Utsjoen historia: asutus, rajat ja elinkeinot

Miten Utsjoen asutus on syntynyt ja kehittynyt?

Utsjoen suun tienoilta on löydetty joitakin kivikautisia esineitä. Pysyvä asutus kunnan alueella syntyi kuitenkin vasta 1500-luvulla. Laajoilla tunturialueilla, Tenojoen ja Utsjoen varsilla sekä järvien rannoilla asui vuonna 1695 vain 23 Utsjoen ja 4 Tenon saamelaisperhettä.

Väestön kasvu oli hidasta vielä pitkään tämän jälkeenkin. Vuonna 1750 Utsjoen ja Inarin yhteinen väkiluku oli 541, ja 1800-luvun alussakin vain 857. Vuonna 1850 Utsjoen oma asukasluku oli 423 ja 1900-luvun alussa 488.

Saamelaisuus säilyi elinvoimaisena suomalaisasutuksen lisääntymisestä huolimatta. Utsjoen saamelaisten ja sinne etelästä muuttaneiden suomalaisten määrälliset suhteet alkoivat muuttua vasta 1900-luvulla. Kun Utsjoella oli vuonna 1800 vain kolme suomalaista, heitä oli sata vuotta myöhemmin 13 ja vuonna 1950 jo lähes 300. Utsjoen kunnan kokonaisväkiluku vuonna 1950 oli 980 ja vuonna 1960 jo 1 209. Vuonna 1962 Utsjoella asui 965 saamelaista.

Millä elinkeinoilla Utsjoen asukkaat ovat eläneet?

Poronhoito ja kalastus tarjosivat elannon pitkään vain osalle Utsjoen asukkaista. Kesäaikana tärkeäksi elinkeinoksi muodostui Jäämeren kalastus. Yhteydet Ruijaan muodostuivat myös kauppayhteyksiksi, ja avioliittojen myötä Ruijan ja Utsjoen saamelaisten veri on sekoittunut satojen vuosien ajan.

Muuttoliike Utsjoelta Ruijaan vilkastui 1800-luvun alkupuoliskolla. Rinnan väestörakenteen muutoksen kanssa Utsjoella tapahtui elinkeinorakenteen muutos. Poronhoidon ja kalastuksen rinnalle tulivat toisen maailmansodan jälkeen maa- ja karjatalous. Tieyhteyksien parantuessa ja matkailun vilkastuessa palvelujen osuus kasvoi voimakkaasti.

Elinkeinojen muutos kytkeytyy myös laajempaan Lapin kehitykseen. Saman maakunnan paikkakuntien historiaa voi lukea esimerkiksi Kittilän historiasta ja Sallan historiasta, kun pohjoisen teiden, asutuksen ja palvelujen muutoksia asettaa rinnakkain.

Miten Utsjoen hallinto, seurakunta ja koulu ovat järjestäytyneet?

Hallinnollisesti Utsjoki kuului 1500-luvulta alkaen Tornion Lappiin. Kirkollisesti se liitettiin vuonna 1602 kuningas Kaarle IX:n määräyksestä Tornion kappalaisen alaisuuteen. Utsjoesta tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1747, ja samalla siihen liitettiin aiemmin Kemin Lapin seurakuntaan kuulunut Inari, joka puolestaan itsenäistyi vuonna 1881.

Kunnallinen ja seurakunnallinen hallinto Utsjoella erotettiin kirkonkokouksen päätöksellä vuoden 1877 alussa. Päätös Utsjoen ensimmäisen kansakoulun perustamisesta tehtiin vuonna 1878, mutta toimintansa koulu aloitti vasta 1885.

Miten Utsjoen rajat ja maiden käyttö ovat muuttuneet?

Utsjoki liitettiin lopullisesti Suomeen vuonna 1751 solmitun Strömstadin sopimuksen nojalla. Suomen nykyinen pohjoisraja Norjaa vastaan vahvistettiin vuosina 1764–1766 suoritetussa rajankäynnissä. Vuonna 1826 jaettiin viimeiset yhteisalueet Varanginvuonon, Inarin ja Utsjoen välillä Ruotsi-Norjan ja Venäjän kesken.

Valtakunnanrajan sulkeutuminen vuonna 1852 lopetti vuosisatoja kestäneen porojen laiduntamisen rajan molemmin puolin. Rajan merkitys näkyi näin suoraan poronhoidossa, joka oli ollut yksi Utsjoen pitkäaikaisista elinkeinoista.

Lapin sodan aikana viimeiset saksalaiset sotilaat poistuivat pohjoisimmasta Suomesta Karigasniemeltä 18. marraskuuta 1944. Sodan jälkeen Utsjoella tapahtui elinkeinorakenteen muutos, kun poronhoidon ja kalastuksen rinnalle tulivat maa- ja karjatalous.