Porvoon historia – kauppajoelta valtiopäiväkaupungiksi

Miten Porvoonjoki vaikutti Porvoon varhaiseen asutukseen?

Porvoon historia alkaa kauan ennen kaupungin perustamista. Porvoonjokivarresta on tehty esihistoriallisia löytöjä kivikauden lopulta asti. Paikallisen asutuksen varhaisimmat jäljet liittyvät siten aikaan, jota käsittelee myös kivikausi Suomessa. Joen suu toimi kauppapaikkana, ja Porvoonjoki oli hämäläisten reitti merelle.

Joen alkuperäinen nimi on mahdollisesti ollut Kukinjoki. Nimen on oletettu liittyvän friisiläisperäiseen kugg-nimistöön, jolloin sillä olisi yhteys muiden rannikon kauppapaikkojen nimistöön. Tulkinta ei ole varma. Varhaisena keskuksena toimi Saksala eli saksalaisten kylä, jonka nimi puolestaan juontui paikalla käyneistä saksalaisista kauppiaista.

Nimistö kertoo alueen suhteellisen vahvasta suomalaisasutuksesta rautakaudella. Hämäläistä asutusta oli muun muassa Kallolan, Teisalan, Vessilän, Finbyn, Kiialan ja Hattulan kylissä. Myöhemmin Strömsbergiksi kutsutun kylän nimiyhteys johtaa sisämaahan: Hattula oli samanniminen pitäjä Hämeessä.

Alueelle tuli varhain myös varsinaissuomalaisia, erityisesti Varsinais-Suomen länsiosista, kuten Nousiaisista ja Lemusta. Porvoon pitäjän pohjoisosassa sijainneessa suomalaisten kylässä, myöhemmässä Karlsbyssä, tunnetaan muun muassa Vilppulan, Klemolan ja Pietilän tilat.

Miten ruotsalainen asutus ja keskiaikainen Porvoon kaupunki syntyivät?

Porvoon seudun ruotsalainen asutus alkoi 1200-luvun lopulla ja 1300-luvulla. Muutto oli ylhäältä johdettua: väkeä kuljetettiin aluksilla Svean valtakunnan eri alueilta, esimerkiksi Uplannista, Smoolannista, Gestriklannista ja Helsinglannista. Ruotsin kuningas tuki tulijoita siemenviljalla, pienkarjalla ja neljän vuoden verovapaudella.

Ruotsalaisten asettuminen itäiselle Uudellemaalle alkoi todennäköisesti yhdestä suuresta väestönsiirrosta Porvoon seudulle. Sieltä asutus levisi muualle. Porvoon pitäjä mainitaan historiallisissa tiedoissa ensimmäisen kerran vuonna 1351. Varhaiseen pitäjään kuuluivat myös nykyiset Askola, Pornainen ja Pukkila.

Porvoo oli yksi Suomen kuudesta keskiajalla perustetusta kaupungista. Kaupunkioikeudet se sai noin vuonna 1380. Kaupungin nimi perustuu Porvoonjoen lähellä sijainneen Ison Linnamäen linnoituksen ruotsinkieliseen nimeen Borgå. Nimen osat borg ja å tarkoittavat linnaa ja jokea.

Porvoota kutsutaan usein Suomen toiseksi vanhimmaksi kaupungiksi. Sama nimitys liittyy kuitenkin myös Ulvilaan, joka sai kaupunkioikeudet vuonna 1365 mutta menetti ne Porille vuonna 1558. Porvoon kaupunkioikeuksien ajankohta ilmoitetaan puolestaan likimääräisenä. Ensimmäinen tieto Porvoonjoen ylittävästä sillasta on vuodelta 1421.

Miten 1500-luvun hävitykset vaikuttivat Porvooseen?

1500-luku oli Porvoolle tuhoisa. Vuosisadan alussa tanskalaiset merirosvot hävittivät kaupungin. Vuonna 1550 Kustaa Vaasa määräsi Porvoon porvarit muuttamaan vastaperustettuun Helsinkiin. Kaupungin olemassaolo ei ollut tuolloin itsestään selvää: Porvoo lakkautettiin vuosisadan aikana kahdesti.

Vuosisadan lopulla venäläiset polttivat Porvoon kaksi kertaa Pohjoismaisen viisikolmattavuotisen sodan aikana. Saman vuosisadan vaiheisiin mahtuivat siten sekä merirosvojen hävitys, kuninkaan määräämä porvarien muutto että sodan tuomat palot.

Vuonna 1602 Porvoo sai lopullisesti kaupunkioikeudet. Tämä vilkastutti kaupankäyntiä muun muassa Räävelin eli Tallinnan kanssa. Porvoon kautta käytiin myös koko Hämeen turkiskauppa. Joen vanha merkitys sisämaan ja meren välisenä reittinä näkyi siten kaupungin kaupallisessa asemassa.

Porvoo oli lisäksi Porvoon linnaläänin keskus vuoteen 1620 asti. Linnalääni ulottui Pyhtäältä Espooseen. Kaupungin merkitys ei siis rajoittunut sen omaan asutukseen ja kauppaan, vaan sillä oli myös hallinnollinen tehtävä laajalla rannikkoalueella.

Miten Porvoo nousi 1700-luvulla Suomen suurimpien kaupunkien joukkoon?

1700-luvun alussa isonvihan aikana venäläiset polttivat Porvoon maan tasalle. Vuosisadan puoliväliin mennessä kaupunki oli kuitenkin kasvanut Suomen suurimpien kaupunkien joukkoon. Asukkaita oli 1750-luvulla noin 1 500.

Kasvuun vaikutti se, että sodassa Venäjälle menetetystä Viipurista siirrettiin Porvooseen piispanistuin ja lukio. Piispanistuin on ollut kaupungissa vuodesta 1723 lähtien. Aiempi Viipurin tuomiokapituli toimi Porvoossa vuoteen 1923 asti.

Borgå Gymnasiumin yhteyteen perustettiin kirjasto, joka on Suomen vanhin julkinen kirjasto. Sillä on myös huomattava merkitys tieteellisenä kirjastona. Kaupungin vaiheissa kirkollinen toiminta ja koulutus kulkivat näin kaupan ja hallinnon rinnalla.

Kesäkuussa 1760 eräästä Vuorikadun talosta alkoi tulipalo. Sen aiheutti kalan keittäminen, ja palo tuhosi kaksi kolmasosaa kaupungin rakennuksista. Hävityksen laajuus muutti rakennuskantaa, mutta jälleenrakennus ei syrjäyttänyt vanhaa kaupunkirakennetta.

Vanhan Porvoon nykyiset talot rakennettiin palon jälkeen keskiaikaista asemakaavaa noudattaen. Rakennuskantaan kuuluu myös 1760-luvulla pystytettyjä kivirakennuksia. Vanhassa kaupungissa keskiaikainen asemakaava ja suurpalon jälkeiset rakennukset kuuluvat siksi eri aikakausiin, vaikka ne näkyvät samassa kaupunkiympäristössä. Rakennuskanta on rakennushistoriallisesti erittäin merkittävä.

Milloin Porvoon valtiopäivät pidettiin ja miksi ne olivat tärkeitä?

Vuosi 1809 teki Porvoosta koko Suomen valtiollisen historian tapahtumapaikan. Suomen sodan seurauksena Suomesta tuli Venäjän autonominen suuriruhtinaskunta. Keisari Aleksanteri I kutsui Porvooseen valtiopäivät, jotka avattiin maaliskuussa.

Avajaisten yhteydessä keisari antoi hallitsijanvakuutuksensa Porvoon tuomiokirkossa. Hän vahvisti maan vanhan uskonnon, perustuslait ja säätyjen oikeudet. Valtiopäivien keskeiset tapahtumat liittyivät näin sekä uuteen hallitsijaan että aiempien oikeuksien vahvistamiseen.

Valtiopäivien päätöspuheessaan 19. heinäkuuta Aleksanteri I korotti Suomen kansakuntien joukkoon ”sen omien lakien suojaamana”. Porvoon nimi liittyy tämän vuoksi paitsi keskiaikaiseen kaupunkihistoriaan myös Suomen aseman muuttumiseen Venäjän vallan alussa.

Kaikki valtiopäivien kokousrakennukset ovat yhä olemassa. Myös talo, jossa keisari seurueineen majoittui, on säilynyt. Vuoden 1809 tapahtumiin liittyy siten Porvoossa edelleen olemassa olevia rakennuksia, ei pelkästään tapahtumien muisto.

Venäjän vallan aikana kaupunki myös laajeni. Porvooseen perustettiin 1840-luvulla uusi kaupunginosa, empirekaupunki. Tämä oli ensimmäinen kerta keskiajan jälkeen, kun kaupungin alue kasvoi merkittävästi. Vanhan kaupungin rinnalle tuli näin uusi kaupunginosa pitkän, keskiajalle ulottuvan ajanjakson jälkeen.

Miten Porvoon kaksikielisyys on kehittynyt nykyaikaan?

Porvoo on kaksikielinen kaupunki Uudenmaan etelärannikolla. Vielä 1960-luvulla enemmistö kaupungin asukkaista oli ruotsinkielisiä. Vuoden 1960 väestönlaskennassa ruotsia puhui äidinkielenään 54,7 prosenttia porvoolaisista. Tämä kuvaa kaupungin kielisuhteita tuona ajankohtana, ei nykyistä kielijakaumaa. Porvoon keskiaikaiseen menneisyyteen tutustuu esimerkiksi Yliken kylässä, jossa sijaitsee Husholmenin linna.

Kaupungin kirkollisessa asemassa tapahtui muutos vuonna 1923. Aiemman Viipurin tuomiokapitulin Porvoossa jatkunut toiminta päättyi, ja sen jälkeen perustettu uusi Porvoon hiippakunta on ollut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ruotsinkielinen hiippakunta. Porvoon seurakunnan vaikutus ulottui jo 1200-luvulla laajalle alueelle, ja muun muassa Myrskylän alue kuului tuolloin sen Pernajan kappeliseurakuntaan.

Vuonna 1992 solmittiin Porvoon kirkkoyhteisö kahdentoista eurooppalaisen anglikaanisen ja luterilaisen kirkon välillä. Porvoon kirkolliseen historiaan kuuluu siis piispanistuimen ja hiippakunnan lisäksi myös eurooppalaisten kirkkojen välinen yhteys.

Nykyinen Porvoon kaupunki perustettiin 1. tammikuuta 1997. Tuolloin aiemmat Porvoon kaupunki ja Porvoon maalaiskunta lakkautettiin, ja niiden tilalle muodostettiin uusi kaupunki. Nykyisen kaupungin hallinnollinen synty on siten paljon keskiaikaisia kaupunkioikeuksia myöhempi tapahtuma. Porvoo oli myös sittemmin lakkautetun Itä-Uudenmaan maakunnan maakuntakeskus.