Ilmarinen Kalevalassa – seppo, joka takoi taivaankannen ja sammon

Kuka Ilmarinen on?

Ilmarinen eli seppä Ilmarinen on suomalaisten kansanrunojen seppäsankari, yksi Kalevalan päähenkilöistä ja alkuperäinen suomalaisen mytologian taivaanjumala. Hän on myös yksi kalevanpojista.

Kansanrunojen mukaan Iro-neito synnytti Ilmarisen yöllä, ja jo päivällä Ilmarinen teki itselleen sepän pajan. Jo tämä kertoo, millainen hahmo hän on: tekijä ja takojaja syntymästään saakka.

Mitä Ilmarinen on takonut kansantarujen mukaan?

Kansantarujen mukaan Ilmarinen takoi maailman alussa taivaankantta niin taidokkaasti, etteivät hänen työskennellessään näkyneet pihtien pitämät eivätkä tuntuneet vasaran iskut. Ilmarisen kädenjälkeä ovat kerrottu olevan myös revontulet sekä aamu- ja iltaruskon värit.

Raudan keksiminen ja alkutulen iskeminen ovat kansantarujen mukaan Ilmarisen saavutuksia. Raudan käytön yleistymisellä oli suuri vaikutus itämerensuomalaisten kansojen mytologiaan. Kansanperinteessä Ilmarisesta tuli seppo tai “takoja iän ikuinen” vasta raudan käyttöönoton jälkeen.

Miksi Ilmarista on pidetty jumalana?

Ennen raudan aikaa Ilmari oli todennäköisesti taivaanjumala ja ukkosenjumala. Ilmarinen, jonka muita nimiä ovat Ilma, Ilmari, Ilmori ja Ilmollinen, oli itämerensuomalaisten palvoma tuulen, sään ja ilman jumala, ja hän oli mukana maailman syntymässä.

Hänen nimensä lainattiin udmurtin kieleen udmurttien taivaanjumalalle muodossa Inmar. Se esiintyy joskus myös saamen kielessä tuulenjumalana muodossa Ilmaris ja mahdollisesti ukkosenjumalana muodossa Ilmaričče. Hindulaisuuden sään ja sodan jumalan Indran nimi on mahdollisesti tullut suomalais-ugrilaisesta sanasta Ilma tai Ilmari.

Anna-Leena Siikalan mukaan Ilmarisen attribuutti ovat palkeet. Palkeet liittyvät hänen asemaansa tuulen jumalana, mutta myös rooliinsa kosmisena seppänä ja kulttuuriheeroksena. Itämerensuomalaisen kultaneito-runon joissakin inkeriläisissä toisinnoissa Ilmarisen taontatyö ei onnistu, ennen kuin hän tarttuu palkeisiin orjien sijasta itse.

Alkujaan Ilmarinen lienee ollut jumala, joka myöhemmissä runoissa muuttui kuolevaiseksi. Hän on saattanut samaistua palvottuun Ukkoon, mutta toisaalta saattoi myös muuttua suomalaisessa tarustossa seppäsankariksi.

Mitä Ilmarinen takoo Kalevalassa?

Kalevalassa Ilmarinen on “takoja iänikuinen”, joka asuu Väinölässä. Hän takoo monia esineitä, kuten sammon ja Kultaisen naisen, ja hän yrittää myös takoa uuden Auringon ja Kuun.

Kalevalassa Ilmarisen mainitaan olleen mukana kosmisessa luomisessa: hän on takonut taivaankannen ja asettanut taivaankappaleita. Näin seppä ja jumala ovat samassa hahlossa yhä – vaikka hän taistelee ja toimii ihmisten joukossa, hänen juurensa ulottuvat maailman alkuun.

Saamelaisperinteessä Ilmariksen muisto on säilynyt pitkälle. Utsjoella tuulenjumalasta Biegga-gallesista käytettiin myös nimeä Ilmaris, ja 1600-luvulla Utsjoen saamelaiselta Anders Poulsenilta takavarikoidussa noitarummussa Ilmaris on kuvattu Tiermes-ukkosenjumaluuden rinnalla, mutta siitä erillisenä hahmona. Utsjoen menneisyydestä kiinnostuneelle tämä on tuttu aihe – lisää siitä kerrotaan Utsjoen historiasta.