Rauman historia – kauppakaupungista maailmanperintökohteeksi

Milloin Rauma perustettiin ja mitkä ovat sen keskiaikaiset kirkot?

Rauman perustamispäivänä pidetään huhtikuun 15. päivää vuonna 1442. Tuolloin Kaarle Knuutinpoika Bonde myönsi Rauman porvareille kaupunkioikeudet Kalmarin unionin kuninkaan Kristofer Baijerilaisen nimissä. Porvarit saivat oikeuden harjoittaa kauppaa sekä nauttia samoista lain ja oikeuden suomista eduista, erioikeuksista ja vapauksista kuin Turun porvarit.

Rauman kaupungin oikeudellinen asema kytkeytyi siis alusta lähtien Turkuun. Rauma on Suomen kolmanneksi pisimpään toiminut kaupunki Turun ja Porvoon jälkeen. Jos Viipuri lasketaan mukaan, Rauman sijaluku on neljäs.

Vuosi 1442 ei kuitenkaan ollut paikkakunnan kaupankäynnin tai uskonnollisen elämän alku. Rauma oli jo ennen erioikeuksien myöntämistä alueellinen kaupallinen ja uskonnollinen keskus. Tästä varhaisesta vaiheesta ovat jäljellä Pyhän Ristin kirkko ja Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot. Pyhän Ristin kirkko rakennettiin alun perin Rauman fransiskaaniluostarin kirkoksi.

Kaupunki sijaitsee Selkämeren itärannalla eteläisessä Satakunnassa. Sen ympärillä ovat Eura, Eurajoki, Laitila ja Pyhäranta. Raumalta on Poriin 49 kilometriä pohjoiseen ja Turkuun 94 kilometriä etelään.

Miksi Kustaa Vaasa määräsi Rauman porvarit Helsinkiin?

Rauman asema joutui koetukselle vuonna 1550, kun kuningas Kustaa Vaasa perusti Helsingin. Kuninkaan ja hänen neuvonantajiensa mielestä muutama suuri kasvukeskus palvelisi kuningaskuntaa paremmin kuin useat pienet kaupungit. Myös Rauman porvareita määrättiin muuttamaan uuteen kaupunkiin.

Osa porvaristosta noudatti määräystä, mutta monet jäivät Raumalle. Helsinkiin lähtivät etupäässä miehet. Muuttomääräys ei siten tyhjentänyt Raumaa, eikä kuninkaan tahto toteutunut ilman vastarintaa.

Määräystä vastustaneita porvareita etsittiin useiden vuosien ajan Rauman ympäristöstä. Useimmat saivat sakkoja, ja kaikkein hankalimpina pidettyjä uhattiin kuolemantuomiolla. Tilanne rauhoittui huomattavasti vasta vuonna 1557, jolloin porvaristo sai luvan palata Raumalle.

Samalla vuosisadalla kaupunki kärsi useista tulipaloista. Merenkulku kuitenkin kannatti vaikeuksista huolimatta. Raumalaiset porvarit ja laivurit kävivät omilla laivoillaan kauppaa Ruotsissa, Saksassa ja Baltiassa sekä Pohjanmerellä. Vientilasteissa oli puutavaraa ja puuastioita. Paluumatkoilla Raumalle tuotiin suolaa, kankaita ja juomia. Kaupan yhteydet ulottuivat siis paljon kaupungin lähiseutua kauemmaksi, vaikka sen oma asema oli ollut muuttomääräysten vuoksi epävarma.

Miten purjehdusrajoitukset ja vuoden 1682 kaupunkipalo vaikuttivat Rauman kehitykseen?

Rauman kehitys oli pysähdyksissä 1500-luvun lopulta 1700-luvulle. Taustalla oli Ruotsin suurvalta-ajan keskittämispolitiikka, joka rajoitti pienen kauppakaupungin toimintaa. Aiemman ulkomaankaupan tilalle tuli pitkä ajanjakso, jolloin kaupunki ei saanut harjoittaa ulkomaanpurjehdusta entiseen tapaan.

Vuonna 1636 alkoi 130 vuotta kestänyt ulkomaanpurjehduksen kielto. Raumalta sai viedä tavaraa vain Tukholmaan ja Turkuun. Rajoitus koski siten juuri sitä toimintaa, jonka varassa porvarit ja laivurit olivat käyneet kauppaa myös Saksassa, Baltiassa ja Pohjanmerellä.

Samaan aikaan perustettiin kilpailevia kaupunkeja. Rauman eteläpuolelle syntyi Uusikaupunki, ja Pohjanmaalle perustettiin kahdeksan muuta kaupunkia. Rauman kaupan kehitystä rajoittivat näin sekä purjehdusta koskevat määräykset että uusien kaupunkien kilpailu.

Tulipalot olivat toinen toistuva koettelemus. Viimeinen lähes koko kaupungin tuhonnut palo sattui vuonna 1682. Vanhan Rauman nykyistä puutaloympäristöä ei siksi pidä ajoittaa sellaisenaan kaupungin perustamisen aikaan: suurin osa sen puutaloista on vasta 1800-luvulta. Keskiaikainen kaupunki ja nykyisin säilynyt puutaloalue kuuluvat saman kaupungin historiaan, mutta niiden rakennukset ovat eri ajoilta.

Miten purjelaivakausi, rautatie ja kylpylä vaurastuttivat Rauman?

Rauman purjelaivakauden vahvin vaihe oli 1800-luvulla. Kaupungin purjelaivasto oli silloin Suomen suurin. Samalta vuosisadalta on peräisin myös suurin osa Vanhan Rauman puutaloista, joten säilynyt kaupunkiympäristö liittyy vahvasti purjelaivakauteen.

Vuosisadan lopulla mereltä saatuja varoja käytettiin kaupungin kehittämiseen. Raumalta rakennettiin rautatie Kokemäelle, ja kaupunkiin perustettiin museo sekä Opettajaseminaari. Rauman radalla kulki henkilöliikennettä vuosina 1897–1988. Merenkulun rinnalle tuli näin rautatieyhteys, ja kaupunki sai myös uusia koulutuksen ja kulttuurin laitoksia.

Rauman 1800-lukuun kuului lisäksi kylpylätoimintaa. Vuonna 1821 perustettiin kylpylä sellaisen terveyslähteen yhteyteen, joka oli tunnettu jo edellisellä vuosisadalla. Kylpylässä annettiin perinteisiä vesihoitoja, ja se oli suosittu vielä 1830-luvulla.

Kylpylärakennukset pääsivät kuitenkin huonoon kuntoon ja purettiin vuonna 1857. Kaivopuistoksi nimetty alue säilyi pitkään suosittuna ulkoilualueena. Terveyslähde mainittiin paikallisessa lehdessä vielä vuonna 1890. Kylpylärakennusten purkaminen ei siis heti hävittänyt lähteen tunnettuutta eikä alueen käyttöä ulkoiluun.

Miten Rauma teollistui ja miksi Vanha Rauma säilyi?

Rauma muuttui 1900-luvulla merenkulku- ja koulukaupungista teollisuuskaupungiksi. Purjelaivoja siellä ei enää ollut 1950-luvun jälkeen. Kaupunki tunnetaan meri- ja metsäteollisuudestaan, ja sekä teollisuuden että väestön kasvu oli erityisen nopeaa toisen maailmansodan jälkeen.

Nopea kasvu asetti vanhan puutalokaupungin tulevaisuuden vaakalaudalle. Lähes koko vanhaa puutaloaluetta uhkasi purkaminen 1960- ja 1970-luvun vaihteessa. Lopulta kauppatorin laidalta ehdittiin purkaa vain yksi rakennus, jonka paikalle rakennettiin uusi tiilitalo.

Vanha Rauma säilyi, ja se lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1991. Se on Pohjoismaiden suurin yhtenäinen ja hyvin säilynyt vanha puutaloalue. Sen historian kannalta ratkaiseva vaihe ei siten ollut vain puutalojen rakentaminen 1800-luvulla, vaan myös niiden säilyminen myöhemmän kasvun keskellä.

Raumalla on toinenkin maailmanperintökohde: Lapin Kivikylässä sijaitseva Sammallahdenmäki. Se on pronssikautinen kalmistoalue. Kaupungin kaksi maailmanperintökohdetta edustavat eri aikakausia: toinen on vanha puutalokaupunki, toinen pronssikautinen hautapaikka.

Mitä kuntaliitoksia Rauma on tehty ja millainen kieli satamakaupungissa on?

Rauman kaupungin rajat ovat muuttuneet kuntaliitoksissa. Rauman maalaiskunnan puolella sijainneet Sampaanala ja Syvärauma kasvoivat kaupungin vetovoimassa esikaupunkialueiksi. Ne liitettiin kaupunkiin vuonna 1954.

Loput Rauman maalaiskunnasta yhdistettiin Raumaan vuonna 1993. Kodisjoki liittyi kaupunkiin vuonna 2007 ja Lapin kunta vuonna 2009. Nykyisen kaupungin historiaan kuuluu siten myös aiemmin erillisten kuntien ja alueiden vaiheita. Lapin Kivikylässä sijaitseva Sammallahdenmäki on yksi näistä nykyiseen Raumaan kuuluvista paikoista.

Merenkulun vaikutus näkyy rakennusten ja elinkeinojen lisäksi kielessä. Rauman murre eli ”Rauman giäl” on saanut satamakaupungin yhteyksien ansiosta vaikutteita etenkin ruotsista ja englannista. Vaikutteita on tullut myös ranskasta, venäjästä ja virosta.

Rauman murre kuuluu lounaismurteisiin, mutta eroaa selvästi Turun murteesta. Rauma on nykyisin yksikielisesti suomenkielinen kunta. Murteen ohella kaupunki tunnetaan pitsinnypläyksestä sekä meri- ja metsäteollisuudesta. Kauppakaupungin, purjelaivaston ja teollisuuden vaiheet näkyvät näin siinä, mistä Rauma tunnetaan.