Pudasjärven historia Iijoen keskijuoksulla

Miten Pudasjärven alueella asuttiin ennen saamelaisia?

Ennen saamelaisasutusta Iijoen keskijuoksua asutti metsänriistaa ja kalaa pyydystävä kivikauden väestö. Saamelaisten ajalta ovat peräisin monet paikannimet, kuten Lapinvaara, Lapinniemi, Puhos, Naamanka, Kollaja, Jaalanka, Panuma, Jaurakka ja Iijoki. Arvellaan, että nimi Iijoki tulee sanasta Idjajohka, joka merkitsee ”yöjokea”. Paikannimissä näkyvä kerrostuma on Pudasjärven varhaisen historian selkeimpiä jälkiä, ja se liittyy suoraan saamelaisiin.

Kun hämäläiset noin tuhat vuotta sitten tulivat pyyntiretkilleen Iijokilaaksoon, saamelaisasutus alkoi hiljalleen vetäytyä kohti pohjoista. 1200-luvulla Perämeren rannikkoasutuksen vakiinnuttua alueesta tuli rannikon asukkaiden eräaluetta. Pohjalaiset ja vienalaiset käyttivät Iijokea kulkureittinä kauppa- ja vainoretkillään. Runsaasti saaria ja putaita sisältänyt vesistö sai nimen Pudasjärvi.

Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosassa sijaitsevan Pudasjärven naapurikuntia ovat Ii, Oulu, Posio, Puolanka, Ranua, Suomussalmi, Taivalkoski ja Utajärvi. Rannikon suunta avautuu myös Iin historiaan, ja itäinen naapuruus Suomussalmen historiaan. Keskustaajama on nimeltään Kurenalus.

Miten savolaisasutus levisi Pudasjärvelle ja miten seurakunta syntyi?

1570-luvulla Ii- ja Livojokien varsille tuli kymmenkunta savolaista alkuperää olevaa perhettä hyvien kaskimaiden houkuttelemana. Kaskiviljely on tässä vaiheessa konkreettinen syy asutuksen leviämiselle. Suuri Venäjän sota vuosina 1570–1595 työnsi alueelle lisää savolaisasutusta Oulujoen suunnalta. Täyssinän rauha vuonna 1595 vakiinnutti alueen oloja.

Vuonna 1633 Kollajan, Pudasjärven, Livon, Sotkajärven, Kuren ja Tyrävaaran kylissä mainitaan jo 78 verotaloa. Vuonna 1702 verotalojen määrä oli noussut 109:ään ja alueen väkiluku oli 600–700 asukasta. Asutus levisi Iijoen laaksosta muidenkin vesistöjen varsille. Tuohon aikaan syntyivät alueen kaikki nykyiset pääkylät.

Piispa Isak Rothovius perusti Pudasjärven seurakunnan vuonna 1639. Varhaisen pienen kirkon tilalle Pudasjärven pohjoisrannalle rakennettiin vuonna 1673 pitkäkirkko. Seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra Josef Palmannus hukkui kirkkomatkallaan järveen vuonna 1666. Noin 200 vuotta myöhemmin kalaverkossa vedestä nousi suhteellisen hyvin säilynyt vuonna 1642 painettu raamattu. Vuonna 1691 pietistisiä ajatuksia omaksunut Johan Wegelius pidätettiin virasta, mutta hän sai palata tehtäväänsä vuotta myöhemmin.

Väestön jatkuvana vitsauksena Pudasjärvellä olivat toistuvat hallat ja vainot. Vuosina 1696–1697 aluetta koettelivat suuret nälkävuodet ja 1710-luvulla isoviha, joiden lisäksi väestöä menehtyi nälkään ja kulkutauteihin. Vuonna 1718 olojen rauhoituttua Pudasjärven väkiluku oli alentunut ja taloja autioitunut. Vuonna 1750 asukkaita oli kuitenkin 958.

Miten Pudasjärven kunta, koulut ja toimeentulo kehittyivät 1800-luvulla?

1800-luvun katovuodet koettelivat aluetta, joten asukkaiden oli turvauduttava olki- ja pettuleipään. Vuosina 1866–1868 Pudasjärvellä kuoli nälkään tai nälän aiheuttamiin tauteihin 962 ihmistä, mutta väkiluku oli kuitenkin seitsenkertaistunut viimeisen 120 vuoden aikana. Harva asutus varjeli kulkutaudeilta, ja syntyvyysluvut olivat korkeat. Nälkävuosien ja niiden ikävien seurausten myötä Pudasjärvelle nimettiin piirilääkäri jo vuonna 1866, ja apteekki perustettiin vuonna 1884. Sairaalan saaminen lykkääntyi vuoteen 1909.

Paikkakunnalla edelleen vahvana vaikuttava lestadiolaisuus alkoi saada jalansijaa uskonnollisessa elämässä 1800-luvun puolivälin jälkeen. Vuoden 1865 kunnallisasetuksen myötä seurakuntien ja kuntien hallinto eriytettiin toisistaan ja perustettiin Pudasjärven kunta. Asutuksen lisääntyminen pitäjän koillisosassa ja pitkien matkojen aiheuttamat hankaluudet johtivat Taivalkosken erottamiseen rukoushuonekunnaksi vuonna 1843. Taivalkosken seurakunta itsenäistyi vuonna 1882, jolloin pitäjän taloluku väheni noin neljänneksellä. Myöhemmin Pudasjärvestä erotettiin omaksi kunnakseen vielä Ranua vuonna 1899 ja Posioon kuntaan liitettiin Mäntyjärven kylä vuonna 1926.

Ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa Pudasjärvellä vuonna 1872. Sitä varten rakennettiin vuonna 1884 Lakarin koulu, joka on edelleen käytössä peruskorjattuna. Se on tiettävästi Oulun pohjoispuolisen Suomen vanhin varsinainen koulurakennus. Pitäjän laajuus ja harva asutus tekivät kiertokoulun kuitenkin kauan tarpeelliseksi; viimeinen kiertokoulu lakkasi toimimasta vasta vuonna 1952, mikä lienee myöhäisin ajankohta Suomessa. Peruskouluun siirryttiin vuonna 1972.

1900-luvulle saakka Pudasjärven väestö sai toimeentulonsa pääasiallisesti metsästyksestä, kalastuksesta, poronhoidosta, sekä maa- ja metsätaloudesta. Pitäjä oli tärkeä voin ja tervan tuottaja. Pudasjärvellä tuotettiin 1700- ja 1800-luvuilla noin 15 000 tynnyriä tervaa, joka uitettiin tukkilautoilla Iijokea pitkin Ouluun. Varhaisin teollisuus oli saha- ja myllyteollisuutta. Vuonna 1784 nimismies Bäck perusti sahan Livonjokisuulle. Oulun porvarit perustivat 1830-luvulla Hirvaskosken ja Taivalkosken sahat. Vuonna 1839 perustettiin Hirvaskosken sahan yhteyteen rautaruukki, joka toimi huonosti kannattavana vuoteen 1877 asti. Useita muitakin saha- ja myllylaitoksia toimi eri kylissä. Kotiteollisuudessa tuotettiin pääasiassa omaan käyttöön muun muassa veneitä, rekiä, rukkeja, saaveja, kiuluja ja pärekoreja. Naiset kutoivat kankaita. Vuoden 1903 kesällä valmistui Oulun Telefooniosakeyhtiön vetämä puhelinlinja Pudasjärvelle. Tilaajia oli tuolloin 18.

Miten Pudasjärvi osallistui itsenäisen Suomen tapahtumiin?

Kunnan asukkaat suhtautuivat pääosin jyrkän perustuslaillisesti Venäjän sortotoimiin 1900-luvun alussa. Kunnan alueella oli useita jääkäriliikkeen etappiteitä ja majapaikkoja. Kansalaissodassa pudasjärveläiset kannattivat pääasiassa valkoisia.

1920- ja 1930-luvuilla itsenäistettiin satoja kruununtorppia. Vuoden 1936 asutuslain nojalla perustettiin muun muassa Livon kylään laaja yhtenäinen asutusalue nimeltään Pärjänsuo. Maahankintalain mukaan asutustoimintaa jatkettiin esimerkiksi Asmuntin, Kalliosuon, Tuhansuon, Ruuhensuon, Jaalangan ja Malisensuon asutusalueilla. Pellonraivaus lisäsi viljelysalan vuoden 1920 2 092 hehtaarista vuoden 1969 noin 10 000 hehtaariin. Väestö sai pääasiallisen toimeentulosta kuitenkin metsä-, uitto- ja rakennustöistä.

Sotavuodet koettelivat pitäjää ankaralla kädellä. Pudasjärveläisiä kaatui talvi-, jatko- ja Lapin sodissa yhteensä 417 miestä. Sodan synkimpiin tapahtumiin Pudasjärven kannalta kuuluvat vuoden 1941 elokuun alun taistelut Kiestingissä ja etenkin sen ”Kuolemankukkulalla”, jossa pudasjärveläinen Mannerheim-ristin ritari Toivo Mannine.

Pudasjärvestä tuli kaupunki 1. tammikuuta 2004. Kaupunki-nimitystä käyttävistä kunnista Pudasjärvi on pinta-alaltaan toiseksi suurin Rovaniemen jälkeen. Nimityksestä huolimatta Pudasjärvi on tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan maaseutumainen kunta, sillä sen taajama-aste oli 50,8 prosenttia vuonna 2016.