Myyttiset alkuasuttajat – jättiläiset, hiidet ja lappalaiset tarustossa

Ketkä olivat myyttisiä alkuasuttajia?

Myyttiset alkuasuttajat ovat useissa mytologioissa esiintyviä kuvitteellisia kansoja tai olentoja, jotka tarun mukaan asuttivat maan ennen nykyistä väestöä ja joutuivat sitten väistymään. Usein he olivat jumalia tai jumalaisia olentoja, mutta osa oli pahoja ja arvaamattomia.

Pohjoismaissa ja Baltiassa on laajalti uskottu alueella muinoin asuneisiin jättiläisiin, joskus myös kääpiöihin. Fennoskandiassa alkuasuttajiksi on uskottu monin paikoin myös lappalaiset. Australian alkuasukkaat puolestaan uskoivat jumalten muovanneen maanmuotoja uniajaksi kutsuttuna alkuaikana.

Suomalaisessa tarustossa alkuasuttajiksi on mainittu muun muassa jättiläiset, kalevanpojat, jatulit, metelit, soinit, hiidet, peikot, munkkilaiset ja päiviläiset. Uudisasuttajiksi, jotka tarujen mukaan syrjäyttivät nämä muinaisolennot, on kerrottu esimerkiksi suomalaiset, kristityt, savolaiset, talonpojat ja uudisraivaajat.

Miten myyttiset alkuasuttajat selittivät maaston muodot?

Kansanuskoon kuului tapa selittää poikkeuksellisia maastonmuotoja muinaisten olentojen toiminnalla. Suomessa on selitetty muun muassa maanpinnan ja kallioiden muotoa, kasvillisuutta, saaria, vesistöjä, soita, isoja kiviä, aarteita, virvatulia ja kivirakennelmia.

Erään käsityksen mukaan maanpinnan ja vedenpohjan muodot syntyivät jo maailman alussa, kun jättikokoinen olento tai ihminen liikutteli ruumistaan. Väinämöinen tai joku muu saattoi myöhemminkin iskeä tai raaputtaa viivoja ja merkkejä kallioon.

Jättiläiset ja hiidet puolestaan heittelivät ja vierittelivät isoja kiviä sekä asettelivat niitä korkeille paikoille siirtolohkareina tunnettuihin muodostelmiin. Lappalaiset ja hiidet ovat koonneet kiviröykkiöitä, joita tunnettiin hiidenkiukaina.

Maastoa on uskottu luoneen myös muita olentoja. Sampsa Pellervoinen kylvi tarun mukaan varvut, pensaat ja puut. Savolaisen uskomuksen mukaan vennon härkä Uljamoinen kynti metsät ja suot, kuten pellot kynnetään.

Miten aarretarinat liittyvät alkuasuttajiin ja useampaan asutusaaltoon?

Moni aarretta koskeva tarina kertoo hiitten, peikkojen tai lappalaisten asuneen joskus alueella ja jättäneen lähtiessään aarteen piilopaikkaansa. Näin selitettiin sekin, miksi aarteiden olinpaikoilta löytyi merkillisiä muinaisjäännöksiä.

Joissakin tarinoissa puhutaan useammasta peräkkäisestä asutusaallosta. Esimerkiksi Pohjanlahden rannoilla kerrotaan asuneen ensin isokokoisen jatulien kansan, sitten pienikokoisten lappalaisten, ja lopuksi suomalaisten. Jokainen uusi kansa syrjäytti tarun mukaan edellisen.

Väinämöisen kerrotaan lopulta poistuneen vesitse uuden uskon tieltä, samoin kuin Kalevanpoikien. Myös Kalervon sukua vastaan sotinut Untamo muistuttaa tarustossa vieraasta, joka tunkeutuu jo asutulle alueelle ja ajaa edelliset asukkaat pois. Uuden tulijat, kuten kristityt ja kastetut, nähdään tarustoissa viimeisenä asutusaaltona, joka väistätti muinaisolennot maailmasta. Muinaisolennot eivät kuitenkaan aina vain väistyneet, vaan osa niistä jäi elämään kansanperinteen mukaan ihmisten lomaan: näin oli laita esimerkiksi Sampsa Pellervoisen, jonka kansanuskon mukaan herätettiin joka kevät kylvämään maan kasvillisuus.