Sampo Kalevalassa – ihmemylly, ryöstö ja kirjokannen arvoitus

Mikä sampo on Kalevalassa?

Kalevalassa sampo on ihmeellinen, rikkauksia tuottava mylly. Sitä kutsutaan myös kirjokanneksi. Tarinan koneessa on kolme myllyä, jotka jauhavat viljaa, suolaa ja rahaa. Näin sampo tarjoaa sekä syötävää että myytävää ja tuo vaurautta sille, jonka hallussa se on.

Sammon tarkkaa ulkomuotoa ei kuitenkaan kuvata yksiselitteisesti. Kirjokansi-nimen perusteella sillä katsotaan olevan kansi. Sillä arvellaan olevan myös jalat sekä reiät tai nokat, joista jauhamisen tulokset tulevat ulos. Nämä ovat kuvauksista tehtyjä päätelmiä, eivät valmiin koneen tarkkoja rakennusohjeita.

Kansanrunoudessa sampo ei aina ole samanlainen esine. Sillä on useita nimiä ja hahmoja, ja sen merkitys vaihtelee kertomuksesta toiseen. Kalevalan ihmemylly on siis yksi tapa hahmottaa sampo, ei kaikkien samporunojen yhteinen selitys.

Sampo esiintyy Kalevalan runoissa 1, 7, 10, 15, 19, 38, 39, 42, 43 ja 45. Sen vaiheisiin liittyvät kosinta, rikkauksien tavoittelu ja taistelu. Taruissa esine kulkee kosintalahjasta sotasaaliiksi, ja lopulta myös sen sirpaleilla on vaurautta tuova tehtävä.

Miksi Ilmarinen takoi sammon Pohjolan emännälle?

Kalevalan tarinassa seppä Ilmarinen takoo sammon vastineeksi Pohjolan tyttärestä. Ihme-esineen valmistaminen liittyy siten kosintaan: Ilmarinen tavoittelee puolisoa, kun taas Pohjolan emäntä saa haltuunsa rikkautta jauhavan sammon. Kosintalahja ja sen tuottama vauraus kietoutuvat kertomuksessa toisiinsa.

Pohjolan emäntä Louhi ottaa sammon vastaan mutta ei luovuta tytärtä Ilmarisen vaimoksi. Hän vie sammon kivisen mäen sisään, juurruttaa sen maaperään ja sulkee lukkojen taakse. Sinne kätketty sampo alkaa tarinan mukaan jauhaa rikkautta Pohjolan väelle. Ilmarinen puolestaan joutuu palaamaan pettyneenä purjehtien kotiinsa.

Kosinta ei kuitenkaan pääty tähän. Monien vaiheiden jälkeen Ilmarinen palaa Pohjolaan ja suorittaa useita urotekoja Pohjolan tyttären avustuksella. Lopulta hän saa tämän puolisokseen. Sammon taonta ja avioliitto eivät siis toteudu suorana vaihtokauppana, vaikka seppä on valmistanut ihme-esineen juuri kosintalahjaksi.

Sammon säilytyspaikka on kertomuksessa tärkeä. Se ei jää vapaasti siirrettäväksi esineeksi, vaan Louhi sitoo sen maahan ja suojaa sen lukoin. Myös joissakin kansanrunojen toisinnoissa sammolla on juuret, jotka täytyy kyntää irti ennen kuin sitä voidaan liikuttaa.

Miten sammon ryöstö tapahtui Kalevalassa?

Sammon ryöstöä edeltää Kalevalassa Ilmarisen perheeseen liittyvä tapahtumaketju. Kullervo surmaa hänen vaimonsa, Pohjolan tyttären. Ilmarinen kosii tämän jälkeen toistakin Pohjolan tytärtä. Kun kosintaan ei suostuta, hän ryöstää tytön. Tyttö kuitenkin herjaa seppää niin pahoin, että tämä taikoo hänet suutuksissaan lokiksi.

Allapäin Ilmarinen palaa Väinölään ja kertoo Väinämöiselle, kuinka leppoisasti Pohjolassa eletään sammon ansiosta. Pohjola on näin tarinassa sekä kosinnan kohde että paikka, johon ihme-esineen tuottama vauraus on keskittynyt. Kertomus sen hyvinvoinnista saa Väinämöisen houkuttelemaan Ilmarisen sammon ryöstöön.

Matkalla mukaan liittyy Lemminkäinen. Kumppanukset hyökkäävät Pohjolaan ja anastavat sammon, mutta ryöstö ei tuo sitä ehjänä heidän haltuunsa. Syntyneessä taistelussa sampo tuhoutuu. Pohjan Akka saa sen kannen, kun taas sirpaleita ajelehtii kalevalaisten rantaan.

Tarinan mukaan juuri nämä sirpaleet rikastuttavat Kalevalan maata. Sampo ei siis lakkaa tuomasta vaurautta, vaikka se särkyy. Kokonainen ihmemylly jää saamatta, mutta sen palaset jatkavat kertomuksessa hyvää tuottavaa tehtäväänsä. Sammon vaiheet ulottuvat näin sepän valmistamasta kosintalahjasta ryöstettyyn sotasaaliiseen ja lopulta rantaan ajautuviin vaurauden sirpaleisiin.

Miten sampo sai ihmemyllyn hahmon?

Sammon tutkimuksen varhaisvaiheissa sen olemus ei näyttänyt samalta kuin myöhemmin tunnetussa Kalevalassa. Carl Axel Gottlund oli tallentanut Maija Turpiaiselta Sävsenissä Taalainmaalla tarinan sammon ryöstöstä. Hän julkaisi sen vuonna 1818 teoksessaan Pieniä Runoja Suomen Poijille Ratoxi. Sampo mainittiin myös hänen väitöstilaisuutensa yhteydessä 12. joulukuuta 1818.

Seuraava maininta oli Zacharias Topelius vanhemman vuoden 1821 runokokoelmassa. Elias Lönnrot puolestaan kirjoitti ensimmäisen samporunonsa muistiin syyskuussa 1832. Topeliuksen ja Lönnrotin keräämien runojen perusteella näytti aluksi siltä, että sampo olisi rautainen kannel.

Käsitys muuttui, kun Lönnrot tapasi Vuokkiniemessä Ontrei Malisen ja Vassila Kieleväisen 17. syyskuuta 1833. Kieleväisen esittämässä runossa sampo jauhoi myytäviä, syötäviä ja kotipitoja. Lönnrot päätteli sen olevan ihmeellinen mylly. Kaksi vuotta myöhemmin julkaistu ensimmäinen Kalevala teki tämän käsityksen laajalti tunnetuksi.

Daniel Europaeus tallensi Vienan Akonlahdelta vuonna 1847 runon, jossa sammon yhdellä laidalla oli jauhomylly, toisella suolamylly ja kolmannella rahamylly. Lönnrot otti tämän tarkemman kuvauksen vuonna 1849 julkaisemaansa Uuteen Kalevalaan. Kolmen myllyn sampo sai siten paikkansa eepoksessa kerätyn kansanrunon pohjalta.

Mitä kirjokansi tarkoittaa ja miten sampoa on tulkittu?

Sammon merkitykselle ei yleensä ajatella olevan yhtä ainoaa selitystä, vaan tulkinta riippuu asiayhteydestä. Kansanrunojen nimimuotoja ovat esimerkiksi sampa, sammas, sampi ja samppu. Harvinaisissa toisinnoissa sammon tilalla esiintyy myös aivan toinen asia, kuten tammi, sauna tai sauva. Eräässä runossa käytetään sekä samppu- että kannel-nimitystä.

Uno Harva ja E. N. Setälä kehittelivät 1900-luvun alkuvuosikymmeninä tulkintaa sammosta maailmanpylväänä, joka kannattaa taivaankantta. Tässä tulkinnassa kirjokansi viittaa taivaaseen. Pohjola, syvälle maahan ulottuvat juuret ja jauhaminen sopivat maailmanpylvään kuvastoon. Myös paikoillaan näyttävä Pohjantähti liittyy tähän selitykseen. Sampo-sanaa on pidetty ilmeisesti sammas-sanan sukulaisena.

Muitakin tulkintoja on esitetty. Matti Klinge on pohtinut sampoa kauppaoikeudesta kertovana pylväänä. Reino Riikonen esitti kirjateorian, jossa sampo olisi Raamattu. Reijo Solantie puolestaan tulkitsi vuonna 2012 sammon kaskiviljelyyn tulleeksi juuresrukiiksi. Nämä ovat ehdotuksia sammon merkityksestä, eivät varmistettuja kuvauksia historiallisesta esineestä.

Sampotaruja on tulkittu myös kosmisiksi kertomuksiksi ja maanviljelyksen myyttisen alkuperän selityksiksi. Eräiden tietojen mukaan samporunoja laulettiin kevätkylvön yhteydessä. Runojen vanhat sanamuodot ovat voineet säilyä silloinkin, kun kielikuvien merkitykset ovat unohtuneet. Tämä auttaa ymmärtämään tulkintojen moninaisuutta. Kalevalan tarinoiden monitulkintaisuus näkyy myös vuonna 1982 valmistuneessa draamaelokuvassa Rauta-aika, jossa Väinö, Ilmari ja Lemminki liikkuvat toden ja unen rajamailla.