Vaihdokas kansanuskon tarinoissa

Kuka vaihdokkaan toi kehtoon?

Kansanuskon mukaan vaihdokas oli lapsi, jonka paha olento oli vaihtanut ihmisvauvan tilalle. Vaihtajat olivat yliluonnollisia olentoja, kuten haltijoita tai keijuja. Suomalaisissa uskomuksissa vaihtaja on voinut olla esimerkiksi maahinen.

Vaihdetuksi joutunut vauva on yleensä ollut kastamaton ja huonosti vartioitu. Tarinan mukaan olennot kaappaavat vauvan, koska tämän äiti tai muu huoltaja on ollut tarkkaamaton. Kaappaajat laittavat vauvan tilalle epämuodostuneen ja vanhan olennon.

Erään uskomuksen mukaan vaihtamisen saattoi estää laittamalla jotakin väekästä lapsen kehtoon. Tämä liittää tarinan väkeen, jota kehdossa olevan esineen voimana pidettiin. Samasta yliluonnollisten olentojen aihepiiristä muistuttavat myös Näkki ja Saunatonttu, joiden ympärillä kansanusko on kuvannut ihmisen ja toisenlaisen välimatkaa.

Miten tarina etenee?

Tyypillisessä vaihdokastarinassa vaihdokas aiheuttaa perheessä ongelmia käyttäytymisellään ja tulee perheelle kalliiksi kyltymättömällä ruokahalullaan. Kun vanhemmat alkavat epäillä vauvan olevan vaihdokas, he kysyvät neuvoa mitä tehdä.

Vanhemmat yrittävät saada vaihdokkaan paljastamaan itsensä tai sen vanhemmat vaihtamaan sen ihmisvauvaan. Lopulta oikea vauva palautetaan vanhemmilleen. Vaihdokastarinan teemana on vaihtokaupat: alussa hyvän vaihto huonoon, lopussa huonon vaihto hyvään.

Kansantarinoiden luokittelujärjestelmissä vaihdokastarinat on useimmiten luokiteltu legendoiksi. Vaihdokastarinoiden rakenne on samankaltainen kuin tuonpuoleisten olentojen kaappaamista naisista kertovien tarinoiden.

Mitä tarinalla selitettiin?

Tarinaa on tulkittu epämuodostumien ja lapsen hitaan kehityksen selitykseksi. Jotkut ovat nähneet siinä oikeutuksen lasten kaltoinkohtelulle ja vauvanmurhalle. Toiset näkevät tarinan juuri päinvastoin kehotuksena pitää omasta lapsesta parempaa huolta, jotta sitä ei vaihdettaisi.

Tarina on nähty myös muistutuksena siitä, että vauva on vaarassa niin kauan kuin sitä ei ole vielä kastettu. Vaihdokastarina on myös ollut yksi monista tavoista antaa yliluonnollinen selitys käsittämättömille asioille.

Mitkä ovat tarinan kirjallisia muotoja?

Tyypillinen vaihdokastarina on Grimmin veljesten satu ”Menninkäiset” (”Die Wichtelmänner”, 1812). Uudempia mukaelmia ovat esimerkiksi Selma Lagerlöfin ”Vaihdokas” (”Bortbytingen”, 1915), Maurice Sendakin Outside Over There (1981), Ursula K. Le Guinin A Ride on the Red Mare’s Back (1992) ja Jim Hensonin Labyrintti (1986).

Vaihdokastarinoita on kerrottu etenkin Skandinaviassa, Britteinsaarilla, Saksassa ja Newfoundlandissa Pohjois-Amerikan itärannikolla. Kansanuskon ja perimätiedon piirissä tarina on säilynyt kertomuksena vauvasta, jonka tilalle on laitettu toinen olento ja joka lopulta palautetaan vanhemmilleen.