Tulikipuna kansanuskossa ja Kalevalan tulen syntykertomuksessa

Miten tulikipuna syntyy kansanperinteen mukaan?

Kansanuskon mukaan tulikipuna on taivaalta putoava kipinä tai tulipallo. Sillä on myös nimitykset tulisoronen ja punasoronen. Kertomus kuuluu tulen syntykertomukseen, jossa jumalolento tai -olennot iskevät tulta. Tulen iskentä on tarinan alku, ja sen jälkeen kipina lähtee liikkeelle taivaasta kohti maailmaa.

Kalevalainen runous säilyttää tämän kuvan kipinästä, joka ei pysy paikallaan. Kansanrunouden pohjalta kootussa Kalevalassa kertomus on kirjan 47. runossa. Siinä kipinan matka saa selkeän suunnan: se putoaa, joutuu veteen ja päätyy lopulta tulen lähteeksi.

Tulen iskentä liittyy tarinassa Ukko ylijumalan määräykseen. Kansanuskon mukaan Ukko iskee miekastaan kipinan, kun uusi aurinko on määrä tehdä. Tämä vaihe selittää, miksi tulikipuna ei ole tavallinen tuli vaan taivaasta lähtenyt kipinä.

Miten Louhi ja Ukko liittyvät tulikipuna-taruun?

Tarinan mukaan Pohjolan emäntä Louhi on kätkenyt Auringon kiviseen mäkeen vaikeuttaakseen Väinölän elämää. Pimeys on osa kertomuksen lähtöasetelmaa. Ukko ylijumala määrää uuden auringon tehtäväksi ja iskee miekastaan kipunan.

Kipuna annetaan ilman immelle, joka alkaa keriä tulikipunasta aurinkoa. Perimätieto kertoo, että impi kuitenkin pudottaa keräsen. Se putoaa läpi kuuden kirjokannen ja yhdeksän taivaan erään Tuurin tupaan. Tuurin vaimo karkottaa taialla lapsensa tappaneen kipunan.

Kipuna joutuu Aluen järveen ja saa sen kiehumaan yli äyräidensä. Tämä kohtaus on tarinassa merkki kipinan voimasta. Vesi ei sammuta sitä, vaan järvi kuohuu. Kansanuskon mukaan tulikipuna kulkee näin taivaasta tupaan ja sieltä järveen, ennen kuin se löydetään uudelleen.

Miten Väinämöinen hakee tulen Väinöläään?

Kertomuksen mukaan Väinämöinen näkee tulikipunan putoavan. Hän lähtee hakemaan kipunaa Nevanjoen takaa, jotta siitä saataisiin tuli helpottamaan elämää pimeydessä. Aluen järvestä hän kalastaa kalan, joka on niellyt kipunan.

Kipuna on sinikeräsenä, jonka Väinämöinen kehittää. Siitä syntyy punakeränen, jonka hän myös purkaa. Vasta sitten löytyy tulikipuna. Se karkaa, sytyttää metsäpalon, polttaa Väinämöisen parran ja vielä seppä Ilmaristakin pahasti.

Tarinan mukaan Väinämöinen menee kytevän metsäpalon luo, ottaa palavan kannonkappaleen ja vie sen kotiinsa Väinölään. Niin saa Väinölä tulen. Kertomus päättyy siis arkiseen tulen saantiin, vaikka matka on kulkenut taivaan, Tuurin tuvan, Aluen järven, kalan ja metsäpalon kautta.

Mikä todellinen tapahtuma on voinut synnyttää tulikipunan?

Tarinan on arveltu kertovan todellisesta meteoriitti-iskusta Viroon. Tulikipunan uskotaan liittyvän todelliseen tapahtumaan, pronssikaudella Viron Kaalijärven synnyttäneeseen meteoriitti-iskuun. Kalevalan tulikipunan putoaminen nähtiin kaukaa, ja myös oikea meteori luultavasti näkyi ympäri pohjoisen Euroopan.

Samoihin aikoihin vallitsi pimeys, joka johtui törmäyksen aikaansaamasta pölystä. Myös Kalevalassa kerrotaan pimeydestä. Järven kuohunta ja metsäpalot viittaavat myös meteoriitti-iskuun. Kaalin kraatterin synnyttänyt meteoriitti-isku tapahtui Suomesta nähtynä Nevanjoen takana, kuten myös Kalevalan tapahtuma.

Kansanuskona kertomus säilyttää nämä piirteet omalla tavallaan: taivaasta putoava kipinä, pimeys, kuohuva järvi ja metsäpalo. Tulkinta ei muuta runon kulkua, mutta se asettaa kipinan matkan samaan suuntaan kuin Viroon osuneen iskun. Kalevalassa Väinämöinen lähtee hakemaan kipunaa Nevanjoen takaa, ja tämä paikka toistuu myös tulkinnassa.