Lalli – talonpoika kansanuskossa ja surmavirressä

Kuka Lalli oli perimätiedon mukaan?

Lalli oli kansanperinteen mukaan köyliöläinen talonpoika. Hänen arvellaan eläneen 1100-luvulla, ja nimeksi on esitetty myös Laurentius, Lauri tai Lalloi.

Mikäli Lallin oletetaan olleen historiallinen henkilö, hän olisi ensimmäinen nimeltä tunnettu suomalainen. Monet historiantutkijat epäilevät kuitenkin sekä Henrikin että Lallin olemassaoloa, koska varhaisimmatkin kirjalliset lähteet on kirjoitettu kauan oletettujen tapahtumien jälkeen.

Ennen useat tutkijat pitivät Lallia historiallisena henkilönä. Jalmari Jaakkola esitti 1930-luvulla, että Lalli oli paikallinen suurtalonpoika ja jopa ylhäistä syntyperää.

Vanhin maininta Lallista Henrikin surmaajana on Hemminki Maskulaisen virrestä vuodelta 1616. Lallista kertoo myös Johannes Messenius 1620–1630-luvuilla kirjoittamassaan Scondia illustrata -teoksessa. Itse surman mainitsee jo Uppsalan arkkipiispa Jakob Ulfsson vuonna 1478.

Miten Lalli surmasi Henrikin Köyliönjärven jäällä?

1200-luvun lopulta peräisin oleva Pyhän Henrikin legenda kertoo surmaajan olleen nimeltä mainitsematon murhamies. Hänet oli legendan mukaan tahdottu ojentaa kirkollisella kurilla.

Piispa Henrik kuvataan surmavirressä toisin. Erään version mukaan hän oli lähtenyt Ruotsin kuninkaan Eerikin kanssa ristiretkelle Hämeen maalle. Myöhemmin tehty lisäys vaihtaa kuninkaan ajomieheen ja sijoittaa matkan kevääseen, ei tammikuuhun.

Matkalla piispa oli käynyt Lallin kotona tämän ollessa poissa. Tarinan mukaan hän oli ottanut ruokaa, olutta ja heiniä ja maksanut niistä korvauksen.

Lallin vaimo Kerttu, toiselta nimeltään Gertrud, väitti miehensä palattua piispan ottaneen tarpeet väkipakolla ja maksamatta. Raivostunut Lalli lähti kirves kädessään veljiensä Pentin ja Olavin kanssa piispan reen perään. Köyliönjärven jäällä he surmasivat Henrikin. Tapahtuma liitetään Ensimmäinen ristiretki Suomeen -perinteeseen.

Miksi Lalli katkaisi piispan sormen ja miten hän kuoli?

Surmavirren loppu on lainattu Pyhän Henrikin legendasta. Sen mukaan Lalli katkaisi piispan sormen havitellessaan sinettisormusta, mutta sormi upposi lumeen.

Kansanuskon mukaan pikkupoika ja sokea mies löysivät sormen seuraavana kesänä soutumatkalla huuhtoutuneena rannalle. Toisen version mukaan he tapasivat sen keskellä kesää kellumassa jäälautalla. Kun poika kosketti sokeaa miestä sormella, tämä sai tarinan mukaan näkönsä takaisin.

Kerrotaan myös, että Lalli otti kuolleelta piispalta hiipan ja asetti sen päähänsä. Kotiin palattuaan hän yritti riisua päähineen, mutta se oli juuttunut niin lujasti, että hiukset irtosivat hiipan mukana.

Surmavirren mukaan Lalli kuoli surmatyön jälkeisenä kesänä. Hiirilauma ajoi hänet tarinan mukaan pienen järven rannalla kasvaneen puun latvaan, josta hän putosi järveen ja hukkui. Harjavalta sai tapauksen johdosta järven nimeksi Hiirijärvi. Martti Haavion mukaan hiiriin liittyvä aihe on kopioitu saksalaisista mäuseturm-tarinoista ja lisätty virteen jälkikäteen.

Mitä Lalli-nimi tarkoittaa ja missä perinne elää?

Lalli on todennäköisesti muunnos kristitystä Laurentius-nimestä. Se voi olla myös suomalainen nimi, joka tarkoittaa karhua, isoa lihavaa miestä tai jättiläistä.

Kansanuskon mukaan kunnioitettua karhua ei haluttu häiritä kutsumalla sitä nimeltä. Siitä käytettiin kiertoilmaisuja kuten karvalalli, lallokki tai lallonen. Paikannimistössä Lalli esiintyy muun muassa Pirkkalan Lallina ja Lallinlahtena.

Talonpoika Lalliin liittyvä perinne elää vahvana erityisesti Satakunnan eteläosissa. Se on antanut nimen paikoille, tapahtumille ja yhteisöille. Köyliössä on vuonna 1989 paljastettu professori Aimo Tukiaisen veistämä Lallin patsas. Paikkakunnalla toimivat urheiluseura Köyliön Lallit sekä tanssi- ja konserttipaikka Lallintalo. Maakunnassa ilmestyi vuosina 1917–2009 Lalli-niminen sanomalehti.

Piispa Henrik ja Lalli esiintyvät Nousiaisten vaakunassa. Entisen Köyliön, nykyisen Säkylän vaakunassa ovat Henrikin hiippa ja Lallin kirves.

Muinaismuistoista tunnetuimmat ovat Lallin asumus Köyliössä sekä Lallin itkukivi Harjavallan Hiirijärvellä. Kansanperinteen mukaan molemmat ovat paikkoja, joissa Lalli piispan surmattuaan piileskeli. Köyliönjärven Kirkkosaaressa sijaitsevan Köyliönkartanon eli Vanhakartanon sanotaan olleen alun perin Lallin omistuksessa ja joutuneen hänen kuolemansa jälkeen katolisen kirkon haltuun. Kartanon mailla on niin sanottu Lallin kellari, joka Carl Tersmedenin 1740-luvulla merkitsemän kertomuksen mukaan toimi varhaisten kristittyjen kokoontumispaikkana Kertun käännyttyä kristinuskoon. Tutkimusten mukaan kellari on kuitenkin vasta 1500-luvulta.