Hämeen linna – keskiajan linnasta vankilaksi ja museoksi

Missä Hämeen linna sijaitsee ja mistä sen nimi tulee?

Hämeen linna sijaitsee Vanajaveden rannalla Hämeenlinnan kaupungissa. Linna on noin 12 metriä nykyisen vedenpinnan yläpuolella. Sen ympäristö tunnetaan Linnanniemenä, jonne syntyi jo keskiajalla mökkikylä. Linnasta hallittiin Ruotsin kuningaskunnan alaista Hämettä, joten sen ympärille muodostunut asutus kasvoi hallinnollisen keskuksen tuntumaan.

Linna ja kaupunki eivät kuitenkaan ole samanikäisiä. Kreivi Pietari Brahe perusti kaupungin linnan pohjoispuolelle vuonna 1639. Linnan ympärillä ollut asutus sai silloin kaupunginoikeudet. Hämeenlinnan historia liittyy näin suoraan linnan vaiheisiin, vaikka kaupungin sijainti muuttui myöhemmin.

Linnan alkuperäinen ruotsinkielinen nimi oli Tavasteborgh. Se muutettiin ilmeisesti Kaarle XI:n aikana 1600-luvun lopulla muotoon Tavastehus. Vuonna 1639 perustetun kaupungin ruotsinkieliseksi nimeksi tuli puolestaan Tavasteborgh. Samat nimimuodot ovat siis liittyneet sekä linnaan että sen vierelle syntyneeseen kaupunkiin.

Tavaste-sanan alkuperää ei tunneta varmasti. Ruotsinkielisissä riimuissa esiintyy muoto Taveste, jonka on epäilty viittaavan virolaisiin. Vanaja-nimen taas arvellaan olevan balttilaista perua. Kummankaan nimen selitystä ei siksi ole syytä esittää varmana.

Nykyisin linna kuuluu Linnanniemen museoalueeseen yhdessä Vankilamuseon ja Museo Militarian kanssa. Samalla alueella ovat näin esillä sekä keskiaikaisen linnan että sen myöhempien käyttövaiheiden historia.

Milloin Hämeen linna rakennettiin?

Hämeen linnan tarkkaa perustamisvuotta ei tiedetä. Rakentamisen alku on tutkimuskirjallisuudessa ajoitettu hyvin eri tavoin, vuosien 1229–1372 välille. Rakennustöiden katsotaan kuitenkin alkaneen viimeistään 1200-luvun lopulla. Ensimmäinen kirjallinen maininta linnasta on vuoden 1308 asiakirjoissa.

Varhaisessa tutkimuksessa rakentaminen yhdistettiin Birger-jaarliin. Päätöksen linnan perustamisesta on arvioitu syntyneen hänen mahdollisesti Hämeeseen tekemänsä ristiretken jälkeen. Alueella on myös arveltu olleen jo 900-luvulla linnoitus, joka olisi tuhoutunut mahdollisissa ristiretkissä. Näihin varhaisiin vaiheisiin liittyy huomattavaa epävarmuutta.

Pitkään vallalla olleen käsityksen mukaan ensimmäinen linna oli harmaakivinen leirikastelli. Sitä ympäröi kehämuuri, jossa oli kolme kulmatornia. Tämän ajoituksen mukaan tiilinen rakennusvaihe kesti 1300-luvun puolivälistä 1400-luvun puoliväliin.

Historioitsija Knut Drake esitti vuonna 2001 toisenlaisen tulkinnan. Hänen mukaansa harmaakivilinnan rakentaminen olisi alkanut vasta vuonna 1372 ja sitä ennen paikalla olisi ollut hirsivarustus. Tiililinnan rakentaminen olisi tässä tulkinnassa alkanut vuonna 1472. Drake perusteli päätelmäänsä ruotsalaisen Tre Kronor -linnan uudella ajoituksella.

Suomen keskiajan rakentamisessa tiili oli verraten harvinainen materiaali. Hämeen linnassa sillä korotettiin harmaakivimuureja ja korvattiin linnanpihan vanhoja kivipintoja. Tiili mahdollisti kehittyneemmät holvaukset ja goottilaiset koristemuodot. Linna jaettiin myös käytön mukaan: pohjakerros oli kaikkien käytössä, toinen kerros käskynhaltijan ja hänen hovinsa tilaa.

Miksi Hämeen linna muuttui rajalinnasta käskynhaltijan hoviksi?

Hämeen linna rakennettiin alun perin rajalinnaksi. Tämä tehtävä jäi lyhytaikaiseksi, sillä Pähkinäsaaren rauha siirsi vuonna 1323 Ruotsin rajaa kauemmaksi linnasta. Puolustuksellinen merkitys ei silti kadonnut: linna sijaitsi valtakunnallisesti tärkeiden teiden risteyksessä.

1300- ja 1400-luvuilla linna sai olla verraten rauhassa. Turun ja Viipurin linnoja piiritettiin vallanvaihdosten yhteydessä, mutta Hämeen linnan vaiheita leimasivat pitkät rauhalliset jaksot. Vuoden 1311 novgorodilaishyökkäyksen jälkeen seuraava huomattava uhka nousi 1400-luvun lopulla. Vuonna 1495 venäläiset tunkeutuivat Hämeeseen asti.

1500-luvun alussa Hämeen linnassa pidettiin hovia samaan tapaan kuin Turun linnassa ja Viipurin linnassa. Vuonna 1508 käskynhaltijaksi tullut Åke Yrjänänpoika Tott nousi aikansa vaikutusvaltaisimmaksi käskynhaltijaksi Suomessa. Hän vastaanotti linnassa myös Ruotsin valtionhoitajan Svante Niilonpojan.

Vuonna 1520 Tanskan kuninkaan Kristian II:n joukot saapuivat linnaan ja teloittivat sen käskynhaltijan. Linna siirtyi vuonna 1522 amiraali Søren Norbylle osana suurta läänitystä. Se palautui kuitenkin jo vuonna 1523 taisteluitta Ruotsille tanskalaisten antautumisen yhteydessä.

Kustaa Vaasan aikana linnasta tuli tililäänin keskus, jonka ylijäämä kuului kruunulle. Vuonna 1559 kuningas lähetti Henrik von Cöllenin rakennuttamaan kaksi pyöreää tykkitornia eli rondellia. Myös päälinnaa korjattiin edustuskelpoisemmaksi. Hallinto, hovinpito ja puolustus näkyivät siten saman rakennuksen käytössä eri tavoin.

Miten Hämeen linna rappeutui ja sai bastionit?

1500-luvun lopulla linnan kunto heikkeni. Vuonna 1587 kirjuri totesi, ettei linnassa ollut asuttu kolmeen vuoteen. Etelätornista romahti suuri osa vuoden 1599 räjähdyksessä. Vuonna 1606 linnanpäälliköksi nimitetty Erik Hare kohensi puolustusvalmiutta kuuden vuoden ajan.

Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf vieraili kunnostetussa linnassa vuonna 1614. Vierailun jälkeen suurta salia on kutsuttu kuninkaansaliksi. Linnan hallinnollinen asema muuttui kuitenkin vuonna 1634, kun maaherralaitos perustettiin ja linna menetti asemansa hallintokeskuksena.

Ruotsin ulkopolitiikan painopisteen siirtyminen Itämeren eteläpuolelle vähensi linnan merkitystä. Vuoden 1659 tulipalo pahensi rappiota. Suuren Pohjan sodan alkaessa vuonna 1700 linna oli huonossa kunnossa, eivätkä puolustuksen parannusyritykset riittäneet. Vuonna 1713 joukot vetäytyivät kohti Pälkänettä ennen vihollisen saapumista. Linna oli venäläisten hallussa vuosina 1713–1721.

Isonvihan jälkeen linnasta tehtiin Suomen armeijan päävarikko. Päälinna muutettiin viljavarastoksi ja armeijalle rakennettiin kruununleipomo. Tornien välisiä siipiosia korotettiin, jolloin etelä- ja itätornit jäivät kattorakenteiden alle. Päälinna sai tässä vaiheessa nykyisen ulkoasunsa.

Hattujen sodassa vuosina 1741–1743 venäläiset miehittivät linnan jälleen taisteluitta. Suuremmat korjaukset alkoivat vasta 1770-luvulla. Kustaa III määräsi kaupungin asutuksen siirrettäväksi nykyiselle paikalleen. Linnan ympärille rakennettiin bastionijärjestelmän mukaiset vallit ja vallihaudat sekä uusia vartio-, työ- ja majoitustiloja.

Milloin Hämeen linnasta tuli vankila ja naisten kuritushuone?

Vankeja on ilmeisesti pidetty Hämeen linnassa sen varhaisista vaiheista lähtien. Varsinaiseksi vankilaksi muuttuminen oli silti pitkä prosessi, jossa vanhat hallinto- ja puolustustilat saivat uuden käyttötarkoituksen. Vankilakäyttö jatkui vielä kauan sen jälkeen, kun linnan keskiaikainen sotilaallinen merkitys oli väistynyt.

Suomen sodassa linna antautui 6. maaliskuuta 1808 ilman taistelua. Tämän jälkeen se alistettiin Venäjän sotilashallinnolle. Venäjän vallan alkuaikoina linnaan perustettiin kruununvankila, jonka lähes 300 vankia sijoitettiin päälinnaan. Samalla rakennus palveli edelleen viljamakasiinina.

Vuonna 1837 linna muutettiin kokonaisuudessaan vankilaksi Carl Ludvig Engelin piirustusten mukaan. Myös lähiympäristö muuttui. Länsipuolelle valmistui vuonna 1839 Anders Fredrik Granstedtin suunnittelema ojennuslaitos, ja vuonna 1871 rakennettiin lääninvankila Ludvig Isak Lindqvistin suunnitelmien pohjalta.

Vuonna 1881 Hämeen linnaan sijoitettiin Suomen ainoa naisten kuritushuone. Naisvankila toimi päälinnassa vuoteen 1953 ja kehämuurirakennuksissa vuoteen 1972 asti. Vankilakausi ei siis päättynyt koko linnan alueella yhdellä kertaa.

Linnalla oli naisvankien keskuudessa ankara maine. Poliittisista syistä vuosina 1919–1922 vangittuna ollut Ida Aalle-Teljo kuvasi muistelmissaan vankilan oloja synkästi. Pitkä vankilakäyttö vaikutti myös rakennukseen: kun entisöinti myöhemmin alkoi, keskiaikaista linnaa oli jo muutettu useita kertoja aivan toisenlaisiin tarpeisiin. Vankilan vaiheiden ymmärtäminen kuuluu siksi olennaisesti myös nykyisen museolinnan historiaan.

Miten Hämeen linnasta tuli entisöity museolinna ja museoalue?

Hämeen linnan entisöintiä ehdotettiin useaan otteeseen ennen työn käynnistymistä. Ratkaiseva muutos tapahtui vuonna 1953, kun vangit siirrettiin pois päälinnasta ja rakennuksen tutkiminen pääsi alkamaan. Pitkä käyttö ja lukuisat muutokset tekivät entisöinnistä vaikean tehtävän.

Entistämissuunnitelman laati professori Nils Erik Wickberg. Työn aikana osa päälinnan tiloista rekonstruoitiin. Nykyisiä sisätiloja ei siksi pidä ajatella kauttaaltaan muuttumattomina säilyneinä keskiaikaisina huoneina. Linnan vaiheisiin kuuluvat myös myöhemmät muutokset sekä entisöinnissä tehdyt ratkaisut.

Päälinnan korjaustyöt valmistuivat vuonna 1979. Yleisölle se avattiin 4. huhtikuuta samana vuonna. Tämän jälkeen entisöinti jatkui esilinnassa ja sen ympäristössä. Ne pyrittiin palauttamaan 1870-lukua edeltävään tilaan. Työt valmistuivat vuonna 1988, jolloin myös kehämuurit avattiin yleisölle.

Nykyisin Hämeen linna toimii museona, ja sen tiloja vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin. Linnan alueella ja välittömässä läheisyydessä sijaitsevat Vankilamuseo ja sotahistoriallinen erikoismuseo Museo Militaria. Yhdessä ne muodostavat Linnanniemen museoalueen, jolla on oma pysäköintialue ja viitoitus. Kolmeen museoon on myös mahdollista ostaa yhteislippu.

Linnan ylläpito on jatkunut entisöinnin jälkeenkin. Vallihautaa kunnostettiin useana kesänä 2010-luvulla. Työssä nousivat esiin aiempien korjausten ratkaisut sekä mahdollisuus löytää tietoa vanhoista tukirakenteista. Vallihaudan seinämiä oli tuettu muun muassa risukimpuilla. Myös linnan maanpinnan alapuoliset ja ulkopuoliset rakenteet kertovat sen rakennushistoriasta. Suomen linnoihin liittyy toki myös kansantarinoita, kuten Viipurin pamaus, jossa tarinan mukaan suuri räjähdys käänsi pakosalle Viipurin valloittamaisillaan olleen Venäjän sotaväen.