Pohjolan tytär Kalevalan neito ja kosijat

Mitä ovat Pohjolan tyttäret kalevalaisessa runoudessa?

Pohjolan tyttäret eli Pohjolan neidot ovat kalevalainen runous -perinteen ihmeellisiä ja vaikeasti tavoitettavia neitoja. Heitä kutsutaan myös Pohjan neidoiksi ja Pohjan tyttäriksi. Yleensä heidät kerrotaan Pohjolan emäntä Louhen tyttäriksi. He oleskelevat Pohjolassa tai jopa taivaalla.

Yleisessä kuvauksessa tytär istuu taivaalla kulta- ja hopealankoja kutoen. Neito tai neidot ovat niin kirkkaita ja valkeita, että vaatteiden läpi näkyy hipiä, hipiän läpi liha, lihan läpi luu ja luun läpi ydin. Eräässä kuvauksessa luuytimen läpi näkyy vielä neidon Väki (mytologia) eli taikavoima.

Tyttären taivaallista istuinpaikkaa, ilman vempelettä, on pidetty sateenkaarena, vuorenhuippuna tai taivaankannen kattohirtenä. Kulta- ja hopealankoja on verrattu tiedon lankoihin tai ihmisten elämänlankoihin. Neidon läpinäkyvyyden ja taivaallisen olopaikan on katsottu korostavan yliluonnollisuutta. Neito ei siis ole tavallinen nainen. Hänellä on saattanut olla joissakin aikaisemmissa myyteissä jonkinlainen rooli maailmankaikkeuden tai ihmiskohtaloiden suunnittelijana tai ylläpitäjänä, joskin tämä rooli on ajan myötä vähentynyt.

Kuka Pohjolan tytärtä kosi ja millaisia tehtäviä he asettivat kosijoille?

Kalevalan tarinoissa moni mieshahmo haluaisi jonkun Pohjolan neidoista vaimokseen. Pohjolan tyttäriä kuvataan kauniiksi ja neuvokkaiksi, mutta heidän nimiään ei Kalevalassa mainita. Heidän olemuksessaan on yliluonnollisia piirteitä, sillä Väinämöinen kohtaa ensimmäisen kerran Pohjolan tyttären tämän istuessa taivaan kaarella kutomassa kultakangasta.

Pohjolan tyttäristä ja kilpakosinnasta lauletaan Kalevalan 5., 8., 13.–14., 18.–19., 22., 24., 32.–33. ja 38. runoissa. Tyttäret ovat maankuuluja kauneudestaan ja lukeutuvat tavoiteltavien kumppaneiden parhaimmistoon. Kansanrunoudessa neitoja kiitti puoli Pohjanmaata, sakara Savon rajoa, ikävöitsi Suomen sulhot. Pohjan poikia käsitellään kansanrunoudessa paljon vähemmän kuin neitoja.

Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen haluavat kaikki vanhimman Pohjolan tyttären vaimokseen. Louhi sanoo antavansa tyttärensä vaimoksi sille, joka takoo hänelle sammon. Louhi haluaa kuitenkin koetella miehiä myös monilla muillakin tehtävillä. Pohjolan emäntä tapaa asettaa mahdottomalta vaikuttavia tehtäviä vaatimuksena tyttäriensä luovutukselle. Tehtävät ovat niin vaikeita, että tarkoitus on suorastaan estää naimakaupat tai tuhota kosija. Usein sankarit kuitenkin selviytyvät niistä. Vaikka tehtävä olisi suoritettu, emäntä voi pettää lupauksensa ja asettaa lisää tehtäviä.

Useissa kalevalaisissa taruissa monet käyvät kosimassa tai vaatimassa Pohjolan tyttäriä puolisokseen. Pohjola ei kuitenkaan anna tyttäriään helposti. Pohjolaan päästäkseen on joskus ylitettävä esteitä ja voitettava hirviöitä. Itse tyttäretkin tapaavat kieltäytyä, mutta joskus he myös antavat vihjeitä tehtävistä suoriutumiseen. Pohjolan tyttären suosikkikosija on Ilmarinen, ja neito antaa hänelle neuvoja tehtävien suorittamisessa.

Kenen kanssa Pohjolan tytär meni naimisiin ja miten häät vietettiin?

Louhi haluaisi vävykseen mieluiten Väinämöisen, mutta antaa lopulta tyttärensä itse päättää puolisostaan. Pohjolassa vietetään komeat häät, kun tytär ja Ilmarinen menevät naimisiin. Hetken aikaa vaikuttaa siltä, että Pohjolan ja Kalevalan kansojen välillä vallitsee sopu.

Pohjolan tytär on Kalevalan nuorista naisista itsenäisin. Hän päättää itse, kenen kanssa menee naimisiin, ja on tasaveroinen kumppani Ilmarisen kanssa. Neito pitää neuvokkaasti puoliaan sekä kosijoiden että myös määräilevän äitinsä suhteen. Tarina hääosiossa hän jättää kauniin sanoin ja kiitollisuudella hyvästit lapsuudenkodilleen.

Louhessa ja Pohjolan tyttärissä korostuu Pohjolan toisenlaisuus, sillä siellä hallitsevat naiset. Tämä näkyy myös siinä, että tyttärien kosinta, tehtävät ja päätösvalta kietoutuvat Louhen talon ympärille. Kansanuskon ja perimätiedon kuvauksissa neitojen kauneus, kirkkaus ja taivaallinen paikka tekevät heistä tavoiteltuja mutta vaikeasti lähestyttäviä hahmoja.

Miten Kullervon leipä johti Pohjolan tyttärien menetykseen?

Kun Pohjolan neito on emäntänä Ilmarisen talossa, hän leipoo kiven orjan ja paimenpojan Kullervon leipään. Teko saattaa olla vain harmitonta kujeilua, mutta sen seuraukset ovat kohtalokkaat: Kullervo rikkoo kiveen isältään perimänsä puukon, mikä on jo valmiiksi kovia kokeneelle Kullervolle liikaa. Katkera Kullervo lähettää vihaisia petoja surmaamaan Ilmarisen vaimon.

Vaimoaan sureva Ilmarinen lähtee Pohjolaan kosimaan nuorempaa tytärtä, mutta Louhi ei suostu luopumaan tyttärestään. Siitä huolimatta Ilmarinen ryöstää toisen neidon mukaansa. Ilmarinen kuitenkin muuttaa neidon lokiksi huomattuaan, ettei tällä ole aikomustakaan suostua hänen kanssaan avioliittoon. Ryöstetty tyttö myös herjaa Ilmarista ja sekaantuu toiseen mieheen jo kotimatkalla.

Kun Kalevalan väki tulee vielä ryöstämään Louhelta sampoa, on Sammon ryöstö Louhelle ymmärrettävästi katkera asia, sillä hän on menettänyt jo kaksi tytärtään. Tarinan kannalta on ristiriitaista, että sanavalmiista ja älykkäästä neidosta tulee Ilmarisen talossa sepän akka irvihammas, joka ilman kummempia perusteluita leipoo Kullervo-paimenen leipään kiven. Tämä johtunee siitä, että Kalevalan kokoaja Elias Lönnrot on yhdistellyt useita erillisiä kansanrunoja saadakseen aikaan yhtenäisen juonikuvion. Kullervo-runojen ilkeä emäntä ei alun perin ollut se sama Pohjolan neito, jonka kaikki halusivat vaimokseen.