Kemijärven historia – uudisasutuksesta teollisuuskaupungiksi

Kuka asutti Kemijärven aluetta ennen uudisraivaajia?

Kemijärven asutushistoriassa saamelaisten menneisyys ja pysyvä uudisasutus ovat eri vaiheita. Ämmänvaara on muinainen saamelaisten uhripaikka. Ensimmäisten uudisraivaajien saapuessa nykyisen Kemijärven alueella ei kuitenkaan enää asunut saamelaisia.

Ensimmäinen pysyvä uudisraivaaja-asukas oli Paavali Ollinpoika Halonen. Hän muutti Utajärven Niskankylästä Kemijärvelle noin vuonna 1580. Hänen vaimonsa oli Anna Laurintytär Halonen, ja perheen lapsia olivat Paavo, Olli ja Pekka. Paavalin asuinpaikka tunnetaan nykyään Halosenrantana. Paikannimi säilyttää siten yhteyden varhaiseen uudisasukkaaseen.

Samoihin aikoihin Kemijärvelle saapuivat Pekka ja Matti Kärppä, jotka olivat lähtöisin Oulujoen varrelta Muhokselta. Vuoden 1631 taloluettelossa Kemijärvellä oli kaikkiaan 13 taloa, joista Kärpät asuttivat kahta.

Kaikki luettelon talot eivät jääneet pysyvästi asutuiksi. Vakinaisesti asutuksi jäi neljä: Paavo Halosen talo, Pekka ja Matti Kärpän talot sekä Heikki Häikiän Luusua-niminen talo. Varhaisesta uudisasutuksesta erottuvat näin sekä sukujen nimet että nimeltä tunnetut asuinpaikat.

Milloin Kemijärvestä tuli seurakunta, kunta ja kauppala?

Kemijärven seurakunta erotettiin Kemin seurakunnasta vuonna 1779. Oma kunta perustettiin vuonna 1871. Seurakunnan ja kunnan synty olivat siis erillisiä vaiheita, eivät saman hallinnollisen muutoksen osia.

Kirkonkylästä muodostettiin taajaväkinen yhdyskunta vuonna 1912. Vuonna 1957 kirkonkylä erotettiin kunnasta omaksi kauppalakseen. Jäljelle jääneen Kemijärven kunnan nimeksi tuli Kemijärven maalaiskunta. Tämä oli viimeinen kerta, kun Suomessa kunnan nimeen liitettiin sana maalaiskunta.

Kunnallinen jako ei merkinnyt seurakunnan jakamista. Kauppalan ja maalaiskunnan asukkaat kuuluivat koko erilläänolon ajan samaan Kemijärven seurakuntaan. Kemijärven kauppalaseurakuntaa tai maaseurakuntaa ei siis ollut olemassa, vaikka kuntia oli kaksi.

Kemijärven kirkko rakennettiin vuonna 1950. Valmistuessaan se sijaitsi vielä Kemijärvi-nimisessä kunnassa. Kauppalan perustamisen jälkeen kirkko oli vuosina 1957–1972 kauppalan alueella. Saman kirkon hallinnollinen sijainti vaihtui kuntajaon mukana, mutta seurakunnan yhteys keskustan ja ympäröivän haja-asutusalueen välillä säilyi.

Milloin Kemijärvestä tuli kaupunki?

Kauppalan ja maalaiskunnan erillistä aikaa kesti vain 16 vuotta. Vuonna 1973 ne yhdistyivät, ja samalla syntyi Kemijärven kaupunki. Kaupungin vaakunaksi valittiin maalaiskunnan käytössä ollut vaakuna. Se oli alun perin vahvistettu koko Kemijärven kunnalle jo ennen kauppalan erottamista.

Kemijärven väkiluku oli suurimmillaan juuri ennen yhdistymistä. Kauppalassa ja maalaiskunnassa asui tuolloin yhteensä yli 16 000 ihmistä. Väestön huippukohta osui siten vaiheeseen, jolloin nykyisen kaupungin alue oli vielä jaettu kahteen kuntaan.

Kemijärvi oli vuodesta 1973 lähtien Suomen pohjoisin kaupunki. Asema muuttui vuoden 2006 alussa, kun kuntaliitos laajensi Rovaniemen aluetta Kemijärveä pohjoisemmaksi. Kaupunkien keskustaajamista Kemijärven keskustaajama on silti edelleen Suomen pohjoisin.

Kaupunki sijaitsee Lapin kaakkoisosassa. Sen itäinen naapurikunta on Salla, eteläinen Posio ja läntinen Rovaniemi. Pohjoisessa naapureina ovat Pelkosenniemi sekä yhdessä rajapisteessä Sodankylä. Kaupungin hallinnollinen alue ja keskustaajama onkin erotettava toisistaan myös pohjoisuutta vertailtaessa.

Mitä muuta teollisuutta Kemijärvellä on ollut puunjalostuksen lisäksi?

Kemijärven teollisuushistoria ei rajoitu puunjalostukseen. Paikkakunnalla on valmistettu myös vaatteita, puhelinlatureita ja lääkkeitä. Samat toimitilat ovat palvelleet eri aikoina hyvin erilaisia tuotannonaloja.

Torstai Oy valmisti Kemijärvellä hiihtoasuja vuosina 1974–1990. Suurimmillaan yritys tarjosi toista sataa työpaikkaa. Sen jälkeen samoissa tiloissa toimi Salcomp Oyj, joka valmisti puhelinlatureita vuoteen 2003 asti ja työllisti noin 600 ihmistä.

Nykyisin näissä tiloissa toimii kylmäkalusteita valmistava Porkka. Rakennusten käyttöhistoriassa vaatetusteollisuutta seurasi siis elektroniikkatuotanto ja myöhemmin kylmäkalusteiden valmistus. Työnantajien vaihtuminen kertoo samalla siitä, ettei teollisuuden jatkuminen ole aina tarkoittanut entisen tuotannon jatkamista.

Myös lääketeollisuudella oli Kemijärvellä oma vaiheensa. Salmed-lääketehdas toimi vuosina 1980–1983. Sen jälkeen paikkakunnalla jatkoi Orion Oyj:n penisilliinitehdas, joka työllisti noin 30 työntekijää ja toimi vuoteen 2002 asti. Näiden yritysten rinnalla sellutehdas ja sen alueen myöhemmät käyttösuunnitelmat muodostavat toisen keskeisen osan kaupungin teollisuuden vaiheista.

Miksi Kemijärven sellutehdas suljettiin ja mitä sen jälkeen tapahtui?

Kemijärven sellutehtaan lakkauttaminen keväällä 2008 herätti suurta huomiota. Teollisen toiminnan jatkamista tuettiin tämän jälkeen avokätisesti julkisin varoin. Jatkajan, Arktos Groupin, oli tarkoitus aloittaa liimapuupalkkien valmistus. Tuotantoa ei kuitenkaan saatu käyntiin, ja alkuvuodesta 2012 yritys joutui yrityssaneeraukseen.

Keitele Group osti entisen sellutehtaan kiinteistön vuonna 2014. Sen tehtaalla valmistetaan havupuusta sahatavaraa, höylätavaraa ja liimapuuta. Vuonna 2020 Keitele työllisti Kemijärvellä noin 120 henkeä, kun mukaan laskettiin urakoitsijayhtiöt.

Vuonna 2015 uutisoitiin myös suunnitellusta biojalostamosta. Investoinnin suuruudeksi arvioitiin 700–800 miljoonaa euroa ja työpaikkojen määräksi noin tuhat. Biojalostamon ympäristöluvasta kirjattiin lukuisia valituksia vuonna 2019.

2020-luvun puolivälissä Tuulialfa-yhtiön tytäryritys Vetyalfa Oy kaavailee Kemijärvelle suurta vetyjalostamoa. Biojalostamoa ja vetyjalostamoa koskevat tiedot kuvaavat suunnitelmia, eivät toteutunutta tuotantoa tai syntyneitä työpaikkoja. Ne on siksi erotettava Keiteleen tehtaan toiminnasta ja sen ilmoitetusta työllisyydestä.