Muinaislinnat

Aulangonlinna – harjun laelle rakennettu muinaislinna Hämeenlinnassa

Lyhyesti

Aulangonlinna on Kanta-Hämeessä Hämeenlinnan Aulangolla sijaitseva muinaislinna, joka on rakennettu harjualueen korkeimmalle kohdalle Aulangonvuorelle. Linnan lähettyviltä tunnetaan myös rautakautinen asuinpaikka ja polttokenttäkalmisto. Linnoituksen tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta sen arvellaan hävitetyn 1200-luvun puolivälin jälkeen.

  • Kanta-Häme
  • muinaislinna
  • rautakausi

Missä Aulangonlinna sijaitsee ja miksi paikka valittiin?

Aulangonlinna on rakennettu Aulangon harjualueen korkeimmalle kohdalle, Aulangonvuorelle. Paikalla yhdistyvät kaksi asiaa, joita muinaislinnojen rakentajat arvostivat: suojaava jyrkänne ja hyvä näkyvyys pienelle Aulangonjärvelle. Jyrkkä rinne toimi linnoitukselle luontaisesti suojaavana suuntana, joten sinne ei tarvinnut rakentaa mitään.

Muissa ilmansuunnissa tilanne oli toinen. Lännessä olevalla loivalla rinteellä onkin valli, joka on rakennettu maasta ja kivistä. Valli on matala ja erottuu nykyään maastosta heikosti. Koska alueelle on myöhemmin rakennettu käytäviä ja rakennuksia, osa vallista on tuhoutunut niiden tieltä.

Linnapiha sijaitsi mäen laella vallin ja jyrkänteen välissä. Piha-alueen läpimitta oli noin 100 metriä. Aulangon alueelle on kehittynyt monipuolinen ja kansallisesti merkittävä kulttuuriympäristö, jota täydentää harjualueelle perustettu luonnonsuojelualue.

Milloin Aulangonlinna on rakennettu ja hävitetty?

Linnoituksen ikää ei varmuudella tiedetä. Linnoituksesta on kuitenkin maininta, jonka mukaan se olisi ollut olemassa ajanlaskumme alusta alkaen. Arvellaan, että linnoitus hävitettiin 1200-luvun puolivälin jälkeen samaan aikaan, kun lähelle alettiin rakentaa suurempaa Hämeen linnaa. Hävitys oli todennäköisesti seurausta ruotsalaisvalloituksesta, joka tunnetaan toisen ristiretken nimellä.

Kiinnostavaa on, että muinaislinna oli merkittynä Ruotsin kuninkaan karttoihin vielä vuonna 1780 – siis satoja vuosia hävittämisensä jälkeen. Linnoitusalueen historia on silti edelleen hämärän peitossa. Mäen laelta on löydetty vain nuotiopaikkoja ja rakennusten pohjia, eikä niiden alkuperästä ja ajoituksista ole tietoa.

Yksi asia on kuitenkin varma: linnoitusta ei olisi olemassa ilman paikallista asutusta. Linnoituksen ajoitus voidaankin päätellä epäsuorasti arkeologisesta tiedosta, jota kerätään läheisiltä asuinpaikoilta. Linnan lähettyviltä tunnetaan rautakautinen asuinpaikka ja polttokenttäkalmisto, jotka kertovat alueen vanhasta asutuksesta.

Miten Aulangonlinnaa on tutkittu?

Aulangonlinnaa on tutkittu arkeologisin kaivauksin vuosina 1949 ja 1950. Kaivaukset suoritti Jouko Voionmaa, joka kävi kohteella pintapuolisesti myös vuonna 1935.

Kohdetta on tutkittu pintapuolisesti useina eri vuosina ja useiden tutkijoiden toimesta. Hjalmar Appelgren tutki kohdetta vuonna 1886, Axel Olai Heikel vuonna 1897 ja Julius Ailio vuonna 1921. Myöhemmin kohteella kävivät Esko Sarasmo (1939), Jorma Leppäaho (1951), Jyri Saukkonen (1984), Tuula Heikkurinen-Montell (1998), Sirkka-Liisa Seppälä (1999) ja Nina Strandberg (2000).

Pitkä tutkimusperinne kertoo kohteen merkityksestä, mutta myös siitä, että monet kysymykset ovat jääneet ilman lopullisia vastauksia.

Mitä Aulangonlinnasta on rakennettu myöhemmin?

Muinaislinna on innoittanut myöhempiä rakentajia. Vuonna 1887 rakennettu Graniittilinna, jossa toimii Aulangon kesäteatteri, on saanut innoituksensa muinaisesta Aulangonlinnasta. Kesäteatteri sijaitsee yli kilometrin päässä muinaislinnasta.

Suomen muinaislinnoja on rakennettu samalla periaatteella ympäri maata – hyvä puolustettavuus ja näkyvyys olivat ratkaisevia tekijöitä paikkaa valittaessa. Samaa ajattelua näkee muun muassa Rapolan muinaislinnassa, Päijälän linnavuorella ja Sulkavan Linnavuorella, jotka sijaitsevat niin ikään korkeilla mäillä tai harjuilla.