Näin kirjoitan

Haluan kirjoittaa menneisyydestä ymmärrettävästi ilman, että selkeys muuttuu liialliseksi varmuudeksi. Lähtökohtani on yksinkertainen: julkaisen historiallisena tietona vain sellaista, minkä olen tarkistanut. Jos jokin jää epäselväksi, ilmaisen epävarmuuden tai jätän väitteen pois. Hyvältä kuulostava yksityiskohta ei yksin riitä.

Käytän tiedonhaun lähtökohtana Wikipediaa ja sen lähteitä. Tarkistan, mihin väitteet perustuvat, enkä pidä pelkkää toistumista eri sivuilla vahvistuksena. Muinaisjäännöksiä koskevissa kysymyksissä käytän Museoviraston muinaisjäännösrekisteriä. Kansanperinteen yhteydessä käytän SKS:n kansanrunousarkistoa. Lähteen tehtävä ratkaisee, millaiseen kysymykseen etsin siitä vastausta.

Vuosilukuja tarkistaessani selvitän ensin, mitä vuosi oikeastaan tarkoittaa. Rakennuksen ensimmäinen kirjallinen maininta ei välttämättä ole sen rakentamisvuosi. Samoin tutkimuksen ajankohta ja kohteen ajoitus ovat eri asioita. Vertaan tietoja ja niiden perusteluja. Jos tarkkaa vuotta ei tunneta, käytän lähteen mukaista aikaväliä enkä muuta arviota täsmälliseksi luvuksi.

Katson myös, ovatko kaksi samalta näyttävää tietoa todella toisistaan riippumattomia. Jos molemmat palautuvat samaan alkuperäiseen mainintaan, kyse ei ole kahdesta erillisestä vahvistuksesta. Merkitsen muistiin, mistä tieto löytyi ja mitä sen yhteydessä sanottiin, jotta voin palata tarkistukseen myöhemmin.

Erottelen kansanuskon ja historian sanavalinnoilla sekä asiayhteydellä. Kirjoitan esimerkiksi, että tarinan mukaan jotakin tapahtui tai että paikasta on kerrottu tietynlaista uskomusta. En esitä perinnettä todisteena yliluonnollisesta tapahtumasta. Myös kertomuksen tallentamisajankohta ja sen kuvaama aika täytyy pitää erillään. Vanhalta kuulostava tarina ei sellaisenaan osoita omaa ikäänsä.

Retkimerkintäni ovat omia kokemuksiani. Voin kertoa, miltä polku tuntui kulkea tai mitä huomasin kirkon pihalla, mutta havaintoni eivät todista paikan historiallista käyttöä. Pidän kokemuksen ja lähteisiin perustuvan tiedon erillään myös silloin, kun ne esiintyvät samassa tekstissä. Tunnelma saa näkyä, mutta sen varaan en rakenna historiallisia päätelmiä.

Jos huomaan virheen tai saan siitä perustellun ilmoituksen, tarkistan asian ja korjaan tekstin. Olennaisesta asiavirheen korjauksesta lisään tekstiin myös huomautuksen. Yhteystiedot-sivun lomakkeella voit kertoa korjattavan kohdan ja lähteen, johon huomiosi perustuu. Suhtaudun korjauksiin osana huolellista kirjoittamista, en sen vastakohtana.