Kuppikivi – kivien kuoppiin kätketty kansanusko

Mitä kuppikivet ovat?

Kuppikivet ovat muinaisjäännöksiä: kiviä tai kalliopintoja, joissa on useita suhteellisen pyöreitä uurrettuja koloja. Kivien pinnassa on usein kymmenkunta, toisinaan yli satakin pientä patamaista ja keinotekoista kuppia. Kuppien halkaisija on tavallisesti 5–6 senttimetriä.

Skandinaviassa kuppikiviä alettiin tehdä neoliittisella kaudella, ja perinne huipentui siellä pronssikaudella. Suomessa perinne oli voimissaan ainakin esiroomalaisella ja roomalaisen rautakauden lopussa. Itäiseen Suomeen perinteen arvellaan levinneen länsisuomalaisen kulttuurin leviämisen mukana ensimmäisen vuosituhannen loppupuolella.

Mihin kuppikiviä on käytetty ja mitä kansanusko niihin liittyy?

Kuppikiviä käytettiin vielä historiallisella ajallakin. Niihin tiedetään laitetun pieniä uhrilahjoja, esimerkiksi jyviä tai maitoa, hyvän sadon ja karjan hyvinvoinnin turvaamiseksi. Usein kivet ovat olleet uhripaikkoja, joilla viljaa tai muuta jätettiin kiven koloihin suvun vainajille, haltijoille tai maahisille sato- ja pyyntionnen toivossa.

Kuppeihin kertynyttä sadevettä on puolestaan käytetty parantavana lääkkeenä. Loitsuissa kipuja ja vaivoja on karkotettu kiven reikiin. Kuppikivien on arveltu liittyneen hedelmällisyysmagiaan rautakaudellakin, ja toisaalta niillä on alun perin voinut olla yhteys vainajien palvontaan.

Virolaisen perimätiedon perusteella kansanrunouden tutkija Martti Haavio esitti, että jokaiselle suvun vainajalle olisi tehty oma kuppinsa, josta tämän sielu oli linnun hahmossa voinut käydä syömässä ja juomassa. Kuppikivet mainitaan muinaisrunoissa monessa yhteydessä.

Missä Suomen kuppikivet sijaitsevat ja mihin aikakauteen ne kuuluvat?

Suomen kuppikiviä pidetään pääasiassa rautakautisina, mutta osin ehkä myös keskiaikaisina. Ne sijaitsevat yleensä lähellä viljelysmaita tai polttokenttäkalmistoja. Käyttö jatkui syrjäisillä paikoilla aina 1900-luvulle, ja silloin se liittyi muun muassa sairauksien parantamiseen.

Suomen alueelta tunnetaan yli 500 kuppikiveä, ja niitä on myös Karjalankannaksella. Kuppikiviä löytyy lähes kaikista maakunnista, mutta pääesiintymisalueita ovat Kanta-Hämeen, Päijät-Hämeen ja Varsinais-Suomen maakunnat. Niinpä Hämeen alueen historiaa kartoittaessa – esimerkiksi Hattulan historiaa tutkiessa – kuppikivet ovat tuttu ilmiö. Myös Päijät-Hämeessä, muun muassa Lahtin seudulla, kuppikiviä on runsaasti.

Pohjanmaalta ja Etelä-Savosta löytyy suhteellisen suppealta alueelta huomattavasti kuppikiviä: Vaasan ja Kokkolan ympäristöstä sekä Savonlinnan Kerimäeltä. Muualla maassa kupillisia kiviä esiintyy selvästi vähemmän ja hajanaisemmin.

Suomen saaristoalueiden ainoa tunnettu kuppikivi sijaitsee Helsingin Korkeasaaressa – paikassa, jonka historiaan voi tutustua lisää Helsingin historiaa selostavilta sivuiltani. Kiven sijainti ja korkeus merenpinnasta viittaavat pronssikauteen, mahdollisesti 3 500 vuoden taakse. 2010-luvulla tiedotusvälineissä oli näkyvästi esillä myös Hämeenlinnan Uhrikivi.

Onko kuppikiviä Suomen naapurimaissa?

Ruotsissa kuppikivien katsotaan olleen käytössä jo kivi- ja pronssikaudella. Niiden on oletettu liittyneen auringonpalvontaan ja hedelmällisyysmenoihin, myöhemmin myös vainajien palvontamenoihin.

Virosta tunnetaan noin 1 750 kuppikiveä, ja siellä ne ajoittuvat pronssikaudelta esiroomalaiselle kaudelle. Kuten Ruotsissa ja Suomessakin, Viron kuppikivien kupit voivat sijaita myös pystypinnoilla.

Kansanusko kuolleiden ja tuonpuoleisen ympärillä ei rajoittunut kuppikiviin. Samaan perinteeseen kuuluvat muun muassa kalmistolaiset käsitykset, joita käyn läpi kirjoituksessani Sarajas-aiheisella sivullani. Kivikohteisiin kuuluvat myös miekanhiontakivet, joissa on sileäksi hiottuja uurteita ja joihin liittyy oma kansanuskonsa.