Sampsa Pellervoinen ja kevään kylvö

Kuka on Sampsa Pellervoinen ja mitä hän kylvää?

Sampsa Pellervoinen on kalevalaisessa runoudessa ja suomalaisessa mytologiassa esiintyvä haltijaolento. Kansanuskon mukaan hän kylvää maan kasvillisuuden: kaikenlaiset metsät, suot, ahot ja kivikotkin. Kylvö kuuluu samaan tarinapiiriin kuin kalevalainen runous, jossa kasvun synty saa oman hahmonsa ja oman työnsä.

Alkuperäisissä kansanrunoissa kylvö tapahtuu sammon murusten avulla. Tämä liittää Sampsan työn suoraan Sampoon, vaikka itse kylvö on runoissa Sampsan tehtävä. Maa saa kasvillisuutensa murusista, ja haltijaolento tekee sen näkyväksi metsinä, soina, ahoina ja kivikkoina.

Kalevalassa tapahtumien järjestys poikkeaa tästä. Teoksen kokoaja Elias Lönnrot siirsi kylvön jo ennen Sammon takomista. Kansanrunojen ja Kalevalan ero on siksi olennainen, kun Sampsan kylvöä seurataan: runoissa muruset ovat ensin, Kalevalassa kylvö on siirretty varhaisemmaksi.

Savolaisen käsityksen mukaan Sampsaa auttaa työssään Vennon härkä Uljamoinen, joka kyntää maat ja suot. Perimätieto antaa siis kylvölle myös kyntäjän. Sampsan tehtävä on kasvillisuuden kylväminen, Uljamoisen tehtävä maan ja suon avaaminen.

Miksi Sampsa herätetään keväällä?

Kalevalaisessa kansanperinteessä Sampsa on hedelmällisyyden haltija, joka on rituaalisesti herätettävä joka kevät. Karjalassa nimi esiintyy muodossa Sämpsä. Erityisesti Inkerissä eläneestä Sampsan herätys -runoelmasta on olemassa erilaisia toisintoja.

Runoa on esitetty tai näytelty kesä–heinäkuun vaihteessa Ukon vakka -juhlien tienoilla. Runossa etsitään Sampsan herättäjää, jotta tämä nousisi kastelemaan kasveja ja hedelmöittämään peltoja. Kansanuskon mukaan kasvun alku ei siis tapahdu itsestään: haltija pitää saada ylös.

Sampsan herättäjinä esiintyvät yleensä talvityttö, kevättyttö ja kesätyttö. Näistä vasta viimeksi mainittu onnistuu saamaan Sampsan ylös vuoteeltaan pellolta, metsästä tai saaresta. Toisintoja on useita, mutta runon ydin on Sampsan herättäjän etsiminen ja kesätyttö, joka lopulta onnistuu.

Toisissa runoissa Sampsan hahmo näyttää liittyneen välittömästi vanhaan hedelmällisyyskulttiin. Perimätieto kertoo hänen maanneen rituaalisesti sisarensa tai äitinsä eli emintimensä ennen kylvämistyötään. Tämäkin kuvaus asettuu ennen kylvöä, aivan kuten herätys ja kastelemaan nouseminen.

Mitä tulkintoja Sampsan nimestä ja hahmosta on?

Kaarle Krohn näki Sampsan hahmon rinnastuvan skandinaavisiin viljavuuden jumaliin Freyriin ja Njordiin. Matti Kuusi viittaa Sampsan yhteydessä jopa mahdollisiin alkukantaisiin seksuaaliriitteihin. Heikki Kirkinen taas katsoi Sampsan kulttiin sekoittuneen bysanttilaisia aineksia.

Kirkisen mukaan Sampsan nimi polveutui ortodoksisen kirkon pyhästä Sampsonista, vieraiden vastaanottajasta. Kyse on tulkinnasta, joka liittää nimen bysanttilaisiin aineksiin ja ortodoksiseen kirkkoon. Saman hahmon ympärille on siten koottu sekä viljavuuteen että nimen alkuperään liittyviä selityksiä.

Englantilainen Raymond Chambers kiinnitti huomiota Sampsa Pellervoisen ja muinaisenglantilaisessa Beowulf-runoelmassa esiintyvän myyttisen hedelmällisyydenhaltija Scyld Scefingin mahdolliseen yhteyteen. Vertaus koskee hedelmällisyydenhaltijaa, ei Sampsan kylvötyön yksityiskohtia.

Sampsaan on yhdistetty myös Inkerin ja Karjalan sämpsykkä eli sämpsäheinä, joka oli kevään ensimmäisiä kasveja. Tämä yhteys palauttaa hahmon jälleen kevään kasvuun. Sampsa Pellervoinen kuuluu suomalaisiin taruolentoihin juuri kylväjänä, herätettävänä haltijana ja kasvillisuuden alkuun liittyvänä hahmona.