Rapolan muinaislinna Valkeakoskella Vanajaveden rannalla

Missä Rapolan muinaislinna sijaitsee?

Rapolanharju sijaitsee Hämeenlinnasta Lempäälään kulkevalla harjujonolla. Rapolan muinaislinna on harjun eteläpäässä. Sen toisella puolella on Vanajaveden Rautunselkä ja toisella Sääksmäen kirkonkylä nykyisen Valkeakosken alueella.

Alueelta on hyvät liikenneyhteydet Vanajavettä pitkin sekä nykyisen Hämeenlinnan alueelle että pohjoiseen. Sijainti selittää osaltaan sitä, miksi juuri tähän kohtaan rakennettiin laaja linnoitus. Vesireitti yhdisti eri suunnat ja harjun laki antoi näkyvyyttä ympäristöön.

Muinaislinna kohoaa jääkauden synnyttämän harjun laella noin 65–70 metriä Vanajaveden vedenpinnan yläpuolella. Varsinainen linna-alue sijaitsee 200 metriä leveällä ja 400 metriä pitkällä harjulaajentumalla. Samalla alueella on kaksi jääkauden muodostamaa harjuhautaa eli suppaa.

Isompi suppa on 200 metriä pitkä, 150 metriä leveä ja 15 metriä syvä. Pienempi hauta on 50 metriä pitkä, 40 metriä leveä ja 7 metriä syvä. Maaston muodot on otettu linnoituksessa avuksi, eikä vallia ole tarvinnut rakentaa tasamaalle.

Millaista vallia Rapolan muinaislinnassa on?

Harjun päälle rakennettiin maastonkohtia apuna käyttäen noin kilometrin pituinen kehämäinen valli. Vallista on jäljellä enää hirsivarustuksen tukikiveys ja hiekkapengerrys. Päällä oli todennäköisesti hirsivarustukset.

Muuri oli aikoinaan salvottu ja noin kymmenen hirsikerran korkuinen. Portteja linnoitukseen oli ainakin kaksi. Porttien kohdalla kehämuuri oli niin paksu, että portti oli kuin eräänlainen käytävä. Porttien ulkopuolella oli lisäksi ulkovarustukset.

Kehämuuri ympäröi 52 000 neliömetrin laajuista aluetta. Laajuus on huomattava, ja se erottaa Rapolan monista pienemmistä linnoituspaikoista. Pinta-alaltaan suuri linnoitusalue on saattanut tarjota suojaa lähialueen asukkaille.

Linnaa ei todennäköisesti käytetty kuin ajoittain. Harjuhaudat ovat saattaneet toimia linnan varusväen tai sen hevosten ja viljan piilopaikkana. Supat antoivat suojaa katseilta ja säältä keskellä linna-aluetta.

Mitä Rapolan muinaislinnan alueelta on löydetty?

Muurien sisäpuolelta on löydetty noin 80 asuinpaikan sijainniksi tulkittua syvennystä sekä 13 uunimaista tulisijaa. Talot ovat olleet pohjaratkaisultaan suorakulmaisia ja pyöreitä. Jäljet kertovat runsaasta ihmistoiminnasta, vaikka käyttö on ollut todennäköisesti ajoittaista.

Rapolan lähistöltä on myös muita muinaisjäännöksiä. Harjun länsirinteiltä on löytynyt kalmistoja ja lounaispuolelta muinaispelto. Läheiset kalmistot on ajoitettu 600-luvulta keskiajalle. Kokonaisuuteen kuuluvat siten asuinpaikat, hautapaikat ja viljelyn jäljet.

Kaikkiaan Rapolan muinaislinna muodostaa ympäristöineen Suomen laajimman yhtenäisen muinaismuistoalueen. Alueelta on tutkittu vasta noin prosentti linnan pinta-alasta, joten käsitykset historiasta voivat muuttua. Uusi tutkimus voi tarkentaa kuvaa käytöstä ja ajoituksesta.

Rapolan kulttuurimaisemaan kuuluvat harjun lisäksi Rapolan ja Voipaalan kartanot sekä Sääksmäen kirkko. Harju kuuluu Vanajaveden laakson kansallismaisemaan ja Sääksmäen–Tarttilan kulttuurimaisema-alueeseen. Harju ja sitä ympäröivä alue muodostavat merkittävän kulttuuriympäristön.

Milloin Rapolan muinaislinna on rakennettu?

Rapolan muinaislinna on luultavasti rakennettu viikinkiajalla 800–1000-luvuilla. Sitä on pidetty Vanajaveden reitin varrella olevien muinaislinnojen päälinnoituksena. Linnan suuri ala saattaa merkitä sitä, että se ei ole palvellut ainoastaan läheisiä alueita vaan mahdollisesti koko Hämeen yläosaa.

Muinaislinnaa on saatettu käyttää puolustautumisen lisäksi kaupankäynnissä ja oikeuskäytännöissä. Sieltä on ollut tietokoneella tehdyn analyysin perusteella hyvä tai tyydyttävä näkyvyys 17 kilometrin päässä kaakossa sijaitsevalle Tenholan linnavuorelle. Mahdollisesti sieltä on näkynyt myös noin 30 kilometrin päässä sijaitsevalle Aulangon linnavuorelle. Linnavuorten rinteillä oli usein kivistä rakennettuja vallimaisia rakenteita, kuten Varsinais-Suomessa Turun Räntämäessä sijaitsevalla Prusin linnasmäellä, jonka kalliohuippu kohoaa lähes 30 metriä ympäröivää peltoaukeaa korkeammalle.

Alueelta on löytynyt myös yksi Suomen Ulfberht-miekoista, joka on ajoitettu 900-luvun lopulle. Vanhin merkintä historiallisesta linnasta on vuoden 1641 tiluskartassa, jossa Rapola mainitaan raunioituneena linnana. Myöhemmät tutkijat, kuten Hjalmar Appelgren-Kivalo, Julius Ailio ja Anna-Liisa Hirviluoto, ovat arvioineet Rapolan Suomen merkittävimmäksi esihistorialliseksi kiinteäksi muinaisjäännökseksi.

Rapolan luonnollinen yhteys Rautunselkään oli vaarassa katketa 1980-luvulla, kun tie- ja vesirakennushallitus suunnitteli vetävänsä Hämeenlinnan ja Tampereen välisen moottoritien Rapolan länsipuolelta. Museoviraston johtaman taistelun jälkeen tielaitos päätti vuonna 1991 siirtää tien kulkevaksi vesistön länsipuolelta. Muinaismuisto- ja luonnonsuojelulaki suojelevat Rapolanharjua. Museoviraston muinaisjäännösten hoitoyksikkö on hoitanut aluetta vuodesta 1989. Suurin osa harjualueesta siirtyi valtiolle 1993, ja vuodesta 1994 hoitoalueeseen on kuulunut koko 140 hehtaarin laajuinen Rapolanharju ja sen kartanoympäristö. Vuoden 2014 alussa harju siirtyi Metsähallituksen hallintaan. Suomen keskiaikaa edeltävä vaihe näkyy täällä maastossa vielä selvästi.