Metsänpeitto – suomalaisen kansanuskon kadotuksen paikka

Miten metsänpeittoon joutuu?

Kansanuskon mukaan metsänpeittoa on pidetty maahisten ja metsänhaltijoiden maailmana. Uskomuksen mukaan metsänpeittoon saattoi joutua jonkin olennon viemänä – esimerkiksi metsänhaltijan tai harakan. Toisaalta ihminen saattoi uskoa joutuneensa metsänpeittoon, jos eksyi eikä löytänyt omin avuin metsästä kotiin.

Metsänpeittoon on sanottu päätyvän myös, jos astuu noidankehään, eli sienten muodostaman ympyrän sisälle. Näin otsikon takana oleva uskomus liittyy laajempaan suomalaiseen luonnonhaltijoiden perinteeseen, samaan tapaan kuin kertomukset Prättäkitistä tai pyhinä pidetyistä luontopaikoista kuten pyhä lehto.

Miltä metsänpeitto tuntuu?

Metsänpeittoon joutuneelle kerrottiin tulevan omituinen, vieras olo. Jotkut kertoivat maailman hiljentyvän, linnunlaulun ja muiden metsän äänten vaientuvan. Tuttu metsä saattoi muuttua vieraaksi ja erilaiseksi, joskus jotenkin nurinkuriseksi, jopa ylösalaiseksi.

Jotkut metsänpeittoon joutuneet jähmettyivät paikalleen pystymättä liikkumaan tai puhumaan, toiset taas kulkivat läpi tuntemattomaksi muuttuneen seudun. Metsänpeittoon joutuneen väitettiin katoavan muiden näkyvistä, eivätkä muut löytäneet häntä, vaikka kulkisivat ohi. Kadonnut saattoi myös näyttää kiveltä tai kannolta. Perimätiedossa on kertomuksia, joissa kadonnutta lehmäänsä etsivä istuu uupuneena kivelle tietämättä istuvansa lehmänsä päällä.

Miten metsänpeitosta pääsee pois?

Uskomuksen mukaan metsänpeitosta pääsi pois riisumalla kaikki vaatteensa ja pukemalla ne uudelleen päälleen nurinpäin. Myös kengännauhat tuli vaihtaa jalasta toiseen. Toinen keino oli katsella omien jalkojensa välistä.

Kadonneen löytämiseksi oli omiakin keinoja: juuriston tai solmuun väännetyn puun läpi katselu, jalkajälkien kääntäminen ympäri tai veden kaataminen jälkiin. Etsijäkin saattoi kääntää vaatteensa nurin. Lisäksi oli loitsuja ja loruja, joilla rikottiin metsänpeittoon joutuneen päältä loitsu. Päästäjä oli tietäjä, joka kykeni palauttamaan metsänpeittoon joutuneen. Jotkut pääsivät metsänpeitosta ilman mitään toimenpiteitä, toiset taikatemppujen avulla, ja joidenkin kerrottiin kadonneen iäksi.

Miten metsänpeitosta pelastettiin karja loitsulla?

Kuhmoniemeltä tallennetun loitsun mukaan metsänpeitosta pelastettiin karja niin, että kalamalaudalla mitattiin yhdeksän pituutta veräjältä metsään päin – lauta nostettiin pystyyn ja kaadettiin, ja taas, ja taas. Sitten kolme närettä nostettiin juurineen maasta ja siihen vuoltiin kolme hopeasilmukkaa.

Metsänpeittoa muistuttavia oireita voi aiheuttaa esimerkiksi diabetes. Ilmiö on elänyt myös populaarikulttuurissa: Leena Krohn kirjoitti romaanin Metsänpeitto (1980), ja Salla Hämäläinen ohjasi lyhytelokuvan Metsänpeitto (2012). Saman kansanuskon maailmaan kuuluu myös Vehmaan kirkon komeroa ympäröivä tarina, josta kerrotaan sivulla Pitkä-Piena: Vehmaan kirkon kansantarina.