Kuusamon historia kivikaudesta rajakaupunkiin

Millaista asutusta Kuusamossa oli kivikaudella ja rautakaudella?

Kuusamossa on ollut asutusta jo kivikaudella. Merkittäviä löytöjä on ajalta 2000–3000 eaa. Kivikautista esineistöä on löydetty muun muassa Ahvensalmelta sekä Poussunjärven ja Verkkosalmen rannoilta.

Rautakauden aikaista esineistöä edustavat Suolijärven rannalta löydetyt kuparisoljet ja hopeisen kaularenkaan kappaleet. Löydöt kertovat, että järvien rannat ovat olleet kulun ja asutuksen paikkoja kauan ennen kirjallista aikaa.

Myös myöhemmät raha- ja hopealöydöt viittaavat siihen, että Kuusamo oli jo 1100- ja 1300-luvulla yksi Novgorodin kaukokaupan etappipaikoista. Sijainti vesien äärellä selittää osaltaan alueen varhaista merkitystä.

Miten Kuusamo muuttui saamelaiskylistä uudisasutuksen pitäjäksi?

Alkuaan Kuusamo luettiin Kemin Lappiin. Seudulla sijaitsi Kemin Lapin kaksi eteläisintä saamelaiskylää, Kitkan kylä Kitkajärven pohjoisrannalla nykyisen Posion kunnan alueella ja Maanselän kylä Kuusamojärven pohjoisrannalla. Muut Kemin Lapin kylät olivat Kemijärvi, Sodankylä, Sompio, Kittilä, Kuolajärvi ja Inari.

Saamelaiset Kemin Lapissa olivat yleensä metsästeleviä ja kalastelevia puolipaimentolaisia, jotka omistivat myös jossain määrin porokarjaa. Kuusamon alueella asuneet saamelaiset hankkivat elantonsa kuitenkin pääasiassa villipeurojen pyynnillä ja kalastuksella.

1670-luvulla Kuusamoon saapui väestöä Kainuusta, Sotkamon, Paltamon ja Pudasjärven ja Iin pitäjistä sekä lännestä Tornio- ja Kemijoenvarresta. Saamelaiset haastoivat uudisasuttajia käräjille luvattomasta tunkeutumisesta alueilleen, mutta uudisasuttajia oli vuonna 1685 jo lähes 200 henkeä. Määrä merkitsi sitä, että oikeuslaitoksella ei ollut paljonkaan käytännön mahdollisuuksia puuttua tapahtuneeseen.

Muutto johti saamelaiskulttuurin nopeaan tuhoutumiseen. Pastori Laguksen antamien tietojen perusteella vuonna 1713 Kuusamossa asui 79 uudisasukas- ja 10 saamelaisperhettä, mutta 1760-luvulla koko Kuusamon alueella ei ollut enää ainuttakaan saamelaista. Saamelaisasutuksesta kertovat yhä hautapaikat, asumusten jäännökset tulisijoineen ja noitarummut sekä nykypäiviin asti säilynyt saamenkielinen paikannimistö.

Uudisasukkaiden mukana maanviljely nousi vähitellen tärkeimmäksi elinkeinoksi. Maatalouden ohella harjoitettiin poronhoitoa ja tervanpolttoa. Asumukset jouduttiin usein pystyttämään tiettömien taipaleiden taakse, ja ainoana kulkuvälineenä oli pitkä sulavaliikkeinen vene ja metsissä poro.

Miten Kuusamon seurakunta syntyi ja väkiluku kasvoi?

Omaksi seurakunnakseen Kuusamo erotettiin Kemin Lapista vuonna 1675, ja ensimmäisen kirkkonsa se sai viisi vuotta myöhemmin. Kuusamon ensimmäinen kirkkoherra oli Gabriel Tuderus. Emäseurakunta ulottui tuolloin Iijoen latvoilta Inarin Lappiin.

Vuonna 1747 erotettiin Sodankylä omaksi seurakunnakseen, ja samana vuonna erosi Inari sekä edelleen vuonna 1776 Kuolajärven pitäjä. Pääosin Kuusamon länsiosasta muodostettu Posion kunta alkoi toimia vuoden 1926 alussa.

Pitäjän asukasluku oli vuonna 1718 vain 615, mutta pari vuosikymmentä myöhemmin jo yli tuhat. Korkea kuolleisuus verotti väestöä 1780-luvun alussa, kun neljä perättäistä katovuotta ja niitä seurannut isorokkoepidemia aiheuttivat väestönkadon. Korkean syntyvyyden ansiosta väkiluku lisääntyi niin, että vuosisadan vaihteessa se oli yli 3 000.

Vuodet 1800 ja 1802 olivat pahoja katovuosia, ja kuolleisuus oli tuolloin 40 %. Vuonna 1880 asukasluku oli kohonnut 6 750:een ja vuonna 1900 asukkaita oli jo 9 813. Väkiluku väheni 1920-luvulla, jolloin alueliitokset Posioon toteutuivat.

Kuusamon kehitykseen vaikutti erityisesti sen asema Venäjän rajanaapurina. Naapuruudesta oli asukkaille sekä hyötyä että haittaa. Usein syntyi kahnausta kuusamolaisten poromiesten ja vienankarjalaisten rajatonpoikien kesken, jotka ampuivat rajan yli menneitä kuusamolaisten poroja.

Hyöty oli kuitenkin suurempi, sillä Kuusamon alue oli Vienanmeren ja Pohjanlahden välisen kaupan risteyspaikka. Kuusamossa toimi 1700- ja 1800-luvulla useita huomattavia kauppiastalonpoikia, jotka ostivat poroja, turkiksia, lintuja ja kalaa Vienanmeren kauppapaikoista, Vienan Kemistä, Kieretistä ja Knäsöistä ja myivät niitä Pohjanlahden kauppapaikkoihin Rovaniemelle, Tornioon, Iihin ja Ouluun. Tärkeitä kauppa-artikkeleita olivat myös vilja, hamppu ja pellava. Kauppatiet kulkivat Kuusamosta aina Ruijan rannikolle saakka.

Miten sodat tuhosivat Kuusamon taloutta?

Ensimmäinen maailmansota merkitsi vakavaa iskua elinkeinoelämälle, sillä rajan sulkeuduttua pitäjä menetti kaupanvälittäjän asemansa. Samoin menetettiin tukkisavotat ja muut työmahdollisuudet rajan takana.

Toinen maailmansota oli niin ikään tuhoisa pitäjälle, sillä sodassa kaatui yli 500 kuusamolaista. Syksyllä 1944 Itä-Karjalasta Kiestingin suunnalta Kuusamon kautta pohjoiseen vetäytyneet saksalaiset sotajoukot tuhosivat pääosin polttamalla suurimman osan Kuusamon asutuksesta. Kirkonkylän osalta tuho oli lähes täydellinen: vain muutama rakennus jäi pystyyn, nämäkin pahoin vaurioituneina.

Saksalaisten vetäytymisen jälkeen venäläiset joukot miehittivät Kuusamon rauhansopimusta rikkoen ja rakensivat Kirkkokedon alueelle joukoilleen niin sanotun korsukaupungin. Myöhemmin vetäytyessään alueelta puna-armeija täydensi tuhoa rikkomalla ja varastamalla suomalaisten yksityisomaisuutta ja räjäyttämällä kaikki Salpa-linjan teräsbetonibunkkerit.

Kuusamon itäosa, noin 1 700 neliökilometriä, luovutettiin Neuvostoliitolle vuonna 1940, vallattiin takaisin 1941 ja luovutettiin uudelleen 1944. Luovutetulla alueella olivat Kuusamon viljavimmat, vauraimmat ja matkailunähtävyyksinä arvokkaimmat kylät Paanajärvi ja Tavajärvi.

Kuusamon kunta oli perustettu vuonna 1868, ja siitä tuli kaupunki vuoden 2000 alussa. Pohjois-Pohjanmaalla kaupungin aseman sai muutamaa vuotta myöhemmin myös Iijoen keskijuoksulla sijaitseva Pudasjärvi. Kuusamo on Koillis-Suomen talousalueen keskus sekä Pohjois-Pohjanmaan nykymaakunnan pohjoisin ja itäisin kunta. Naapurikuntia ovat Posio, Salla, Suomussalmi ja Taivalkoski sekä Venäjän puolella Karjalan tasavallassa Kiestinki ja Luusalmi. Asukasluku kasvoi tasaisesti aina 1960-luvun lopulle, jolloin se kääntyi laskuun, ja alkoi jälleen kasvaa 1980-luvulla. Aluetta alettiin kutsua Kuusamoksi 1690-luvun alussa Kuusamojärven mukaan.