Kokemäen historia – joelta hallintokeskukseksi

Miten Kokemäen maisema syntyi jääkauden jälkeen?

Jääkauden loputtua Kokemäen alue oli syvällä merenpinnan alla. Maan kohotessa Hämeessä sijainnut rantaviiva siirtyi länteen, ja lopulta Kauvatsan korkea kallioselänne paljastui merestä. Korkeimmat kohdat olivat aluksi saaristoa, mutta saaret sulautuivat vähitellen mantereeseen. Hiittenharju, Järilänharju ja Ronkanharju suojasivat aluetta meren tyrskyiltä.

Kokemäenjoen syntymäajankohdaksi lasketaan Sastamalan Liekoveden eriytyminen merestä noin 5000–4500 eaa. Siitä alkaen järvivesi virtasi merestä paljastuville alangoille. Joen suisto eteni Sastamalasta luoteeseen maankohoamisen myötä ja saavutti Huittisten peltotasangon noin 3500 eaa. Koska alue on tasasta Säpilänniemeen saakka, suisto siirtyi sinne noin 500 vuodessa.

Vehmainen sisäjärvi kuivui ja muodosti myöhemmin laajat suoalueet, joista aikanaan muodostettiin Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto. Korkeusero Säpilän ja Tulkkilan välillä on suuri, joten niiden välille muodostui lukuisia koskia. Koskien varsille on aina syntynyt asutusta, ja ne vaikuttivat Kokemäen seudun asutuksen syntymiseen. Jokisuisto siirtyi Tulkkilaan 2500 eaa. mennessä ja sieltä nopeasti Harjavallan keskustan kohdalle vuoteen 2000 eaa. mennessä.

Jääkausi ja joki ovat vaikuttaneet merkittävästi luonnonmaisemaan. Hiekkaharjut Järilässä, Koomankankaalla ja Köyliössä sekä Säpilän ja Ronkan välisellä alueella sisältävät runsaita hiekka- ja pohjavesivaroja. Joen liete täytti laaksot ravinteikkaalla, vaikkakin sitkeällä savella, joka on ollut seudun maanviljelyn perusta. Myöhäisen kivikauden ja pronssikauden asukkaat viljelivät hiekkaharjujen hietaisia rinteitä, mutta vasta rauta-aurojen tuonti 1200-luvulla mahdollisti sitkeän savimaan ottamisen viljelykäyttöön laajoilla alueilla.

Millaista asutusta Kokemäellä oli rautakaudella?

Kokemäki on tunnettu vanhana pitäjänä. Sen alueella tehdyt arkeologiset kaivaukset kertovat elämästä jopa 7000 vuoden takaa. Kokemäenjoen laakso on ollut rautakaudella yksi Suomen tärkeimmistä asutusalueista. Siihen ovat sekä taloudellisesti että kulttuurillisesti läheisesti liittyneet myös Vanajaveden seudut.

Kokemäeltä oli yhtenäinen asutus Hämeenlinnan seudulle saakka. Keskeisen sijaintinsa ja vanhan asutuksensa johdosta Kokemäki on ollut historiallisesti merkittävää keskusaluetta. Kaupungin alueella sijaitsee muun muassa rautakauden ja keskiajan muinaisjäännöksiä.

Perimätieto kertoo muinaisesta Teljä-nimisestä kaupungista, joka olisi sijainnut Kokemäellä. Tälle ei ole saatu historiallista tai arkeologista vahvistusta. Joka tapauksessa Teljä on osana monen satakuntalaisen yrityksen, seuran ja järjestön nimeä. Kansanuskossa vanha keskuspaikka on siis säilynyt, vaikka sen olemassaoloa ei ole voitu osoittaa.

Millainen keskus Kokemäki oli keskiajalla?

Legendan mukaan vuonna 1156 piispa Henrik kävi Satakunnassa saarnamatkalla osana Eerik Pyhän ensimmäistä ristiretkeä Suomeen. Kokemäen seurakunta on perustettu viimeistään 1200-luvulla, joidenkin oletusten mukaan ehkä aikaisemminkin.

Kokemäenkartanon lääni tunnetaan jo vuodelta 1331. Sen keskusta, Kokemäen kuninkaankartanoa, isännöivät pitkään muun muassa Turun piispat ja monet kuninkaalliset suvut. Myöhemmällä keskiajalla historiallista Satakunnan maakuntaa kutsuttiin usein Kokemäenkartanon lääniksi. Kokemäellä on sijainnut keskiaikainen Kokemäen linna, joka hävitettiin vuonna 1367.

Kokemäki toimi keskiajalla historiallisen Satakunnan hallinnollisena keskuksena. Maakuntakäräjät pidettiin Kokemäen kirkon lähellä sijainneella käräjämäellä. Maakunnan sinettiä säilytettiin läheisessä Ylistaron kylässä vielä 1400-luvulla.

Keskiaikainen Huovintie kulki Turun seudulta Kokemäen kautta Kokemäenjoen suulle. Huovintien varrella oli hengellisten ja maallisten yhteisöjen ylläpitämiä kiltataloja, joissa matkamiehet saattoivat yöpyä. Tällainen sijaitsi myös lähellä Kokemäen kirkkoa. Kokemäenjoki on ollut tärkeä vesireitti merelle, ja se on tunnettu lohi-, siika- ja nahkiaissaaliistaan. Paikkakunnan mukaan nimetty joki on 121 kilometrin pituinen, ja sen vesistöalue on neljänneksi suurin Suomessa.

Miten Kokemäen kunnallishallinto ja Harjavallan seurakunta kehittyivät?

Harjavalta muodostettiin Kokemäen kappeliseurakunnaksi vuonna 1669, ja se erotettiin itsenäiseksi seurakunnaksi vuonna 1868. Kunnallishallinto alkoi Kokemäellä vuonna 1869. Ensimmäiseksi kunnan esimieheksi valittiin rovasti August Lilius, joka toimi tehtävässä kolme vuotta.

Vuonna 1870 perustettiin Kokemäen kunnan palovakuutuskomitea, josta tuli myöhemmin itsenäinen vakuutusyhtiö. Kokemäen säästöpankki aloitti toimintansa vuonna 1875 ja Kokemäen Osuusmeijeri vuonna 1901. Kokemäen ensimmäinen kansakoulu aloitti Tulkkilassa vuonna 1872 aluksi vain pojille tarkoitettuna. Tyttöjen osalta aloitus siirtyi seuraavaan vuoteen opettajapulan vuoksi. Seuraavat kolme kansakoulua perustettiin Kuurolaan vuonna 1886, Raitioon vuonna 1895 ja Peipohjaan vuonna 1899. Kokemäen yhteiskoulu perustettiin vuonna 1907.

Junaliikenne Porin radalla Tampereen ja Peipohjan välillä alkoi vuonna 1894, ja koko pituudeltaan Poriin saakka rata valmistui seuraavana vuonna. Kokemäen alueelle tuli viisi rautatieliikennepaikkaa: Kyttälän, Risten, Kokemäen ja Peipohjan asemat sekä Järilän seisake. Peipohjasta tuli risteysasema Rauman radan valmistuttua vuonna 1897. Risten ja Peipohjan asemat esiintyivät 1900-luvun alkupuolella kaavailtuina vaihtoehtoisina risteysasemina, kun Helsingistä suunniteltiin ratayhteyttä Loimaan kautta Satakuntaan.

Kokemäen keskustaajama Tulkkila muutettiin taajaväkiseksi yhdyskunnaksi vuonna 1923. Vuonna 1965 Kokemäen eteläosasta läheltä Pitkäjärveä siirrettiin suurehko maa-alue Harjavaltaan. Koko Kauvatsan kunta liitettiin Kokemäkeen vuoden 1969 alussa. Nykyiset naapurikunnat ovat Eura, Harjavalta, Huittinen, Pori, Sastamala, Säkylä ja Ulvila.