Syöjätär kansanuskon paha naisolento
Lyhyesti
Syöjätär on kansanrunoudessa ja saduissa paha naisolento, joka voi tarkoittaa myös viettelijätärtä ja miestennielijää. Suomalaisessa mytologiassa ja kansanperinteessä kansanuskon mukaan se on paha henki. Kristfrid Gananderin alun perin vuonna 1789 julkaistussa Mythologia Fennicassa se on naaraspiru ja puolipeikko.
- kansanrunous
- paha henki
- Mythologia Fennica
Mikä on syöjätär saduissa ja taruissa?
Kansanuskon mukaan syöjätär on kansanrunoudessa ja saduissa paha naisolento. Se voi tarkoittaa viettelijätärtä tai miestennielijää. Saduissa ja taruissa se on noita-akkaa muistuttava perinteinen hahmo, paha ja vaarallinen aikuinen tai vanha nainen. Tarinoiden mukaan syöjätär ei ole aina samanlainen. Joissain tarinoissa se kykenee uskomattomiin taikuuksiin ja voi syödä hetkessä monta ihmistä. Toisissa se tyytyy viettelyyn ja juonitteluun. Joillakin syöjättärillä on perimätiedon mukaan piirteitä eri muinaisuskontojen naispaholaisista.
Noita-akkaa muistuttava hahmo tekee syöjättärestä tutun satujen ja tarujen pahan hahmon. Saduissa vaara voi tulla taikuudesta, syömisestä tai juonittelusta. Kansanuskon mukaan hahmo on aikuinen tai vanha nainen, ei lapsi eikä sankari. Noita mainitaan myös suomalaisessa perinteessä, jossa syöjätär on paha henki tai noita, jota voidaan käyttää manattaessa.
Mikä on syöjätär suomalaisessa mytologiassa?
Suomalaisessa mytologiassa ja kansanperinteessä kansanuskon mukaan syöjätär on paha henki. Kristfrid Gananderin alun perin vuonna 1789 julkaistussa suomalaisen mytologian sanakirjassa Mythologia Fennica syöjätär on naaraspiru ja puolipeikko. Saman kuvauksen mukaan se on yksi antropofageista, julma ja suuri lihansyöjätär sekä kivien haltiatar.
Nämä määritelmät asettavat syöjättären pahojen henkien joukkoon. Kansanuskon mukaan se on samalla sekä henki että olento, jolla on suuruutta, julmuutta ja lihansyöntiä kuvaavia piirteitä. Kivien haltiatar liittää hahmon myös paikkaan ja maisemaan, ei vain tapahtumaan. Hiisi mainitaan muiden pahojen henkien kanssa, kun syöjätär esiintyy manauksessa. Perkele mainitaan samassa pahojen henkien luettelossa.
Miten syöjätär esiintyy loitsurunoissa?
Elias Lönnrotin kokoamassa teoksessa Suomen kansan muinaisia loitsurunoja kansanuskon mukaan syöjätär on paha henki tai noita, jota voidaan käyttää manattaessa. Syöjätär mainitaan muiden pahojen henkien, kuten Hiiden, Perkeleen ja Louhen kanssa. Tämä asettaa sen loitsurunon manauskieleen, jossa pahaa henkeä puhutellaan tai käytetään uhkauksena.
Loitsurunon säkeissä syöjätär on meressä. Sillä on suu keskellä päätä ja kieli keskellä kitoa. Runon mukaan se on syönyt sataki miestä ja tuhonnut tuhat urosta. Säkeissä sanotaan: ”Se nyt syököhön sinunki”. Tarinan mukaan kyse on manauksesta, jossa syöjättären syöminen käännetään sitä vastaan, jota ei tottele. Kansanuskon mukaan tällainen kieli kuuluu loitsurunoon, ei arkipäivän kertomukseen.
Toisessa runokatkelmassa syöjätärtä kutsutaan pahaksi emännäksi ja rauan eukoksi. Perimätieto kertoo, että se survoi rauan suurumia ja telkytti teräsneniä kalliolla, leppäisessä huhmaressa ja leppäisen tuvan sisässä. Murut haihtuivat hampahisin ja istuivat ijenlihoihin hampahia hakkomahan ja leukaluita luhtomahan. Runossa syöjätär on siis myös rautaan ja hampaisiin liittyvä paha emäntä. Pohjolan emäntä sopii tähän yhteyteen emäntä-nimityksen kautta, mutta lähteessä tässä kohdassa puhutaan syöjättärestä.
Mitä syöjätär tarkoittaa?
Syöjätär tarkoittaa kansanrunoudessa ja saduissa pahaa naisolentoa. Se voi tarkoittaa myös viettelijätärtä ja miestennielijää. Kansanuskon mukaan suomalaisessa mytologiassa ja kansanperinteessä se on paha henki. Mythologia Fennicassa se on naaraspiru ja puolipeikko, yksi antropofageista, julma ja suuri lihansyöjätär sekä kivien haltiatar.
Suomen kansan muinaisia loitsurunoja -teoksessa syöjätär on paha henki tai noita, jota voidaan käyttää manattaessa. Se mainitaan Hiiden, Perkeleen ja Louhen kanssa. Runoissa sillä on suu keskellä päätä, kieli keskellä kitoa, ja se on syönyt sataki miestä sekä tuhonnut tuhat urosta. Toisessa katkelmassa se on paha emäntä, rauan eukko, jonka survomat murut menevät hampahisin ja ijenlihoihin.
Saduissa ja taruissa hahmo muistuttaa noita-akkaa. Tarinan mukaan se voi tehdä uskomattomia taikuuksia ja syödä hetkessä monta ihmistä, tai tyytyä viettelyyn ja juonitteluun. Perimätiedon mukaan joillakin syöjättärillä on piirteitä eri muinaisuskontojen naispaholaisista. Kansanuskon mukaan kyse on pahasta ja vaarallisesta aikuisesta tai vanhasta naisesta.