Kesäolympialaiset 1952 Helsingissä ja Suomen ainoat olympiakisat

Miten perutut kisat avasivat tien Helsingin olympiakisoille?

Ajatus omista olympiakisoista heräsi vuoden 1912 menestyksen jälkeen. Erik von Frenckell esitti vuonna 1915 Töölön pallokentän avajaisissa julkisesti unelmansa suomalaisista olympiakisoista.

Antwerpenin kisojen jälkeen vuonna 1920 alettiin suunnitella stadionin rakentamista Helsinkiin. Keskeiset urheilujärjestöt ja Helsingin kaupunki perustivat vuonna 1927 Stadion-säätiön. Samana vuonna Ernst Edvard Krogius ilmoitti Kansainvälisessä olympiakomiteassa Suomen halukkuuden kisaisännäksi.

Vuonna 1930 valmisteltiin vuoden 1936 kisojen hakua, mutta isännyyden sai Berliini. Helsinki ilmoittautui heti ehdokkaaksi vuoden 1940 kisoihin. Ne myönnettiin vuonna 1936 Tokioon, joka luopui järjestämisestä vuonna 1938 Kiinan–Japanin sodan takia. Neljä päivää myöhemmin kisoja tarjottiin Helsingille, joka suostui.

Toinen maailmansota syttyi 1. syyskuuta 1939 Saksan hyökättyä Puolaan, ja Britannia ja Ranska tulivat mukaan sotaan. Neuvostoliiton 30. marraskuuta 1939 aloittama talvisota pysäytti valmistelut. Järjestelytoimikunta luopui kisoista 20. maaliskuuta 1940 sotatoimien, keskeytyneiden valmistelujen ja kurjistuneen talouden vuoksi. Virallinen peruutus tehtiin Suomen Olympiakomitean kokouksessa 20. huhtikuuta 1940.

Kisojen sijasta pidettiin kaatuneiden urheilijoiden muistokilpailut urheilutoimittaja Sulo Kolkan aloitteesta. Avajaisissa näyttelijä Eino Kaipainen lausui Yrjö Jylhän runon ”Vaienneet voittajat”.

Sodan jälkeen Lontoo sai järjestettäväkseen vuoden 1948 kisat hyvityksenä peruuntuneista vuoden 1944 kisoista. Helsinki haki vuoden 1952 kisoja. Tukholmassa 21. kesäkuuta 1947 pidetyssä kongressissa Helsinki valittiin isännäksi. Taakse jäivät Amsterdam sekä Los Angeles, Minneapolis, Detroit, Chicago ja Philadelphia. Valttina olivat vuoden 1940 kisoja varten rakennetut suorituspaikat.

Millainen juliste, fanfaari ja kisaorganisaatio Helsingin kisoihin tehtiin?

Vuoden 1940 kisoja varten oli järjestetty vuonna 1938 julistekilpailu, jonka voitti mainospiirtäjä Ilmari Sysimetsä. Kun päätös uusista kisoista tehtiin vuonna 1947, julisteeseen muutettiin vain järjestysluku ja päivämäärät, ja karttaan päivitettiin Suomen raja.

Olympiafanfaarina käytettiin Aarre Merikannon fanfaaria, joka oli voittanut sävellyskilpailun vuonna 1939.

Isännyyden vahvistuttua perustettiin 8. syyskuuta 1947 yhdistys XV Olympia Helsinki 1952. Jäseninä olivat Suomen Olympiakomitea, Suomen valtio, Helsingin kaupunki sekä 26 urheilujärjestöä.

Puheenjohtajaksi valittiin kaupunginjohtaja Erik von Frenckell, joka toimi myös Suomen Palloliiton puheenjohtajana. Varapuheenjohtajiksi tulivat Akseli Kaskela, Olavi Suvanto ja A. E. Martola. Kaskela ja Suvanto edustivat porvarillista Suomen Valtakunnan Urheiluliittoa ja vasemmistolaista Suomen Työväen Urheiluliittoa. Entisenä upseerina Martola johti käytännön järjestelyjä.

Muita jäseniä olivat Yrjö Enne, Väinö A. M. Karikoski, Urho Kekkonen, Ernst Krogius, William Lehtinen, Aarne K. Leskinen, Eino Pekkala, Väinö V. Salovaara ja Erik Åström. Vuosina 1948–1949 erosivat Karikoski, Kekkonen, Krogius ja Lehtinen, joiden tilalle tulivat Lauri Miettinen, Arno Tuurna ja Yrjö Valkama. Keväällä 1952 Enteen tilalle tuli Arvi E. Heiskanen sekä uusina Mauno Pekkala ja Aaro Tynell.

Työvaliokuntaa johti von Frenckell. Jäseninä olivat Martola kisojen johtajana, Valkama urheilujohtajana, Suvanto huoltojohtajana sekä Kaskela, Leskinen ja Niilo Koskinen. Keskuskanslian päällikkö oli Kallio Kotkas ja tiedotuspäällikkö Eero Petäjäniemi.

Miten kylmä sota ja kaksi kisakylää näkyivät Helsingin olympiakisoissa?

Poliittinen ilmapiiri oli jännittynyt. Wienissä vuonna 1951 käsiteltiin kylmää sotaa, Israelin ja arabimaiden tilannetta, jaetun Saksan osallistumista yhtenä joukkueena sekä Kiinan kansantasavallan ja Taiwanille paenneen Kiinan tasavallan hallinnon tilannetta.

Lontoon kisoihin neljä vuotta aiemmin ei häviäjävaltioista kutsuttu Japania. Israelin komiteaa ei ollut vielä tunnustettu, eikä Saksan komitean seuraajaa ollut perustettu. Helsingin kisoihin nämä kaikki osallistuivat, samoin Ranskan valvonnassa ollut Saarin protektoraatti.

Yhdysvaltojen osallistuminen ratkesi vasta, kun maa sai Helsingin-lähetystöltään arvion Suomen poliittisesta tilanteesta. Neuvostoliitto hyväksyttiin jäseneksi toukokuussa 1951 ja se hyväksyi kisakutsun saman vuoden joulukuussa. Maan johto oli pitänyt kisoja aiemmin porvarillisena tapahtumana, mutta ymmärsi nyt niiden propaganda-arvon. Valmennukseen käytettiin yhden vuoden aikana miljardeja ruplia.

Neuvostoliitto suunnitteli lennättävänsä urheilijansa päivittäin Leningradin ja Helsingin väliä. Toisena vaihtoehtona oli majoitus Porkkalanniemen varuskuntaan. Suomesta vaadittiin kaikkien majoittumista kisakylään. Kompromissina itäblokin urheilijoille perustettiin toinen kisakylä Espoon Otaniemeen.

Peruuttamisen uhka oli olemassa, sillä Korean sota oli alkanut vuonna 1950. Von Frenckellin ehdotuksesta otettiin brittiläiseltä Lloyd’s of Londonilta vakuutus sodan varalta.

Miten rakennustyöt muuttivat Helsinkiä ja montako maata kisoihin osallistui?

Suurin osa suorituspaikoista oli perua väliin jääneistä kisoista, mutta lisäkatsomot rakennettiin olympia- ja uimastadionille. Kisavieraiden majoitukseksi rakennettiin Kisakylä Käpylään Koskelantien eteläpuolelle. Vuoden 1940 kisoja varten rakennettu läheinen alue oli jo helsinkiläisten asuintaloina.

Avajaisten alla valmistui Kumpulan maauimala kisavieraiden käyttöön. Naiset majoittuivat Meilahteen valmistuneesta Sairaanhoitajataropistosta. Itäblokin urheilijat asuivat Otaniemen Teekkarikylässä. Suomen joukkue asui Santahaminan Maasotakoulun tiloissa.

Kaupunki rakensi uuden lentoaseman Seutulaan, Olympialaiturin Eteläsatamaan ja päällysti kymmeniä kilometrejä teitä asfaltilla. Ensimmäiset liikennevalot asennettiin lokakuussa 1951 Aleksanterinkadun ja Mikonkadun risteykseen. Kisavieraita varten valmistuivat Palace- ja Vaakuna-hotellit. Vähäisen hotellimäärän vuoksi rakennettiin telttakyliä Lauttasaareen ja Seurasaareen.

Majoitusvalmistelut osoittautuivat ylimitoitetuiksi. Lauttasaaren 6 000 -paikkaisen telttakylän täyttöaste jäi parhaimmillaankin kahdeksaan prosenttiin. Kaupunkien majoitusoloista eri aikoina kiinnostuneille löytyy sivustolta myös esimerkiksi Tornion historia.

Kisoihin osallistui 4 932 urheilijaa, joista naisia oli 521. Maita oli 69, joista 43 pääsi mitaleille 149 lajissa. Yhdysvallat oli menestynein maa. Toiseksi sijoittui ensimmäistä kertaa mukana ollut Neuvostoliitto. Suomi oli kahdeksas 22 mitalilla, joista kuusi oli kultaa.