Perkele – ukkosenjumalasta kirosanaksi

Mistä sana perkele on peräisin?

Yleisimmän käsityksen mukaan perkele on lainaa balttilaisista kielistä. Sitä vastaavat latvian perkons ja liettuan perkūnas, jotka tarkoittavat ukkosenjumalaa. Myös slaavilaisessa mytologiassa oli samankantainen ylijumala, Perun. On myös arveltu, että sana olisi lainaa germaanisista kielistä.

Samaan ukkosenjumalien joukkoon kuuluivat teutonien Toran ja walesilaisten Tarann, joiden mukaan roomalaiset kutsuivat kelttiläisten taivaanjumalaa nimellä Taranis, sekä skandinaavien Thor. Perkons ja perkūnas palautuvat ‘lyöntiä’ tai ‘iskua’ tarkoittavaan indoeurooppalaiseen sanaan (*perku, *pergo tms.), johon on lisätty jumalan nimeä osoittava -no-pääte. Balttien ja slaavien muinaisen ukkosenjumalan nimi oli luultavasti Perkunos.

Oliko Perkele Ukko-jumalan alkuperäinen nimi?

Perkulettä on väitetty suomalaisen Ukko-jumalan alkuperäiseksi nimeksi ja vanhaa miestä tarkoittavaa Ukkoa kiertoilmaukseksi. Ukkosenjumala on tosin saattanut olla nimeltään myös Ilmarinen, tai vaikkapa jotain sellaista kuin virolaisten Taara.

Kristityt pitivät ukkosenjumala Perkelettä epäjumalana ja leimasivat sen siksi kristinuskon jumalan vastustajan eli Paholaisen ilmentymäksi. Näin vanhasta jumalasta tuli kirosana. Jotkut uuspakanat ovat ottaneet nimen Perkele käyttöön puhuessaan Ukko ylijumalasta, mutta lähinnä omassa piirissään, sillä se voidaan edelleen helposti ymmärtää saatanaksi.

Kansanuskossa ukkosenjumalaan on liittynyt monia muita piirteitä, joista osa näkyy yhä pyhissä paikoissa, kuten pyhissä kivissä, ja vanhoissa uhripaikoissa kuten uhripuissa tai Ukon kirveen kaltaisissa esineissä.

Mitä kielitiede kertoo sanasta perkele?

Fenno-ugristiikan professori Ulla-Maija Forsbergin mukaan suomessa ja sen lähisukukielissä ei ainakaan enää näy minkäänlaista viittausta siihen, että nimet ‘perkele’ tai ‘perkuna’ liittyisivät itämerensuomalaiseen pakanalliseen uskontotermiin eikä liioin ukkoseen. Forsbergin mukaan on siis mahdollista, että perkuna-sanalla on jo muinaisessa balttilaisessa kielimuodossa ollut uskonnollisen merkityksen myötä syntynyttä voimasanakäyttöä, ja se on voinut alun perinkin tulla lainatuksi kantasuomeen nimenomaan voimasanana.

Suomen perkele-sanaa vastaavat muun muassa viron põrgu eli ‘helvetti’, vatjan põrku eli ‘helvetti’, ‘manala’ ja karjalan perkeleh eli ‘paha henki’. Myös arkeologi ja emeritusprofessori Unto Salon mukaan perkele-sanue viittaa itämerensuomalaisissa kielissä nimenomaan ‘helvettiin’ ja jopa myöhempään kristilliseen ‘sielunvihollisen’ käsitteeseen.

Miksi perkele esiintyy Raamatussa?

Perkele esiintyy Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Raamatun käännöksessä vuoden 1933/38 käännökseen saakka kreikan diabolos-sanan ja Martti Lutherin Teufel-sanan suomalaisena versiona. Vuodesta 1992 käännöksessä on luovuttu sanasta ‘perkele’ ja se on korvattu sanalla ‘paholainen’. Kreikan satanas on yhä käännettynä sanalla ‘saatana’.