Velisurmaaja: kansantaru veljen surmasta

Mistä Velisurmaajan tarina alkaa ja mitä kuralaiset saappaat tarkoittavat?

Kansanuskon mukaan Velisurmaaja alkaa kohtaamisesta, jossa poika tulee äitinsä tai siskonsa luokse. Nainen kysyy, miksi pojan saappaat ovat kuraiset. Poika vastaa sotkeneensa kenkänsä työnteossa. Seuraavaksi kysymys koskee vaatteita ja miekkaa, jotka ovat veriset. Silloin poika sanoo tappaneensa veljensä.

Tarun eri versiot poikkeavat jonkin verran toisistaan. Henkirikoksen motiiviksi poika sanoo joko: ”Haukkui minua huoran pojaksi” tai mustasukkaisuuden: ”Mintähen naistani nauratteli”. Kysymysten ja vastausten järjestys on tarinan ydin. Arkinen huomio kengistä siirtyy veren selitykseen ja lopulta tunnustukseen.

Sama aihepiiri tulee lähelle myös Elinan surmaa, sillä molemmissa liikutaan surman, syyllisyyden ja perhepiirin kertomusten parissa. Velisurmaajassa surma ei kuitenkaan jää vain yksittäiseksi teoksi. Perimätieto kertoo, että tekoa seuraa kysymys siitä, minne poika nyt joutuu ja mitä perheelle tapahtuu.

Miksi Velisurmaaja ei voi palata perheensä luo?

Tarinan mukaan poika sanoo menevänsä muille maille. Nainen kysyy pojalta yksitellen, miten tämä aikoo auttaa kutakin perheenjäsentä. Poika ei osaa auttaa ketään, vaan sanoo perheen joutuvan kurjuuteen tai kiertolaisiksi. Vastaus tekee surmasta koko perhettä koskevan murroksen.

Nainen kysyy lopuksi, milloin poika tulee takaisin. Poika ilmoittaa, että ei milloinkaan. Hän ei sano tätä suoraan, vaan kertoo maailmanloppuun liittyviä ilmiöitä ja sanoo palaavansa, kun ne koittavat. Kansanuskon mukaan paluu sidotaan siis merkkeihin, jotka eivät kuulu tavalliseen arkeen.

Tällainen puhetapa muistuttaa minusta siitä, mitä Muinaissuomalaisten kaikkeuskäsitykset -sivulla käsitellään: maailman järjestys ja sen rajat voivat näkyä kertomuksen kuvissa. Velisurmaajassa nämä kuvat eivät ole erillinen oppi, vaan osa pojan hyvästijättöä. Perheen tulevaisuus ja maailman loppu asettuvat saman vastauksen sisälle.

Mitä maailmanlopun merkkejä Velisurmaajan tarun versioissa on?

Perimätieto kertoo eri tarun versioissa erilaisia maailmanloppuun liittyviä ilmiöitä. Niitä ovat höyhenen uppoaminen veteen, kiven kelluminen tai pyöriminen veden pinnalla, auringon paistaminen veden pohjasta tai pohjoisesta, tulen leimahdus idästä, taivaalta satava tuli sekä taivaan torvien soitto. Linnuissakin tapahtuu muutos: korppi valkenee ja hanhi mustuu.

Selvästi kristillisiä aineksia ovat viimeinen tuomio ja Jeesuksen palaaminen. Kansantarussa nämä ainekset ovat osa pojan vastausta, jolla hän kertoo, ettei palaa. Kuvat ovat samalla sekä luonnon järjestyksen kääntymistä että tuomion merkkejä. Vesi, kivi, aurinko, tuli, torvet ja lintujen väri saavat kaikki tehtävän, joka osoittaa ajan loppua.

Väriä vaihtavat linnut ja muut mahdottomat tapahtumat sopivat myös Sammon salaisuuden kansanperinteen kuvastoon, jossa esineillä, merkeillä ja sanoilla on oma painonsa. Velisurmaajassa paino on kuitenkin erityisesti kysymisessä ja vastaamisessa. Nainen kysyy, poika vastaa, ja jokainen vastaus vie kauemmas kotoa.

Onko Velisurmaajan kaltaisia tarinoita kerrottu Britteinsaarilla ja Skandinaviassa?

Velisurmaaja-kansantarun kaltaista tarinaa on kerrottu Britteinsaarilla, missä se on tunnettu Edwardin balladina. Balladissa äiti kysyy pojaltaan, miksi tämän miekka on tahriutunut vereen. Poika valehtelee veren olevan hänen haukkansa verta, mutta lopulta myöntää surmanneensa veljensä. Pojan vaimo, lapset ja äiti joutuvat tarinassa heitteille. Myös Edwardin balladissa surmattu sukulainen sekä muut yksityiskohdat vaihtelevat.

Skandinaviassa tunnetaan vastaava kertomus Sven i rosengård. Tässä tarinassa on mukana muiden piirteiden lisäksi viittaukset maailmanloppuun, esimerkiksi valkeneva korppi sekä mustuva joutsen. Yhteys näkyy erityisesti lintujen värin muutoksessa ja siinä, että surman jälkeen puhutaan ajan lopun merkeistä.

Velisurmaajan kaltaisen kertomuksen ympärille on Suomessa kasautunut monia muita kansanuskomuksia, kuten Ihtiriekko, kastamattoman lapsen kummitus, jonka karmaiseva itku vaati asianmukaista hautausta ennen kuin rauha saapui pihapiiriin. Velisurmaajan kaltainen kysymysten ketju tuntuu läheiseltä myös Kalevalatalon runonkeruun ja kansanperinteen äärellä, vaikka kyse on eri tarusta. Miekan ja veren selittäminen tuo mieleen lisäksi Miekanhiontakiven aihepiirin, jossa miekkaan liittyy oma tarinallinen painonsa. Näissä yhteyksissä esine ei ole vain esine, vaan merkki, josta kertomus lähtee liikkeelle.