Vanha Rauma – puukaupunki keskiajan kaavalla

Missä Vanha Rauma sijaitsee ja mistä se tunnetaan?

Vanha Rauma sijaitsee Rauman uudemman kaupunkikeskustan itäpuolella. Kyseessä on vanha puutalokaupunginosa, joka on Pohjoismaiden laajin, yhtenäisin ja parhaiten säilynyt vanha puukaupunkialue. Sen asemakaava periytyy jo keskiajalta. Alueen laajuus on noin 29 hehtaaria. Asukkaita Vanhassa Raumassa on noin 800. Rakennuksia alueella on kaikkiaan 600, ja tontteja on 250. Pääosa rakennuskannasta on peräisin 1700- ja 1800-luvuilta. Vanhin rakennus on 1500-luvun alussa valmistunut Pyhän Ristin kirkko. Vanhimmat asuintalot ovat peräisin 1700-luvun alusta. Alue on vilkas kaupankäynnin keskus. Katukuvaa värittävät useat pikkuliikkeet sekä kahvilat ja ravintolat. Alue on Rauman tunnetuin ja merkittävin matkailunähtävyys. Unescon maailmanperintöaseman vuoksi se on myös ulkomaisten turistien suosiossa. Suomen Kotiseutuliitto valitsi Vanhan Rauman Vuoden kaupunginosaksi vuonna 2022. Se on myös yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Maailmanperintöön ja hoitoon liittyvissä asioissa Museovirasto on mukana myös suojelun valvonnassa. Alueen säilymistä selittää se, että moderni ruutukaava on jäänyt toteuttamatta. Epäsäännöllinen asemakaava on säilynyt, koska rakentamista ei ole uudistettu ruutukaavan mukaan. Tästä syystä alue erottuu selvästi uudemmasta kaupunkikeskustasta. Itäpuolinen sijainti tekee siitä oman selkeän kokonaisuutensa. Kävijälle tämä näkyy heti katujen linjoissa ja tonttien muodoissa. Asutus, kauppa ja matkailu toimivat samoilla kaduilla. Siksi alue on samalla asuinalue, kauppapaikka ja nähtävyys.

Mistä Vanhan Rauman katuverkko ja tonttijako ovat peräisin?

Vanhan Rauman keskeinen piirre on keskiajalta periytyvä katuverkosto ja tonttijako. Kadut ovat edelleen pääsääntöisesti samoilla paikoilla, joissa ne ovat kulkeneet jo 1400–1500-luvuilta lähtien. Tunnusomaisia alueelle ovat kapeat ja mutkittelevat kadut sekä epäsäännölliset tontit. Pohjoismaiden muiden puukaupunkien tapaan myös Rauma on historiansa aikana palanut useita kertoja. Viimeisin kaupunkipalo Raumalla oli vuonna 1682. Muista vanhoista puukaupungeista suurin osa on tuhoutunut vielä 1800-luvulla. Näin Rauman puukeskustan vanha rakennuskanta sekä epäsäännöllinen asemakaava ovat säilyneet. Ainoastaan vuoden 1682 palon jälkeen joitakin katuja oikaistiin ja levennettiin. Muilta osin vanhaa linjausta ei muutettu. Vanha Rauma oli säilynyt kokonaisena 1600- ja 1700-lukujen tulliaidan rajaaman alueen sisäpuolella. Tulliaidan rajaama alue on siten säilyttänyt vanhan rakenteen. Keskiaikainen tonttijako näkyy yhä tonttien rajoissa ja pihapiireissä. Kapeat kujat ja mutkat hidastavat kulkua ja jakavat kortteleita pieniin osiin. Sisäpihoille on myöhemmin sijoitettu myös uudisrakennuksia. Uudisrakennukset on suurimmaksi osaksi sijoitettu tonttien sisäpihoille. 1970-luvun puolivälin jälkeen on rakennettu 32 uudisrakennusta. Vuonna 2008 jäljellä oli enää kolme rakennuspaikkaa. Vähäiset vapaat paikat kertovat tiiviistä ja säilyneestä rakenteesta. Katuverkko, tontit ja rakennukset muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden.

Millaisia katuja ja talonnimiä Vanhassa Raumassa on?

Alueella sijaitsee muun muassa Suomen tiettävästi kapein katu Kitukränn, joka on vain noin kolmen metrin levyinen kuja. Vanhan Rauman jokaisella talolla on oma nimensä. Nimet on kirjoitettu talon julkisivuun kiinnitettyyn soikeaan kylttiin. Kaupunginvaltuusto on vuonna 1982 vahvistanut käytettävät talojen nimet. Ne ovat nyt nominatiivissa. Vain Hakkri on raumankielisessä genetiivimuodossa, nominatiivi Hakkar, vrt. Hakkri Iiro. Alueen keskus on Kauppatori, joka on 1900-luvun alussa laajennettu nykyisiin mittoihinsa. Pääkatuja ovat Vanhan Rauman halki itä-länsisuunnassa kulkevat Kuninkaankatu ja Kauppakatu. Ensin mainittu rajaa torin pohjoisen ja jälkimmäinen etelän puolella. Näiden kahden kadun varrella sijaitsee suuri osa alueen lukuisista pienistä erikoisliikkeistä. Erikoisliikkeitä on yhteensä lähes 200. Kauppatorin lisäksi Vanhassa Raumassa on myös kaksi muuta aukiota, Kalatori sekä Hauenguano. Kalatorin ympäristöön syntyi 1400-luvun alussa Rauman vanhin kaupunkiasutus. Se säilyi kaupankäynnin keskuksena aina 1600-luvun puoliväliin saakka. Kaupankäynnin painopiste on siis siirtynyt Kalatorilta Kauppatorille. Silti molemmat aukiot kuuluvat yhä alueen kaupunkikuvaan. Kapeat kadut yhdistävät torit ja aukiot toisiinsa. Talokyltit auttavat hahmottamaan yksittäisiä taloja ja tontteja. Itä-länsisuuntaiset pääkadut jäsentävät kulkua selkeästi. Pienet liikkeet, kahvilat ja ravintolat täyttävät katujen varsia. Siksi kauppa on yhä osa jokapäiväistä katukuvaa.

Mitä nähtävyyksiä Vanhassa Raumassa on?

Vanhan Rauman pohjoisosassa virtaavan Raumanjoen partaalla sijaitsee Pyhän Ristin kirkko. Se on valmistunut 1500-luvun alussa ja on alueen vanhin rakennus. Kirkon ohella muita alueen nähtävyyksiä ovat muun muassa vuonna 1776 rakennettu Rauman raatihuone sekä vuodelta 1795 peräisin olevassa talossa toimiva Rauman taidemuseo. Alueella ovat myös 1400-luvulla rakennetun Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot. Lisäksi nähtävyyksiin kuuluvat laivanvarustajan kotimuseo Marela ja rakennusperinnemuseo Kirstin talo. Kalatorin laidalla sijaitsee 1930-luvun funkistalossa toimiva Hotelli Vanha Rauma. Alueen länsilaidalla Nortamonkadun varrella on kulttuurikeskus Poselli. Se on saneerattu vuonna 1885 valmistuneeseen Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen entiseen rukoushuoneeseen. Julkiset rakennukset, museot ja kirkot täydentävät asuintalojen muodostamaa kokonaisuutta. Raatihuone edustaa 1700-luvun lopun hallintorakentamista. Taidemuseon talo on 1700-luvun lopulta. Rukoushuoneesta muokattu Poselli on 1800-luvun lopulta. Funkistalo Kalatorin laidalla on 1930-luvulta. Kirkon rauniot kertovat 1400-luvun kirkkorakentamisesta. Kotimuseo esittelee laivanvarustajan asumista. Rakennusperinnemuseo esittelee rakentamisen perinnettä. Nähtävyydet sijaitsevat kävelyetäisyydellä toisistaan. Siksi alueella voi siirtyä kirkolta torille ja museotalosta toiseen. Sammallahdenmäestä olen kirjoittanut erillisen jutun, tässä käsittelen vain Vanhaa Raumaa.

Miksi Vanha Rauma alkoi saada suojelua?

Vanhan Rauman suojelemiseen herättiin vasta 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Vielä 1960-luvun alkupuolella kaupungissa suunniteltiin ränsistyneen puukaupunginosan purkamista ja rakennusten korvaamista modernilla rakennuskannalla. Lopulta alueelta purettiin vain yksi rakennus kauppatorin laidalta. Sen tilalle valmistui kaksikerroksinen pankkitalo vuonna 1960. Vuonna 1974 perustettiin alueen rakennusperintöä vaaliva Vanha Rauma Yhdistys ry. Ensimmäinen Vanhan Rauman rakennuskantaa suojeleva yleiskaava vahvistettiin 1980-luvun alussa. Nykyään suojelua valvoo niin sanottu Vanhan Rauman erityiselin. Siihen kuuluu kaupungin lisäksi edustajia myös Museovirastosta. Vanhan Rauman 600 rakennuksesta yhteensä 60 prosenttia on suojeltu. Maailmanperintökohteiden entisöintiin ja hoitoon on mahdollista saada avustusta Museovirastolta. Suojelu on siis edennyt vaiheittain yhdistystoiminnasta kaavoitukseen ja valvontaan. Purkusuunnitelmista luopuminen oli käännekohta. Yhden puretun talon tapaus osoittaa, kuinka lähellä laajempi purkaminen oli. Yleiskaava toi suojelulle oikeudellisen pohjan. Erityiselin yhdistää kaupungin ja Museoviraston näkökulmat. Suojeltujen talojen suuri osuus vakauttaa kaupunkikuvaa. Avustukset tukevat entisöintiä ja hoitoa. Sisäpihoille rakennetut uudistalot ovat sopeutuneet vanhaan tonttijakoon. Rakennuspaikkojen väheneminen kolmeen vuoteen 2008 mennessä osoittaa alueen täyttyneen. Näin suojelu koskee sekä yksittäisiä taloja että koko kaupunkirakennetta.

Miten Vanha Rauma pääsi Unescon maailmanperintöluetteloon?

Vanha Rauma lisättiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1991 Tunisian Karthagossa järjestetyssä kokouksessa. Se edusti luettelossa pohjoismaista puutalokaupunkia. Samaan aikaan otettiin mukaan myös seitsemän muuta historiallista kaupunkikohdetta eri puolilta maailmaa. Pohjoismaista nimettiin useita eri kohteita yhteisen kulttuuripiirin edustajina. Suomen osalle tuli muun muassa puukaupunki. Vanhan Rauman lisäksi nimityksestä kilpaili Vanha Porvoo. Museovirasto päätyi kuitenkin esittämään Raumaa. Se piti Raumaa maltillisemmin restauroituna sekä vilkkaan liike-elämänsä ansiosta sosiaalisempana ja Keski-Eurooppaan verrattuna omaleimaisempana ympäristönä. Lisäksi Porvoo ei ollut yhtä yhtenäinen, koska osa keskiajalta periytyvästä kaupunkirakenteesta oli hävitetty ruutukaavoituksessa 1800-luvun lopulla. Maailmanperintö-statuksella on erittäin suuri merkitys Rauman matkailun kannalta. Kaupungissa muun muassa vierailee vuosittain suuria määriä ulkomaisia turisteja. He pyrkivät kiertämään mahdollisimman monta maailmanperintökohdetta eri puolilla maailmaa. Vanhan Rauman statusta kuitenkin uhkaa hanke rakentaa maailmanperintökohteen suojavyöhykkeelle kauppakeskus. Kiistellyn rakennushankkeen vuoksi Vanhan Rauman status maailmanperintökohteena on uhattuna. Kauppakeskushankkeella on lainvoimainen asemakaava ja rakennuslupa. Sen rakentaminen on mahdollista aloittaa syksyllä 2021. Nykyisin paikalla on kauppakeskus Potkur. Uhkakuva liittyy siis suojavyöhykkeelle rakentamiseen. Lainvoimaiset luvat ja kaava ovat vieneet hanketta eteenpäin. Matkailun kannalta asema on vahvuus, rakentamisen kannalta jännite. Vilkas liike-elämä on ollut peruste valinnalle, mutta suuri hanke koettelee rajoja. Siksi maailmanperintöasema, matkailu ja kaupunkikehitys kietoutuvat toisiinsa. Kaupunkien kohtalot kytkeytyvät myös Suomen historian suuriin käännekohtiin, kuten vuoden 1947 Pariisin rauhansopimukseen, jossa Suomi solmi rauhan toisen maailmansodan voittaneiden liittoutuneiden kanssa.