Kieltolaki Suomessa 1919–1932 ja pirtuaika

Miksi kieltolakia vaadittiin Suomessa?

Alkoholin liialliseen käyttöön kiinnitettiin huomiota jo varhain. Sen todettiin aiheuttavan köyhtymistä ja kurjuutta sekä järjestyshäiriöitä, pahoinpitelyjä ja murhia.

Vuonna 1756 julistettu niin sanottu hattujen kieltolaki oli yksi ensimmäisiä laajempia yrityksiä vähentää alkoholin käyttöä. Säätyjen suostumuksella hallitus julisti viinanpolttokiellon ja asetti korkeat tullit ulkomaalaiselle alkoholille.

Aikalaiskuvaaja Juhana Fischerström kertoi vaikutuksista, että rauhattomuuksia ei ollut yleisillä maanteillä ja että tappelut, riidat ja useat järjestyshäiriöt hävisivät melkein kokonaan. Juoppous väheni lain aikana, mutta lisääntyi uudelleen sen loputtua.

1800-luvun lopulla kieltolaki kuului raittiusliikkeen tavoitteisiin. Jo vuonna 1866 annettu laki asetti alkoholijuomien valmistukselle ja myynnille rajoituksia. Vuonna 1882 Akseli Granfelt kirjoitti Uudessa Suomettaressa, että väkevät juomat oli kiellettävä lain pakolla.

Granfeltin mukaan väkijuomien valmistus ja kauppa oli julistettava rikokseksi ja rangaistava kuten muutkin rikokset. Näin tuhannet perheet saataisiin pelastetuksi köyhyydestä ja kurjuudesta. Yleistä mielipidettä oli kasvatettava vaatimaan väkijuomien poistamista lain voimalla.

Valtakunnallisen kieltolain aikaansaamiseksi raittiusliike järjesti juomalakkoja, joista laajin alkoi 1. toukokuuta 1898. Vuoden 1900 valtiopäiville toimitettu kieltolakiadressi toi ilmi työväestön ja maalaiskuntien talonpoikaisväestön halun taistella raittiusliikkeen päämäärien puolesta. Erityisen innokkaasti lakia kannatti 1900-luvun alussa Matti Helenius-Seppälä.

Kieltolakia kannatti myös vuonna 1899 perustettu Suomen työväenpuolue, joka oli ottanut sen ohjelmaansa. Alkoholin kielto oli myös yksi SDP:n Forssan ohjelman sisältämistä vaatimuksista. Kieltolain voimaantulo liittyi yleiseen äänioikeuteen, sillä erityisesti naisäänestäjät kannattivat sitä. Siksi lakia on usein kutsuttu naisten laiksi.

Milloin kieltolaki säädettiin ja astui voimaan?

Säätyvaltiopäivät eivät kieltolakia koskaan hyväksyneet. Vuoden 1906 eduskuntauudistuksen jälkeen Suomen ensimmäinen yksikamarinen eduskunta hyväksyi yleisen kieltolain yksimielisesti 31. lokakuuta 1907, mutta keisari ja suuriruhtinas Nikolai II ei sitä vahvistanut.

Uusi kieltolakiehdotus annettiin 15. maaliskuuta 1909. Sen vahvisti vasta 29. toukokuuta 1917 ruhtinas Lvovin johtama Venäjän väliaikainen hallitus. Hallitus määräsi lain astumaan voimaan kaksi vuotta myöhemmin, 1. kesäkuuta 1919.

Laki astui voimaan säädetyssä ajassa välillä tapahtuneista suurista poliittisista muutoksista huolimatta. Alkoholin saannin rajoittamisen kannalla ollut Santeri Alkio esitteli kieltolain vuonna 1919 ollessaan Castrénin hallituksen sosiaaliministerinä.

Lakia kutsuttiin alusta lähtien yleisesti nimellä kieltolaki. Sen virallinen nimike oli aluksi asetus alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä, kuljetuksesta ja varastossapidosta. Vuonna 1922 lakiin tehtiin muutoksia, jolloin muun muassa rangaistuksia sen rikkomisesta kovennettiin. Samalla se sai myös virallisesti nimen kieltolaki.

Tämä itsenäisyyden alkuvaihe oli monella tavalla uuden valtion muotoutumisen aikaa. Samaan kansalliseen kehykseen kuuluvat myös myöhemmät itsenäisyyden ajan vaiheet, joista kertoo esimerkiksi Maamme laulun historia.

Mitä kieltolaki kielsi Suomessa?

Laki koski kaikkia aineita, jotka sisälsivät enemmän kuin kaksi tilavuusprosenttia etyylialkoholia eivätkä olleet denaturoituja. Sellaisten aineiden valmistus, maahantuonti, myynti, kuljetus ja varastointi oli sallittua vain lääkinnällisiin, tieteellisiin ja teknisiin tarkoituksiin.

Yksinoikeus alkoholin valmistukseen, myyntiin ja maahantuontiin näitä laillisia tarkoituksia varten kuului valtiolliselle monopolille, Valtion Alkoholiliikkeelle. Myös kirkkoviini oli sallittu, ja sen maahantuonnista vastasi Valtion Alkoholiliike.

Käytännössä tämä merkitsi sitä, että laillisia alkoholijuomia ei ollut saatavilla tavalliseen käyttöön. Kansalaiset ostivat alkoholinsa siksi laittomilta markkinoilta, useimmiten väkevinä alkoholijuomina.

Mitä tarkoitti kieltolain aikainen pirtuaika?

Raittiusväen suurin toivein odottama laki osoittautui välittömästi epäonnistuneeksi. Kieltolaki sai aikaan ennennäkemättömän viinan salakuljetuksen aikakauden, jota on kutsuttu myös pirtuajaksi.

Alkoholia salakuljetettiin Suomeen alkuvuosina etupäässä Virosta, myöhemmin myös Saksasta ja Danzigista. Takavarikoidun alkoholin määrä kasvoi vuosi vuodelta ja ylitti vuonna 1930 jo miljoonan litran rajan.

Yksi ainoa laiva saattoi tuoda maahan kerralla yhtä paljon väkiviinaa kuin poliisi sai koko vuoden aikana takavarikoiduksi. Tunnettuja salakuljettajia olivat muun muassa Algoth Niska ja Hjalmar Mäkelä.

Maaseudulla lain noudattamista oli lähes mahdotonta valvoa. Kotipoltto eli viinan omatoiminen tislaaminen yleistyi. Sitä harjoitettiin saaristoissa ja muilla syrjäisillä seuduilla. Viinan kotipoltto-oikeus oli viety kansalaisilta vuonna 1866, mutta vanha valmistustapa osattiin edelleen.

Aikaisempi suuri salakuljetuksen ja salapolton aikakausi oli 1850-luvulla. Silloin rikottiin vuonna 1811 säädettyä viinantuontikieltoa salakuljettamalla maahan eräinä ajanjaksoina vuosittain miljoonia litroja virolaista spriitä.

Miksi kieltolain valvonta epäonnistui Suomessa?

Laiton ja valvomaton viinantuotanto aiheutti salakuljetuksen lisäksi lukuisia muita ongelmia. Väkeviin siirtyminen ja spriin nauttiminen aiheutti monia terveydellisiä ongelmia. Huolimattomasti valmistettu viina saattoi sisältää metanolia, joka voi aiheuttaa jo pieninä annoksina sokeuden tai kuoleman.

Poliisia kieltolaki työllisti runsaasti. Korruptio, salakuljetus ja laittomat markkinat aiheuttivat poliisille huomattavan resurssipulan. Vuodesta 1922 lähtien kieltolaki- ja juopumusrikokset muodostivat jatkuvasti yli 80 prosenttia kaikista poliisin tietoon tulleista rikoksista.

Väkevän viinan juominen näkyi myös lisääntyneinä väkivaltarikoksina. Poliisille kieltolain aika muodostui sen historian verisimmäksi aikakaudeksi, sillä aikana surmattiin virantoimituksessa yli 40 poliisia. Rangaistukset poliisin väkivaltaisesta vastustamisesta olivat suhteellisen lieviä eli heidän rikosoikeudellinen suojansa oli heikko.

Aikakauden väkivaltaisuuteen vaikutti myös se, että taskuaseet yleistyivät samaan aikaan. Syynä oli osittain salakuljetuksen ja rikollisuuden lisääntyminen ja osittain uusien pienten asetyyppien yleistyminen.

Kieltolaki suhtautui salakuljetusvälineisiin ankarasti. Pirtun salakuljetukseen käytetty ajoneuvo, astia tai alus oli aina tuomittava menetetyksi valtiolle, ellei omistaja pystynyt todistamaan, että ne olivat häneltä rikoksen kautta poisjoutuneet tai ettei hänellä ollut syytä varoa niitä käytettävän puheenalaisella tavalla. Jo pirtun noutoon meno oli rikos.

Tulkinta johti äärimmillään tilanteisiin, joissa auton vähittäismaksulla myynyt autoliike menetti sen olematta millään tavoin osallinen itse rikokseen. Vuoteen 1927 mennessä oli arviolta jo 200 autoa tuomittu menetetyiksi valtiolle. Syksyllä 1927 Tannerin hallitus antoi eduskunnalle esityksen kyseisen lainkohdan muuttamiseksi, mutta eduskunta ei hyväksynyt esitystä.

Lain valvonnasta aiheutuneiden suurten kustannusten lisäksi kieltolaki muodostui valtiolle kalliiksi myös siksi, että se menetti alkoholiverosta saamansa huomattavat tulot. Vaatimukset lain kumoamiseksi voimistuivat 1920-luvun lopulla. Arvostelijoiden mielestä laki ei vastannut suomalaisten oikeustajua ja heikensi yleistä lainkuuliaisuutta.

Kieltolain takia Suomen maine ulkomaankaupassa huononi. Varsinkin suuret viinintuottajamaat suhtautuivat Suomeen ja suomalaisiin tuotteisiin vihamielisesti. Portugali julisti suomalaisen paperin tuontikieltoon, ja Ranska asetti suomalaistuotteet boikottiin. Pakotteet kumottiin vasta kun kieltolaki kumottiin. Teollisen työn murroksesta samalla vuosisadalla kertoo Verlan puuhiomo ja pahvitehdas, jonka paperi oli osa Suomen vientiä.

Miten kieltolaki kumottiin kansanäänestyksen jälkeen?

Lopullisen kuoliniskun kieltolaille aiheutti 1920-luvun lopussa puhjennut yleismaailmallinen talouspula. Valtiontalouden kiristyttyä Sunilan hallitus totesi, että kieltolaista oli luovuttava, koska valtio menetti verotuloja lain jatkuvan rikkomisen vuoksi.

Lain kohtalosta päätettiin kuitenkin järjestää neuvoa-antava kansanäänestys, koska kieltolailla oli edelleen kannatusta puolueissa. Suomalaiset keräsivät adressin kieltolain kumoamiseksi keväällä 1931.

Joulukuun 29.–30. päivänä vuonna 1931 pidetyssä kansanäänestyksessä yli 70 prosenttia äänestäneistä äänesti lain kumoamisen puolesta. Alkoholijuomien täyskiellon jatkamista kannatti 28 prosenttia äänestäneistä ja noin kaksi prosenttia äänesti kolmatta vaihtoehtoa, jonka mukaan miedot alkoholijuomat olisi vapautettu.

Eduskunta hyväksyi 25. tammikuuta 1932 uuden väkijuomalain, jossa säädettiin alkoholin myyntimonopolin keskittämisestä valtiolle. Laki vahvistettiin 9. helmikuuta ja se tuli voimaan 5. huhtikuuta 1932.

Lain mukaan alkoholijuomien vähittäismyynnin yksinoikeus on ollut valtion omistamalla Oy Alkoholiliike Ab:lla. Kieltolaki päättyi 5. huhtikuuta 1932 kello 10, jolloin ensimmäiset Oy Alkoholiliike Ab:n eli nykyisen Alkon myymälät avattiin. Tapahtumasta on jäänyt mieliin numerosarja 543210, joka tarkoittaa päivämäärää 5.4.1932 ja kellonaikaa 10.

Kieltolain kumoaminen vähensi henkirikoksia vuosina 1932–1933. Kieltolain vuodet olivat osa itsenäisyyden ensimmäisiä vuosikymmeniä, joiden myöhempiä kriisejä käsittelevät esimerkiksi Raatteen tien taistelu ja Sotalapset eri näkökulmista.