Porin historia: joen suistosta satama- ja teollisuuskaupungiksi

Miksi Pori perustettiin Ulvilan tilalle Kokemäenjoen suistoon?

Porin edeltäjänä voidaan pitää Kokemäenjoen varteen 1300-luvulla perustettua Ulvilan kaupunkia. Purjehtiminen joella vaikeutui jatkuvasti, ja Kokemäen merkitys väheni, kun laivat eivät enää päässeet jokea ylös. Myös Ulvilan merkitys väheni samasta syystä.

Kustaa Vaasa lakkautti vuonna 1550 Ulvilan kaupungin ja määräsi sen asukkaat, samoin kuin Rauman, Porvoon ja Tammisaaren asukkaat, muuttamaan Helsinkiin. Porvaristo ei viihtynyt vastaperustetussa Helsingissä. Useiden anomusten jälkeen lakkautettujen kaupunkien asukkaat saivat luvan palata entisille asuinseuduilleen.

Ulvilalaisia odotti kuitenkin uusi muuttokäsky. Juhana Herttua halusi perustaa lähemmäksi merta uuden satama- ja kauppakaupungin, Porin, jonne ulvilalaisten oli muutettava. Hänen 8. maaliskuuta 1558 antamassaan Porin kaupungin perustamiskirjeessä sanotaan, että meren puolelle olisi rakennettava vahva kauppakaupunki, eikä Ulvilasta löytynyt linnoitettavaksi soveltuvaa paikkaa. Uudeksi paikaksi oli valittu toinen paikka Porin luota.

Alkuvaiheessa Porissa asusti noin 300 vastentahtoista asukasta. He alkoivat nopeasti löytää uuden asuinpaikkansa hyviä puolia, muun muassa edullisen sijainnin. Pori perustettiin silloiselle rannikolle, mutta maankohoamisen vuoksi Selkämeren rantaviiva on loitonnut noin kymmenen kilometrin päähän kaupungin keskustasta. Meren äärellä sijaitsevat kaupunginosat ovat 20–30 kilometrin päässä keskustasta. Satamat sijaitsevat nykyään Mäntyluodossa ja Tahkoluodossa.

Porin naapurikunnat ovat nykyään Eurajoki, Kankaanpää, Kokemäki, Merikarvia, Nakkila, Pomarkku, Sastamala, Siikainen ja Ulvila. Entisiä naapurikuntia ovat kaupunkiin liitettyjen Porin maalaiskunnan, Ahlaisten, Noormarkun ja Lavian lisäksi Ulvilaan liitetty Kullaa ja Eurajokeen liitetty Luvia. Kun Noormarkku ja Lavia liitettiin Poriin, kaupungin alue laajeni kymmeniä kilometrejä sisämaahan päin.

Miten tulipalot ja valtataistelu vaikuttivat Porin alennustilaan?

Porin kaupunki kasvoi ja rikastui, ja sinne rakennettiin Porin kuninkaankartano. Vuoden 1563 lopulla tilanne muuttui äkisti, kun Juhana ja hänen veljensä kuningas Eerik XIV riitautuivat. Porilaiset joutuivat valitsemaan Eerikin ja Juhanan väliltä. He hylkäsivät Juhanan ja alistuivat Eerikin alamaisiksi.

Eerik oli tyytyväinen ja antoi porilaisille palkinnoksi vuonna 1564 kaupunki- ja vapaakauppaoikeudet. Kaupungin kehitys näytti erittäin hyvältä, kunnes tulipalo 1570-luvulla oli tuhota sen. Tuli tuhosi kaupungista noin kolmanneksen, mutta kaupunki rakennettiin pian uudelleen.

1600-luvun alkupuolella Pori oli kasvanut Suomen kolmanneksi suurimmaksi kaupungiksi. Asukkaita oli vajaa tuhat, eikä asukasluvun kasvulle näkynyt loppua. 1640-luvulla Porin seutu oltiin aikeissa erottaa omaksi läänikseen, mutta Porin lääni jäi lyhytikäiseksi.

Takaiskut seurasivat toisiaan. 1630-luvulla Porin pedagogio lopetettiin ja sen oppilaat pakkomuutettiin Turkuun. Pietari Brahe yritti helpottaa koulutusvajetta perustamalla sinne triviaalikoulun, mutta oppilaitos tuhoutui täydellisesti vuoden 1688 kaupunkipalossa. Triviaalikoulu siirrettiin Raumalle ja tilalle avattiin paljon vaatimattomampi pedagogio.

Tämän tapahtumasarjan seurauksena Pori ajautui alennustilaan. Se oli vallattu suuressa Pohjan sodassa, ja venäläiset valtaajat tuhosivat runsain mitoin kaupungin infrastruktuuria. Rauhan tultua kaupunki alkoi taas toipua, kun se vapautettiin veroista. Historiansa aikana Porin kaupunki on palanut yhdeksän kertaa.

Miten Porista tuli kaupasta teollisuuskaupunki?

1700-luvun puolessavälissä Porin väkiluku nousi yli tuhanteen. Kasvun vetureina toimivat runsas ulkomaankauppa sekä Porin ja sen lähiseutujen maakauppa. Tapulioikeudet Pori sai uudelleen vuonna 1765 yli sadan vuoden tauon jälkeen. Vientitavaroita olivat muun muassa vilja, karja, pellava ja puutavara.

Porilla oli myös mahtava kauppalaivasto, jonka laivat kävivät jopa Saksassa asti. Purjelaivojen valmistus oli merkittävää. Myös tehdasteollisuus nosti päätään, ja tupakkatehtaan perustaminen aloitti teollisen vallankumouksen. Sen seurauksena kaupunkiin perustettiin myös värjäyslaitos ja flanellikutomo.

Kaupungilla meni taas suhteellisen hyvin, kunnes tuli hävitti kaupunkia vuonna 1801. Tulipalo tuhosi kaupungin lähes kokonaan ja jätti kodittomaksi noin 3 000 asukasta. Jälleenrakennustyöt aloitettiin nopeasti.

Pori oli edelleen taloudellisesti merkittävä kaupunki. Laivaliikenne oli merkittävää sahatavaran ja tervan viennin vuoksi. Kauppalaivastosta kehittyi entistä mahtavampi, ja 1840-luvulla otettiin käyttöön ensimmäiset höyrylaivat. Tuli palasi kuitenkin tuhoamaan kaupunkia 22. toukokuuta 1852. Tämä tulipalo tuhosi 3/4 Porin rakennuksista, ja köyhät kaupunkilaiset rakensivat tilapäisasuntoja palojätteistä. Kaiken omaisuutensa menettäneet muuttivat kuoppa-asuntoihin, joita kaivettiin hiekkakankaalle.

Kaupungin johtajat saivat tarpeekseen tulipaloista ja päättivät estää ne lopullisesti. Suunniteltiin uusi keskusta leveine puistokatuineen. Laivanvarustus ja kauppalaivasto hiipuivat 1800-luvun puolivälissä. Laivanrakennus jatkui vilkkaana rannikolla muun muassa Luvialla, Reposaaressa ja Ahlaisissa.

Osa kaupungin vastaperustetuista tehtaista päätyi konkurssiin, mutta Porista oli kuitenkin tullut teollisuuskaupunki. Saha-, metalli- ja tekstiiliteollisuus olivat suurimpia työllistäjiä. Vuonna 1852 perustettiin Rosenlew ja vuonna 1900 Porin puuvillatehdas. Teollinen toiminta synnytti Poriin äveriään yläluokan, joka valtasi nopeasti Etelärannan rantakorttelit. Niistä muodostui varakkaan väen asuinalue. Samalla syntyi entistä köyhempi työväenluokka. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu aiheutti kapinointia, ja 1900-luvun alussa työväestö alkoi vaatia parempaa kohtelua. Sotien jälkeen kaupungin väkiluku nousi nopeaa tahtia. 75 000 asukkaan raja ylitettiin vuonna 1970. Korkein piikki oli 1970-luvun puolivälissä, jolloin Porissa oli yli 80 000 asukasta.

Miten Pori nousi rakennemuutoksen ja laman jälkeen?

Raskaaseen teollisuuteen nojautuneen Porin elinkeinoelämä alkoi hiipua merkittävästi 1970-luvun puolivälistä alkaen, kun vuoden 1973 öljykriisi ja sitä seurannut raskaan teollisuuden tuotteiden kysynnän heikkeneminen ajoivat kaupungin syvään taantumaan. Koska Pori ei saanut omaa yliopistoa ennen taantuman koittoa, tästä seurasi kaupunkia kolmen vuosikymmenen ajan koetellut rakennemuutos. Sen seurauksena myös kaupungin väestönkehitys kääntyi tappiolliseksi.

Rakennemuutos syveni entisestään vuonna 1981, kun Suomen sodanjälkeisen historian tuhoisin tulipalo Porin puuvillatehtaan kutomossa teki tehtaan toimintakelvottomaksi. Palon seurauksena Porin tekstiiliteollisuus koki kuoliniskun. Kaupunki ei ehtinyt toipua menetyksistä, kun 1990-luvun alussa alkanut lama alkoi ajaa lisää savupiipputeollisuuteen nojautuvia yrityksiä konkurssiin ja lisäsi korkealle nousseen työttömyyden aiheuttamia levottomuuksia. Levottomuudet purkautuivat runsaan väkivaltarikollisuuden muodossa, joka sai huomiota valtakunnan tasolla.

Lamavuosien jälkeen Porin työttömyyslukema lähti laskemaan ensin hyvin hitaasti, mutta alkoi vauhdittua kaupungin elinvoiman lisäännyttyä 2000-luvulla. Tähän vaikutti paljon Porin yliopistokeskuksen perustaminen nykymuodossaan vuonna 2001. Myös kaupungin muuttoliike kääntyi 2000-luvun aikana positiiviseksi, kun vuonna 2009 Pori sai muuttovoittoa ensimmäistä kertaa 1970-luvun puolivälin jälkeen.

Vielä 2000-luvun sekä 2010-luvun alun ajan kaupungin imagoa heikentänyt runsas väkivaltarikollisuus saatiin kääntymään laskuun vuodesta 2012 alkaen, kun kaupungin aloittama väkivallan vähentämishanke alkoi tuottaa positiivisia tuloksia. Hankkeen myötä Porin katuturvallisuus on noussut merkittävästi, sillä vuonna 2018 kaupunki oli parhaimmillaan Suomen kolmanneksi turvallisin suuri kaupunki. Työllisyyden parantumisen lisäksi kaupungin yritysrakenne on monipuolistunut eikä ole enää nojautunut vain teollisuuteen. Vuonna 2022 konsulttiyhtiö Ramboll tilastoi Porin kaupunkikeskustan Suomen neljänneksi elävimmäksi kaupunkikeskustaksi.

Pori on tunnettu muun muassa jazzfestivaalistaan, Yyterin hiekkarannoista, Kirjurinluodosta, jääkiekkoseura Porin Ässistä, kaksi mestaruutta Veikkausliigassa 1990-luvulla voittaneesta jalkapalloseurasta FC Jazzista sekä Porin teatterista, joka on ensimmäinen suomenkielinen teatteri. Porvoon tavoin myös Pori kuuluu niihin kaupunkeihin, joiden asukkaat määrättiin 1550-luvulla muuttamaan Helsinkiin.