Sarajas – kalevalaisen runouden myyttinen vesialue

Mitä merkitsi sarajas-sana arjalaisissa kielissä?

Sarajas-sanan arvellaan olevan lainaa jonkin arjalaiskielen merta tarkoittavasta sanasta. Uralilaisissa kielissä sanan vastineet alkoivat tarkoittaa jotain tiettyä arjalaiskielisten tuntemaa merta, esimerkiksi Mustaamerta tai jotain sen osaa.

Koska nämä meret olivat myöhempinä aikoina kaukana uralilaisten kielten puhujista, sanan tarkka maantieteellinen merkitys lakkasi ja katosi. Sana siirtyi tarkoittamaan puolimyyttistä tai myyttistä eteläistä paikkaa, jossa muuttolinnut talvehtivat – siis jotain Lintukodon kaltaista.

Miten karjalaiset tulkitsivat Sarajasta?

Sana kulki itämerensuomalaisille, muun muassa karjalaisille. Karjalassa sana käsitettiin kaukaisen pohjoisen mereksi, tai jopa Tuonelan joeksi.

Valoisasta ja lämpimästä vedestä tuli näin synkkä, musta ja kylmä. Sanan etäisyys, tuntemattomuus ja läheisyys kosmisiin rakenteisiin säilyi kuitenkin muuttumattomana. Samalla tavalla Pohjola ja Tuonelan virta ovat kalevalaisessa runoudessa kaukaisia, vaarallisia paikkoja, joiden tarkkaa sijaintia kukaan ei tiennyt.

Mitkä sanat muistuttavat sarajas-sanaa?

Sarajas-sanaa muistuttaa useita muita sanoja, vaikka ne eivät liene samaa alkuperää. Harrastajatutkija Timo Heikkilä on kuitenkin ehdottanut tällaista sukulaisuutta.

• Sarastaa. Myyttisessä ajattelussa Aurinko sarastaessaan nousee litteän maan takaa tai alta – hyvin kaukaa, mutta läheltä Lintukotoa. Sana lienee kuitenkin sukua omaperäisille sanoille särkeä ja sädehtiä, ja siten myös sanoille sarka ja sakara.
• Sarana. Taivaan saranat sijoittuvat joko Pohjolaan tai Lintukotoon. Pohjolasta kerrottiin, että siellä paistavat pahat saranat. Sarana lienee balttilainen laina tai omaperäinen sana, jonka alkumerkitys oli asumuksen kattoparru tai tukipylväs.
• Saraja. Tämä sana liittyy rakennuksiin ja tarkoittaa eri yhteyksissä latoa, vajaa tai ylisiä. Sana on peräisin venäjän palatsia tarkoittavasta sanasta, joka on lainautunut suomeen myös toista kautta muodossa seralji.
• Sara. Ante Aikion mukaan joidenkin saamelaiskielisten järvennimien osa sara on voinut tarkoittaa ylintä järveä siinä kadonneessa muinaiskielessä, josta nimet on saamelaiskieliin lainattu.

Mitä on Saraavesi ja Saraakallio?

Saraavesi, jonka historiallinen nimitys on ollut myös Sarajavesi, on järvi Laukaassa. Saraaveden rannalla on Saraakallio, josta on löydetty merkittäviä kalliomaalauksia. Kalliot, joita on muinoin maalattu, lienevät olleet myyttisesti tai uskonnollisesti merkittäviä. Kaltaisiin uskonnollisiin käsityksiin on kansanperinteessä kuulunut myös pahoja naisolentoja, joista yksi on Syöjätär, jonka Kristfrid Gananderin Mythologia Fennica määrittelee naaraspiruksi ja puolipeikoksi. Kansantaruissa samassa varjoisassa joukossa liikkui myös Kihovauhkonen, jota on pidetty jättiläisenä, tervanpolton opettajana ja vaeltavana oraakkelina.

Saraaveden ja -kallion nimitysten alkuperästä ei ole yksimielisyyttä. Timo Heikkilä on ehdottanut, että Saraakallion ja -veden nimi voisi olla sukua sanoille sarajas ja sarastaa.