Jättiläinen kansanuskossa ja suomalaisissa taruissa

Miltä jättiläiset näyttivät taruissa?

Jättiläinen on läheisesti ihmistä muistuttava, mutta paljon suurempi ja vahvempi taruolento. Jättiläisiä tunnetaan tarustoista kautta maailman.

Kansanuskon mukaan jättiläiset kuvataan usein typeriksi, väkivaltaisiksi ja alkukantaisiksi. Tarinan mukaan ne myös syövät ihmisiä, erityisesti lapsia. Toisaalta eräitä jättiläisiä kuvataan älykkäiksi ja ystävällisiksi.

Tarujen jättiläisissä oli sekä hyviä että pahoja yksilöitä. Siksi myöskään ihmisten asenne niitä kohtaan ei ollut pelkästään kielteinen. Yleensä jättiläiset on kuitenkin esitetty tyhminä ja pahantahtoisina.

Kreikkalaisessa tarustossa esiintyy giganteiksi kutsuttuja jättiläisiä, joihin lukeutuivat muiden muassa yksisilmäiset kykloopit. Taruissa jättiläisten koko vaihtelee vähän miestä suuremmasta taivaankorkuiseen. Tunnetaan myös tarinoita, joiden mukaan maailma on luotu jättiläisen ruumiista.

Miten jättiläiset selittivät kivet, harjut ja saaret?

Kansanperinteessä selitettiin poikkeuksellisia maastonmuotoja ja kivien sijaintia jättiläisten tekemiksi. Monet muutkin luonnonilmiöt kuten maanjäristykset ylläpitivät käsitystä jättiläisistä, jotka olisivat ihmisten ja jumalien vihollisia.

Pohjoisgermaaniset tarinat pitivät thurseja ja jöötejä tällaisina luonnonvoimien ruumiillistumina. Selvää todisteena jättiläisistä pidettiin fossiilisia suurten eläinten luita. Wienissä asetettiin vuonna 1443 tuomiokirkkoon nähtäville mammutin luu, jota pidettiin jättiläisen luuna.

Suomessa, kuten muuallakin, jättiläisten toiminnalla on selitetty poikkeuksellisia maastonmuotoja, kuten harjukuoppia, isoja kiviä, saaria ja niemiä. Tällaisia ovat esimerkiksi Pallivahankivi Turussa ja Ämmänkuopat Somerolla.

Jättiläisten tekemiksi on arveltu myös esihistoriallisia muinaisjäännöksiä, kuten jatulintarhoja, jätinkirkkoja ja muita kivirakennelmia. Jatulintarhoja, muinoin jättiläisten rakentamiksi luultuja suuria kivikehiä, on Suomen rannikkoseuduilla ja saaristossa kymmenittäin.

Mitkä ovat jatulit, metelit ja kirkkojen rakentajat?

Suomessa on käytetty jättiläisistä nimityksiä jatulit, metelit ja jotunit. Jatuli ja jotuni ovat läheisiä termejä muinaisnorjan jättiläisiä kuvaaville sanoille jötul ja jotunn. Näitä sanoja on säilynyt myös useissa paikannimissä, kuten lukuisat Suomessa sijaitsevat Metelinmäet.

Usein tarinat liittyvät myös kristinuskon tuloon. Jättiläinen on esimerkiksi, tarun mukaan, ottanut suuren kivenlohkareen ja heittänyt sen kohti kirkkoa. Kivi ei kuitenkaan ole lentänyt kirkkoon asti, vaan pudonnut järveen ja siitä on tullut järveen saari. Jättiläiset kuvataankin usein kristinuskon ja kirkon vihollisina.

Perimätieto kertoo, että Hollo ja Martta rakensivat Hollolan keskiaikaisen harmaakivikirkon. Killi ja Nalli asuivat Raisiossa ja rakensivat Raision kirkon. Jättiläiset riitaantuivat kirkon papin kanssa ja Killi uhkasi hajottaa koko kirkon kallionlohkareella.

Tarinan mukaan Killi löysi meren rannasta sopivan lohkareen, mutta ei enää löytänyt takaisin kirkolle. Tällöin tämä paiskasi kalliolohkareen Ruissalon edustalle. Kiveä kutsutaan Kukkarokiveksi, koska jättiläinen oli kantanut sitä suuressa kukkarossa selässään.

Miksi jättiläiset väistyivät syrjäseuduille taruissa?

Taruissa jättiläiset joutuvat pakenemaan yhä syrjäisemmille seuduille kristittyjen, suomalaisten tai yleensäkin ihmisten tieltä. Tässä suhteessa jättiläiset muistuttavat kovasti muita suomalaisten tarujen myyttisiä alkuasuttajia, kuten lappalaisia ja hiisiä.

Kaleva ja hänen poikansa ovat tunnettuja jättiläisiä niin suomalaisessa kuin virolaisessakin tarustossa. Virossa eräät kuuluisat jättiläiset olivat Kalevanpojat.

Äijä asui Oulujoen Pyhäkosken rannalla. Limmi asui Oulun seudulla. Hänen mukaansa on tarun mukaan nimetty Liminka. Kiljo ja Koljo asuivat Rantsilassa.

Someron Pitkäjärvellä jättiläisämmän poika oli hukkunut järveen. Tämän takia jättiläisämmä tahtoi tehdä sillan Pitkäjärven yli ja kantoi tätä varten esiliinassaan hiekkaa läheisestä Kankaannummesta. Esiliina kuitenkin repesi ja silta jäi kesken. Näin syntyi Pitkäjärveen pistävä Napinniemi, jossa maaperä on samanlaista hiekkaa kuin Kankaannummessa, ja Kankaannummeen Ämmänkuopat, jotka vieläkin ovat nähtävissä. Vorna tunnettiin Länsi-Suomessa paitsi jättiläisenä, myös karjalaisena vainolaisena. Karjalaisten keskuudessa hänet taas tunnettiin sankarina.

Mikä on alkujättiläinen skandinaavisessa tarustossa?

Alkujättiläinen on monissa varhaisissa etnisissä uskonnoissa esiintyvä hahmo, joka elää ennen oikean maailman syntyä, eräänlaisessa tyhjyydessä. Yleensä alkujättiläisen kuolema käynnistää maailman muotoutumisen ja ihmisrodun synnyn.

Kiinalaisen mytologian Panku-jättiläisen ruumiista syntyy maa, hänen verestään meri, hampaistaan saaret, kallostaan taivas sekä silmistään aurinko ja kuu. Hänen nahassaan eläneistä kirpuista syntyy ihmisiä.

Skandinaavisessa mytologiassa esiintyy alkujättiläinen Ymir, joka syntyy sulavasta jäästä ja saa ravintonsa alkulehmä Audhumlan utareista valuvasta maitovirrasta. Myös kreikkalaisessa mytologiassa esiintyy titaaneja, jotka kenties voidaan käsittää alkujättiläisiksi.

Skandinaavisessa mytologiassa maailma luotiin alkujätti Ymirin ruumiista. Odin sekä tämän veljet Vili ja Ve tappoivat Ymirin ja loivat maailman sen ruumiista. Jättiläiset jaettiin jää- ja tulijättiläisiin. Muspelheimissa asuivat tulijättiläiset, joista tunnetuin on Surtur, joka Ragnarökin koittaessa polttaa maailman. Jääjättiläiset asuivat Niflheimissa ja heitä kutsuttiin myös huurretursaiksi. Jättiläiset olivat jumalten pahimpia vihollisia. Ukkosenjumala Thor ja hänen Mjölner-vasaransa tunnettiin ihmisten suojelijoina ja jättiläisten tappajina. Magian jumala Loki oli myös jättiläinen ja jumalat olivat itse sekaantuneet jättiläisiin monien avioliittojen kautta.