Laurinkallio – Tuuloksen rautakautinen linnavuori Hämeenlinnassa

Missä Laurinkallion linnavuori sijaitsee ja millainen maasto siellä on?

Laurinkallio on kallioinen mäki Pyhäjärven kaakkoisrannassa. Mäki on suunnaltaan luode–kaakko-suuntainen, ja se kohoaa yli 40 metriä järven pintaa korkeammalle.

Rinteet ovat jyrkät joka ilmansuuntaan paitsi luoteessa, ja osa rinteistä rajautuu suoraan jyrkänteisiin. Juuri tämä luoteisrinne oli vuoren haavoittuvin kohta, ja siksi sinne rakennettiin puolustusvarustukset.

Samankaltaisia luonnollisen maaston suojaamia linnavuoria on Hämeessä useita, kuten Huntilan linnavuori ja Hämeenkosken linnakallio. Myös Valkkisten linnamäki edustaa samaa muinaislinnaperinnettä.

Millaisia varustuksia ja löytöjä Laurinkalliolta on tehty?

Luodeisrinteissä ovat linnoituksen puolustusvarustusten jäänteet, jotka muodostavat sammaloituneen kivivallin. Valli on paikoin hajonnut, ja siinä on aukko, jota arvellaan linnan portiksi. Vuoden 1890 alussa vallit kerrotaan olleen pahasti hävitettyjä, vaikka sisä- ja ulkovarustusten jäänteitä näkyi tuolloin vielä runsaasti.

Valli ja jyrkänteet rajaavat sisälleen 300 × 150 metrin suuruisen linna-alueen. Alueelta on löydetty kiviröykkiöitä, jotka voivat olla kiukaiden pohjia.

Vuoren juurelta on tehty runsaasti aselöytöjä, joiden on tulkittu olevan peräisin paikalla käydystä taistelusta. Tätä tukee se, ettei paikalta ole löytynyt kalmistoa, ja että taipuneita keihäänkärkiä sekä katkennut miekka löydettiin varsin läheltä maan pintaa. Linnamäestä noin 300 metriä lounaaseen sijaitsee mahdollinen rautakautinen kalmisto.

Rantahiekasta on matalan veden aikana löydetty muun muassa keihäänkärkiä, miekkoja, kirveitä ja luita. Osa näistä esineistä kerrotaan löytyneen lähellä sijainneesta Karhunpäänmäestä, jonka tarkkaa sijaintia ei kuitenkaan tunneta.

Miten Laurinkalliota on tutkittu ja kuka sen tutki ensimmäisenä?

Laurinkalliolla ei ole koskaan suoritettu arkeologisia kaivauksia. Vuori on kuitenkin tutkittu pintapuolisesti useaan otteeseen.

Ensimmäisenä sen tutki Hjalmar Appelgren vuonna 1886. Häntä seurasivat Axel Olai Heikel vuonna 1897 sekä Julius Ailio ja Sakari Pälsi vuonna 1924. Jouko Voionmaa kävi kohteella vuonna 1935 ja viimeisimpänä Jyri Saukkonen vuonna 1983.

Laurinkallio on osa merkittävää Tuuloksen alueen rautakautisen ja historiallisen ajan keskittymää, johon liittyy myös seudun muut muinaislinnat kuten Sutarkullan linnavuori ja Pöytiön linnamäki. Hämeenlinnan seudun linnavuorista kerron laajemmin kirjoituksessani Hämeenlinnan historiasta.

Miten Laurinkalliota hoidetaan ja millainen luonto siellä on?

Laurinkallio on valtakunnallisesti arvokas muinaisjäännös ja maisemallisesti Tuuloksen näyttävimpiä kohteita. Hoitosuunnitelman vuorelle laati Olli Soininen vuonna 2004.

Hoidon tarkoituksena on avata puustoa ja raivata pensaikkoa niin, että linnavuoren rakenteet tulevat näkyviin. Näkymiä raivataan myös Suolijärvelle, Pyhäjärvelle ja Tuuloksen kirkolle päin. Lopullinen tavoite on tehdä kohteesta nähtävyys- ja opetuskohde.

Tuulos-seura on pystyttänyt opasteet Luopioistentien (yhdystie 3222) ja Kettulantien varteen. Se rakensi myös Kallioniementien varteen parkkialueen, josta kalliolle nousevalle polulle tehtiin pitkospuut.

Luonnoltaan Laurinkallio on monipuolinen: pohjoisrinteessä kasvaa 31 metsälehmusta ja etelärinteessä 15 runkomaisen metsälehmuksen muodostama jyrkänteenaluslehto, joka on suojeltu luonnonsuojelulain ja metsälain nojalla. Siellä viihtyy myös pähkinäpensas, ja mäen laella on ketolaikkuja.