Kokemäen linna – vuonna 1367 purettu Kokemäenjoen saarilinna

Missä Kokemäen linna sijaitsi?

Linnaluoto, josta käytetään myös nimiä Forsbyn linnaluoto ja Koskenkylän linnaluoto, sijaitsee Forsbyn koskessa. Paikka oli strategisesti erinomaisen: sieltä pystyttiin valvomaan joen liikennettä, molempia rantoja ja kosken alapuolista suvantoa.

Luodon erottaa eteläpuolen mantereesta kaksi kapeaa joenuomaa, joiden väliin jää pieni Katavaluoto. Erään teorian mukaan uomat olisivat alun perin olleet kaivettuja vallihautoja. Luoto kuuluu samaan historialliseen kokonaisuuteen kuin joen pohjoisrannan Hiidenniemen palvontapaikka ja etelärannan Äimälän leikkimäen viikinkiaikainen kalmisto, jotka liittyvät Kokemäen historiaan.

Milloin Kokemäen linna rakennettiin ja purettiin?

Linnan tarkkaa rakentamisaikaa ei tunneta, mutta yhdeksi ajankohdaksi on arveltu vuosia 1324–1325, jolloin Matias Kettilmundinpoika toimi Suomen käskynhaltijana. Läheiset pronssi- ja rautakautiset kalmistot kertovat alueen olleen käytössä jo varhaisemmin, joten Linnaluoto on mahdollisesti toiminut puolustustarkoituksessa jo ennen Ruotsin vallan aikaa.

Satakunnassa oli samaan aikaan toinenkin linna, Eurajoella sijainnut Liinmaan linna. Maakunnan asukkaat valittivat kuningas Albrekt Mecklenburgilaiselle, että kahden linnan ylläpito oli liian suuri rasitus. Kuningas antoi 12. heinäkuuta 1367 määräyksen, jossa hän valtuutti Dietrich Viereggen, Nils Kettilmundinpojan ja Ernst von Drotzemin purkamaan linnan ja perustamaan sen uudelleen sopivampaan paikkaan. Nils Kettilmundinpoika oli entinen Turun linnan vouti ja Vaasa-sukuun kuulunut Kustaa Vaasan esi-isä. Kirje on säilynyt kopioituna Turun tuomiokirkon Mustassa kirjassa.

Kuninkaan kirjeessä linna mainitaan olleen uudelleenvarustettu, mikä viittaa siihen, että se olisi joskus joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Hyökkäyksen on arveltu tapahtuneen vuonna 1364, jolloin Albrektin joukot piirittivät Maunu Eerikinpojan voudin hallussa ollutta Turun linnaa. Linnan purkamisen jälkeen saaren sai haltuunsa Turun piispana toiminut Henrik Hartmaninpoika.

Mitä Kokemäen linnan kaivauksissa on löytynyt?

Kielen- ja historiantutkija Johan Adolf Lindström kirjoitti vuonna 1860, että vielä vuosisadan alussa saaresta löytyi linnan jäänteitä: kellareita ja vallihautoja. Saarella kasvoi myös villiintyneitä puutarha- ja ryytimaakasveja. Muutamaa vuotta myöhemmin kansatieteilijä Henrik August Reinholm laati luodosta kartan ja selostuksen. Sen mukaan alueella oli noin 30×40 metrin laajuinen nelikulmainen tasanne, jonka pohjoissivulla oli ainakin yksi vajaan parin metrin korkuinen valli sekä vallihauta. Katavaluodossa oli Reinholmin mukaan ollut pyöreä, noin 18 metriä ympärysmitaltaan ollut tiilestä ja harmaakivestä muurattu rakennus.

Ainoat laajemmat arkeologiset kaivaukset teki Hjalmar Appelgren vuonna 1886. Hän löysi muun muassa rautaisia saranoita, keihäänkärjen, soljen ja hampaita. 1970-luvun lopun koekaivauksissa löydettiin rautakautista ja keskiaikaista keramiikkaa sekä tiilimurskaa. Alueella on siis ollut toimintaa jo ennen keskiaikaisen linnan perustamista. Löydöt muistuttavat Liinmaan linnasta tehtyjä.

Nykyään Linnaluoto ja Katavaluoto ovat eroosion ja voimalaitosten aiheuttaman vedenpinnan nousun takia pienempiä kuin 1800-luvulla, ja osa muinaisjäännöksistä on jäänyt kokonaan veden alle. Linnan purkamisen jälkeen Kokemäellä on saattanut sijaita toinenkin linna 1300-luvun lopulla: Aborchin linna, joka esiintyy asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1395, mutta jonka tarkkaa sijaintia ei tiedetä. Ruotsin rajanpuolustuksen historiaan kuuluu myös Loviisan edustalla sijaitseva Svartholman merilinnoitus, jonka rakennustyöt aloitettiin vuonna 1748 ja joka restauroitiin 1960-luvulta alkaen.