Tietoa minusta
Olen Eetu Rantala, turkulainen historian ja yhteiskuntaopin opettaja, joka kirjoittaa Suomen menneisyydestä, vanhoista paikoista ja kansanperinteestä tarkistetun tiedon pohjalta.
Tarinoiden jäljillä
Olen Eetu Rantala, 52-vuotias historian ja yhteiskuntaopin opettaja Turusta. Olen opettanut yläkoulussa 24 vuotta, ja yksi havainto on kulkenut mukana koko ajan: oppilaat muistavat tarinat paremmin kuin vuosiluvut. Kun menneisyys saa paikan, ihmisen ja ymmärrettävän kysymyksen, siitä jää jotakin mieleen. Siksi kirjoitan Finland Stories -blogia.
Blogi sai alkunsa lyhyistä englanninkielisistä teksteistä, joita kirjoitin kouluni vaihto-oppilaille. Halusin kertoa Suomesta muutakin kuin tutut perustiedot. Myöhemmin aloin kirjoittaa suomeksi, mutta nimi jäi. Finland Stories muistuttaa yhä siitä, mistä lähdin: halusta avata suomalaisia paikkoja ja kertomuksia myös ihmiselle, jolle ne eivät ole ennestään tuttuja.
Kasvoin Savonlinnassa Olavinlinnan lähellä. Mummoni kertoi iltaisin näkistä ja Olavinlinnan pihlajasta. Lapsena kuuntelin niitä ennen kaikkea tarinoina, joiden tunnelma jäi pitkäksi aikaa mieleen. Nyt ajattelen, että juuri niissä illoissa syntyi kiinnostukseni siihen, miten ihmiset antavat paikoille merkityksiä. Linna ei ollut vain rakennus, vaan myös kertomusten ympäröimä paikka.
Asun Turussa vaimoni Sannan kanssa. Poikani ja tyttäreni ovat aikuisia. Arkeni rytmi tulee pitkälti koulusta: oppituntien valmistelusta, opettamisesta ja oppilaiden kysymyksistä. Historian rinnalla opetan yhteiskuntaoppia, jossa samat taidot ovat tarpeen: tiedon arvioiminen, perustelujen etsiminen ja sen huomaaminen, ettei ensimmäinen vastaus aina ole riittävä. Oppilaan yksinkertainen kysymys voi pakottaa minutkin tarkentamaan ajatteluani.
Vapaa-ajalla lähden vanhalla farmari-Volvollani tai pyörällä linnoille, keskiaikaisille kirkoille ja muinaislinnoille. Muistikirja kulkee taskussani. Retkillä kirjaan havaintoja ympäristöstä ja kysymyksiä, joihin haluan myöhemmin etsiä vastauksen. Paikalla käyminen ei tee minusta menneisyyden silminnäkijää, mutta se auttaa hahmottamaan etäisyyksiä, maastoa ja rakennusten mittasuhteita. Samalla huomaan usein, kuinka paljon jää vielä selvittämättä.
Kirjoitan rauhallisesti ja tarkistan historialliset tiedot ennen julkaisemista. En täytä tiedon aukkoja omilla arvauksillani. Jos ajoitus on epävarma tai lähteet antavat erilaisia vastauksia, kerron siitä. Kansanuskoa käsittelen kansanuskona: näkistä kerrottu tarina kertoo uskomuksista ja kertomusperinteestä, ei todistetusta olennosta. Minulle tämä ero ei vähennä tarinan arvoa, vaan auttaa lukemaan sitä oikeassa yhteydessä.
En tavoittele menneisyydestä sileää tai valmista kuvaa. Minua kiinnostavat myös katkokset, muuttuneet tulkinnat ja kysymykset, joihin ei löydy varmaa vastausta. Toivon tekstieni herättävän halun katsoa tuttua maisemaa tarkemmin. Joskus siihen riittää yksi vanha kivijalka tai paikannimi, jonka alkuperää ei ole aiemmin tullut ajatelleeksi.
Jos huomaat tekstissäni virheen tai tiedät tarinan, johon minun kannattaisi tutustua, voit lähettää viestin Yhteystiedot-sivun kautta. Erityisen hyödyllinen on tarkka kohta, lähde tai tieto siitä, missä kertomusta on kuultu. Luen mielelläni myös kysymyksiä. Tämä blogi on minulle tapa jatkaa oppimista ja antaa tarkistetulle tiedolle tarinan verran tilaa.