Lempäälän historia: kirkkopitäjästä kanavan ja rintaman maisemiin

Miten Lempäälä itsenäistyi Suur-Pirkkalasta?

Lempäälä kuului alun perin jo 1200-luvulla perustettuun Suur-Pirkkalan kirkkopitäjään. Siihen kuuluivat myös Kangasala, Messukylä, Ylöjärvi ja Vesilahti. Ajan myötä Vesilahti ja Lempäälä erosivat tästä suurpitäjästä itsenäiseksi alueeksi, jonka keskus oli Vesilahdessa. Tämä oli tapahtunut jo ennen kuin Vesilahden kirkkoherra mainitaan vuonna 1346.

Eräiden asiakirjalähteiden mukaan Lempäälän ensimmäinen, luultavasti puinen kirkko olisi valmistunut 1418–1419. Nykyinen Pyhän Birgitan kirkko on rakennettu kivestä 1500-luvun alussa. Lempäälä mainitaan itsenäisenä seurakuntana ensi kerran 9. tammikuuta 1439, jolloin Turun piispa Maunu II Tavast saapui Lempäälän Kuokkalaan sovittelemaan niin kutsuttua Davidin kapinaa.

Vuonna 1465 Lempäälässä pidetyillä laamanninkäräjillä oli kyse messukyläläisten ja Kuokkalan kyläläisten rajariidoista. Kirkollinen ja hallinnollinen muutos näkyy myös myöhemmässä yhteydessä: Lempäälän kirkkoherra Erik Edner esitti Tampereen kaupungin perustamista kuningas Kustaa III:lle vuonna 1772.

Miten kartanot vaikuttivat Lempäälän maanomistukseen?

Maanomistukseltaan Lempäälä on ollut erityisesti 1600–1800-luvuilla kartanoiden hallitsema pitäjä. Lempäälässä on ollut 11 kartanoa: Hietaniemi, Innilä, Kelho, Kukkola, Kulju, Laikka, Lastunen, Loppi, Sotavalta, Tolvila ja Viiala. Kaksi viimeksi mainittua liitettiin 1932 perustettuun Viialan kuntaan.

Erityisesti Itä-Lempäälän kartanot Innilä, Kelho, Lastunen, Sotavalta ja Viiala olivat 1700- ja 1800-luvuilla pitkään samojen henkilöiden ja sukujen omistuksessa, jolloin ne muodostivat suuren yhtenäisen alueen. Hietaniemi, Innilä, Kelho ja Sotavalta ovat edelleen maanviljelystiloja.

Lempäälään yritettiin rakentaa kanavaa jo 1700-luvulla Rikalaan, mutta työ jäi kesken. Uudelleen työt aloitettiin kirkonkylässä 1800-luvulla, ja uusi Lempäälän kanava valmistui vuonna 1873. Kanavan vaiheet kertovat pitkästä yrityksestä muuttaa paikkakunnan liikenneoloja ennen myöhempiä maanteitä ja moottoritietä.

Miten sisällissota vaikutti Lempäälään?

Suomen sisällissodassa keväällä 1918 rintama pysähtyi Lempäälään kuukaudeksi, kun valkoiset valtasivat Lempäälän 24. maaliskuuta 1918 ja katkaisivat radan Tampereelle. Seuraavien kahden viikon aikana Eino Rahjan johtamat punaiset yrittivät murtautua etelästä Toijalasta ja Sääksmäeltä rintaman läpi saarretun Tampereen avuksi, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Taistelut aiheuttivat suurta aineellista tuhoa erityisesti rintamalinjalle jääneissä Sotavallan ja Kelhon kartanoissa sekä Lipon, Mattilan ja Mantereen kylissä. Punakaarti aloitti 25. huhtikuuta 1918 vetäytymisensä Valkeakoskelle ja sieltä edelleen Hauhon suuntaan.

Talvisodassa ja jatkosodissa kaatui yhteensä 142 lempääläläistä. Viime sotien jälkeen Lempäälään asutettiin Sakkolan siirtoväkeä.

Miten Lempäälän tiet ja kuntarajat ovat muuttuneet?

Lempäälän liikenneolot paranivat huomattavasti valtatie 3:n Valkeakosken ja Kuljun välisen osuuden valmistuttua vuonna 1962 ja edelleen Kuljun ja Tampereen välisen moottoritien valmistuttua vuonna 1968. 1970-luvun alussa avattiin liikenteelle valtatie 9:n uusi reitti Turusta Loimaan kautta Kuljuun.

Lempäälän asukasluku liki kaksinkertaistui vuosien 1945 ja 1970 välillä, ja asutuksen painopisteeksi muodostuivat toisiinsa nauhamaisesti liittyvät, Riihimäki–Tampere-radan varrella sijaitsevat kirkonkylä eli Lempoinen, Kulju ja Sääksjärvi.

Aiemmin Vesilahteen kuulunut Säijä liitettiin Lempäälään vuoden 1964 alussa. Vuodenvaihteessa 2025 Lempäälästä liitettiin Tampereeseen 112 hehtaarin kokoinen alue, jolla ei ollut asutusta. Lempäälän naapurikuntiin kuuluu myös Pirkkala, ja Lempäälä on Tampereen etelänpuoleinen naapurikunta. Lempäälän vanhentuneet ruotsinkieliset nimet olivat Lembois ja Lempälä. Vuonna 2019 annetun Kotimaisten kielten keskuksen ja ruotsin kielen lautakunnan uuden suosituksen mukaan Lempäälällä ei ole ruotsinkielistä nimeä.