Noidannuoli – kansanuskon näkymätön tautien aiheuttaja

Miten noidannuoli osuu uhriinsa näkymättömänä?

Kansanuskon mukaan noidannuoli on noidan tai muun pahan olennon ase, joka lentää maaliinsa näkymättömänä. Nuolesta ei usein jää ihoon jälkeä, mutta itse nuolen uskottiin jäävän ihmisen sisään ja aiheuttamaan kipua tai sairautta pitkäksikin aikaa.

Perimätieto kertoo, että noidannuoli iskee usein asumattomalla paikalla niin, ettei itse nuolta eikä ampujaa näy. Joskus on uskottu, että nuoli voi singota kaukaakin. Suomalaisessa kansanperinteessä on tosin joskus väitetty, että noidannuolten sinkoutuminen näkyy tulisina juovina pimeässä metsässä.

Miten noidannuolen aiheuttama sairaus karkotettiin?

Noidannuolen aiheuttama sairaus ja kipu uskottiin ainakin vertauskuvallisesti esineeksi tai olennoksi, joka oli tunkeutunut ihmiseen. Parantamisen lähtökohta oli tässä ajattelussa selvä: tauti oli saatava karkotettua potilaasta pois.

Noidannuolta parannettaessa luettiin usein noidannuolen synty. Syntyloitsu oli loitsun laji, jossa kerrottiin kohteen alkuperä. Joidenkin syntyloitsujen mukaan noidannuolet syntyivät maailman alkuvaiheissa kaadetun ison tammen lastuista.

Mitä taikaesineitä noidannuoliksi on käytetty?

Noidannuoleksi on kutsuttu myös todellisia, pieniä taikaesineitä, jotka esittävät nuolta. Ainakin saamelaisilla tietäjillä oli poronluisia noidannuolia, ja mukana oli usein myös jousta esittävä taikaesine.

Näillä esineillä ammuttiin vertauskuvallisesti jotakuta tai vaikkapa jonkun maita kohti. Uskottiin, että kohteelle aiheutui huonoa onnea, sairautta tai muuta onnettomuutta. Saamelaiset tietäjät ovat myös ampuneet oikeita nuolia ihmistä esittäviin maaleihin vastaavanlaisessa vahingoittamistarkoituksessa.

Tällaiset uskomukset kuvaavat hyvin sitä maailmaa, jossa sairaus ja onnettomuus eivät olleet sattumaa vaan tahdon tulosta. Kun syy löytyi vihamielisestä tahdosta, myös parantaminen oli mahdollista: sama taito, jolla vahinko tehtiin, saattoi sen myös perua. Saman ajatusmaailman parista löytyvät monet muutkin tarinat, kertomus velisurmaajasta ja monet muut runot – maailma, jossa sanalla ja esineellä oli voimaa, jota nykyinen lukija vain arvaa.