Kihovauhkonen kansanuskossa

Mistä Kihovauhkosen nimi tulee ja keitä alkuasukkaat olivat?

Kihovauhkonen esiintyy vanhoissa merkinnöissä myös muodoissa Kihawanskoinen ja Kihavaiconen. Kansanuskon mukaan nimi kuului Paltamon pitäjän myyttisiin alkuasukkaisiin, joita Juhana Cajanus vanhempi kuvasi kotiseutunsa kertomuksessa. Hän mainitsee Calawa-jättiläisen ja tämän 12 poikaa; yksi pojista oli nimeltään Kihawanskoinen. Tämä puoli tarinaperinteestä liittää Kihovauhkosen suoraan myyttisiin alkuasuttajiin ja Kalevaan, sillä myöhempi tutkielma nimesi hänet Kalevan pojaksi.

Savolaisten mukaan nimi merkitsee löyhkää tai houkkamaista ihmistä. Kansanuskossa olento on kuitenkin saanut useita toisistaan poikkeavia hahmoja. Hänet on tavattu jättiläisenä, tervanpolton opettajana Pohjanmaalla ja vaeltavana oraakkelina. Kihovauhkosesta on olemassa sadoittain tarinoita, mutta perimätieto on ilmeisesti kerännyt nimen ympärille myös sellaista tarina-ainesta, joka ei ole siihen alun perin kuulunut.

Millaisia maailmanlopun ennustuksia Kihovauhkonen kertoi vaeltajana?

Vankimmin Kihovauhkosen nimi on liitetty maailmanlopun ennustuksiin, joita on kerätty Savosta. Tarinan mukaan Kihovauhkonen oli vaeltaja, joka kertoi tapaamilleen ihmisille maailmanlopun ennustuksia. Joskus ennustukset koskivat hänen vierailemiaan paikkoja. Savolaisten tarinoissa hän sijoittuu kertojien tuntemaan historialliseen aikaan ja tuttuun ympäristöön, tosin aikaan selvästi ennen kertojien itsensä syntymää.

Eri puolilta Savoa kerättyjen ennustusten mukaan lähestyvää loppua ilmaisivat monet arjen ja maiseman muutokset. Kansanuskon mukaan maa vyötetään rautavyöllä, ja tiellä kulkee päättömiä ja hännättömiä hevosia. Saman kaltainen ennustus on pantu myös Prättäkitin ja monen muun myyttisen ennustajan nimiin. Joskus ennustukseen liittyi kuvaus, että viimeisinä päivinä ilmassa on niin paljon siimaa, että linnut siihen sotkeentuvat.

Perimätieto kertoo myös koreasta ajasta, jolloin kengistä pohjan läpi päivä paistaa ja maantietä kuljetaan kovaa vauhtia ilman hevosia. Maat jaetaan rautapuntarilla. Viimeisessä sodassa Ruotsin ja Turkin miekat lyövät vastakkain, ja viime päiväin edellä syödään puut ja maat. Nämä kuvat ovat kansanuskossa merkkejä, eivät kuvauksia varmasti tapahtuneista asioista.

Mitä Kihovauhkonen ennusti Joroisissa ja Litosten järvellä?

Osa Kihovauhkosen nimiin pannuista ennustuksista on sidottu nimettyihin paikkoihin. Tarinan mukaan Tuomaalaan mäeltä Joroisten kirkolle tulee niin paljon kartanoita, että orava voi hyppiä katolta katolle. Litosten järven yli hovien lasit paistavat vastakkain Joroisissa. Toisen ennustuksen mukaan Tuusniemi, Väinölänniemi tai kertojasta riippuen jokin muu niemi katkeaa veden syövyttämänä saareksi. Paikannimet tekevät ennustuksista savolaisen maiseman tuntuisia, vaikka ne kansanuskossa kertovat maailmanlopun läheisyydestä.

Erään monin paikoin tunnetun ennustuksen mukaan viimeisessä taistelussa vuotaa niin paljon verta, että iso puupölkky siinä ui. Joidenkin kertomusten mukaan Kihovauhkonen sanoi vielä, että lopussa miehiä on jäljellä niin vähän, että kaikki jäljelle jääneet Suomesta tai joltain Savon paikkakunnalta mahtuvat sille pölkylle istumaan. Samaa aihepiiriä lähelle tulevat myös vanhat uhka- ja tuonpuoleiset kuvat, joita sivuaa Perkele, mutta Kihovauhkosen kohdalla paino on ennustuksessa ja sen paikallisessa muodossa.

Mitä muuta hän ennusti?

Kansanuskon mukaan Kihovauhkonen ennusti muutakin kuin maailmanloppua. Hänen sanottiin kertoneen tulevien kirkkojen sijainteja ja onnettomuuksia. Joskus nämä ennustukset osuivat oikeaan, toisinaan taas eivät. Tämä epävarmuus kuuluu tarinoiden tapaan kertoa ennustajasta: osumat muistetaan, ja ohi menneetkin jäävät kertomukseen.

Samankaltaisia ennustuksia on pantu muidenkin myyttisten ennustajien suuhun, myös Savon ulkopuolella. Nakkilassa Tattaran kuningas ennusti perimätiedon mukaan päättömillä hevosilla ajamisesta, ilmaan täyttyvästä siimasta, rautavarpaista, rahojen muuttumisesta kalan suomujen kokoisiksi tai rahan katoamisesta kokonaan, pohjoisesta nousevasta uskonsodasta ja niin runsaasta verestä, että kuusituumainen parru siinä ui. Kertomus muistuttaa savolaisia merkkejä, mutta pysyy omana, Nakkilaan sijoitettuna versionaan.