Haminan rauha 1809 – Suomen sota päättyi

Milloin ja missä Haminan rauha solmittiin?

Haminan rauha allekirjoitettiin 17. syyskuuta 1809. Sopimus päätti 21. helmikuuta 1808 alkaneen Suomen sodan. Ruotsi ja Venäjä neuvottelivat rauhasta runsaan kuukauden: neuvottelut alkoivat 14. elokuuta ja päättyivät allekirjoituspäivänä.

Rauhanneuvottelujen alkaessa sota ei ollut vielä päättynyt. Viimeiset laukaukset ammuttiin 25. elokuuta 1809 Pitsundissa, noin 200 kilometriä Uumajasta pohjoiseen. Aselepo solmittiin 2. syyskuuta. Neuvotteluja käytiin siis ensin sodan jatkuessa ja sen jälkeen aselevon aikana.

Haminassa allekirjoituspaikkana oli linnoituksen komendantin virka-asunto. Rakennus sijaitsi nykyisen Johanneksen kirkon paikalla. Sopimuksen allekirjoitti neljä edustajaa, kaksi kummastakin valtakunnasta.

Venäjän puolesta nimensä kirjoittivat ulkoministeri Nikolai Rumjantsev ja suomalais-venäläinen diplomaatti Frans David Alopaeus. Ruotsia edustivat kenraali Anders Fredrik Skjöldebrand ja sotamarsalkka Curt von Stedingk. Neuvottelujen kaksi pääkysymystä olivat Ruotsin suomalaisten läänien liittäminen Venäjään sekä Ruotsin liittyminen mannermaasulkemukseen. Rauha koski siten sekä alueiden luovuttamista että Ruotsin suhdetta Britanniaa vastaan suunnattuun sulkemukseen.

Mitä alueita Ruotsi luovutti Venäjälle?

Ruotsi luovutti Haminan rauhassa Venäjälle koko Suomen. Sopimuksen sanamuodoissa alueet kuitenkin lueteltiin lääneinä. Ruotsin hallinnossa Suomen suuriruhtinaskunta ei ollut autonominen hallintorakennelma, vaan kuusi Ruotsiin kuuluvaa lääniä.

Sopimuksen neljännessä artiklassa luovutettaviksi määriteltiin Kymenkartanon, Uudenmaan ja Hämeen, Turun ja Porin, Savon ja Karjalan, Vaasan sekä Oulun läänit. Lisäksi Venäjälle luovutettiin itäosa Västerbottenin lääniä. Viidennessä, kymmenennessä ja seitsemännessätoista artiklassa alueista käytettiin kuitenkin nimitystä Suomi. Nämä artiklat käsittelivät eräitä alueluovutuksen vaikutuksia.

Ruotsi olisi halunnut neuvotella Ahvenanmaasta, mutta Venäjä halusi sen ehdottomasti. Pohjoisessa valtakuntien välisen rajan paikka oli sen sijaan pitkien neuvottelujen kohteena.

Menetys oli Ruotsille suuri: valtakunta menetti yli kolmasosan pinta-alastaan ja väestöstään. Samalla katkesi keskiajan ristiretkien aikana alkanut yhteys Suomen ja Ruotsin välillä. Rauha koettiin Ruotsissa järkytyksenä ja nöyryytyksenä. Curt von Stedingk totesi, että olisi mieluummin allekirjoittanut oman kuolemantuomionsa kuin Haminan rauhan. Hänen lausumansa kertoo, kuinka raskaana neuvotteluihin osallistunut ruotsalainen edustaja piti sopimusta.

Miksi raja vedettiin Tornionjoelle?

Eniten neuvoteltiin siitä, mitä jokia pitkin uusi raja kulkisi pohjoisessa. Venäjän edustajat vaativat rajaa Kalixjokeen, kun taas Ruotsin edustajat esittivät Kemi- ja Ounasjokea. Lopulta ruotsalaiset ehdottivat asian kysymistä suoraan keisari Aleksanteri I:ltä.

Venäjän valtuutetut esittivät 17. syyskuuta 1809 keisarilta saapuneen kirjeen. Aleksanteri suostui siihen, että Kalix- ja Tornionjokien välinen alue jäisi Ruotsille. Samalla hän vaati, että Venäjän tuli saada Tornio. Kirjeen mukana tuli kartta, johon keisari oli merkinnyt rajan kulkemaan Tornionjokea pitkin.

Aleksanteri oli näyttänyt samaa karttaa Ranskan lähettiläälle jo huhtikuussa 1808. Hän oli tuolloin sanonut aikovansa vetää rajan Tornionjoelle. Neuvottelujen loppuvaiheessa esitetty rajalinja oli siis ollut hänen ajatuksissaan jo sodan aikana.

Keisarin kirje sisälsi myös määräajan: ellei rauhaa solmittaisi heti kirjeen saavuttua ruotsalaisille, Venäjä lopettaisi rauhanneuvottelut. Sopimus allekirjoitettiin samana päivänä. Rajakysymyksen ratkaisu ja vaatimus välittömästä rauhasta tulivat näin Ruotsin edustajien eteen yhtä aikaa.

Mitä rauha merkitsi ihmisille ja asiakirjoille?

Haminan rauhassa suomalaiset vapautettiin uskollisuudenvalastaan Ruotsin kruunulle. Sopimukseen sisältyi myös kolmen vuoden siirtymäaika. Sen kuluessa esimerkiksi uuden rajan Ruotsin puolella asuneet suomalaiset saivat muuttaa vapaasti Suomeen ja vastaavasti Suomesta Ruotsiin.

Jokien saarilla omistus- ja nautintaolosuhteet olivat osin sekavat ja vaikeasti selvitettävät. Tornion- ja Muonionjoissa sekä Könkämäenossa sijaitsevista saarista sovittiin myöhemmin, että niiden ikivanhat nautintaoikeudet säilyisivät omistajilla. Uusi valtakunnanraja ei siis poistanut näitä vanhoja oikeuksia.

Rauhansopimus määräsi kaikki Suomea koskevat asiakirjat luovutettaviksi Venäjälle. Venäjän viranomaiset pakottivat Ruotsin luovuttamaan ripeästi asevoimia kiinnostavat kartat, pohjapiirustukset ja linnoitusasiakirjat. Siviiliasiakirjoista Ruotsi luovutti alueellisesti järjestetyt voudintilit ja läänintilit.

Ruotsi sitoutui lisäksi noudattamaan Napoleonin mannermaasulkemusta Britanniaa kohtaan. Sitoumuksen lopullinen sisältö jäi kuitenkin myöhemmin määriteltäväksi. Sopimuksen mukaan Ruotsin kuningas lupasi myötävaikuttaa sulkemukseen niillä tarkennuksilla, joista määrättäisiin pian käytävissä Ruotsin, Ranskan ja Tanskan välisissä neuvotteluissa. Kaikki rauhan ehdot eivät siten saaneet lopullista sisältöään allekirjoitushetkellä.

Miten Haminan rauha vaikutti Suomen suuriruhtinaskunnan muotoutumiseen?

Haminan rauhan jälkeen Suomi oli osa Venäjää itsenäistymiseensä, vuoteen 1917 asti. Suomen suuriruhtinaskuntaan yhdistettiin vuonna 1812 myös Vanha Suomi eli Suomen kuvernementti. Siihen kuului alueita, jotka Ruotsi oli menettänyt Venäjälle jo 1700-luvulla.

Näitä olivat Uudenkaupungin rauhassa luovutetut Suomenlahden ulkosaaret, läntinen Karjalankannas ja Viipurinlahden länsirannikko. Vanhaan Suomeen kuuluivat myös Turun rauhassa luovutetut alueet sekä entisen Käkisalmen läänin eteläosa. Vuoden 1812 yhdistäminen koski siis aiemmissa rauhoissa luovutettuja alueita, ei vain Haminan rauhassa määriteltyjä läänejä.

Suomen asiain valtiosihteeriksi nimitetty Robert Henrik Rehbinder ehdotti vuonna 1824 suuriruhtinaskunnan rajan siirtämistä lännemmäs Pietarin porteilta. Aleksanteri I ei kannattanut ajatusta. Hän katsoi Suomen säilyvän varmemmin osana Venäjää, kun raja oli mahdollisimman lähellä pääkaupunkia.

Pohjoisen rajoihin jäi vielä selvitettävää. Vuoteen 1833 mennessä saatiin selväksi Kuusamon ja Inarin välinen epämääräinen, viivasuoraksi kuviteltu rajalinja. Samalla selvitettiin Norjan vastaisen rajan itäisin osa. Rajojen täsmentäminen jatkui näin vielä pitkään rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.