Iso Linnanmäki Porvoonjoen varrella

Missä Porvoon Iso Linnanmäki sijaitsee?

Iso Linnanmäki eli Isolinnamäki eli Porvoon linnamäki sijaitsee Porvoon keskustassa Porvoonjoen varrella ja Vanhan Porvoon laidalla. Linnamäki muodostuu moreeniselänteestä, jonka vieritse Porvoonjoki virtaa Suomenlahteen kolmen kilometrin päässä. Nykyään Linnamäki sijaitsee aivan Porvoon ruutukaavan laidalla ja on varsin keskeisellä paikalla kaupunkikuvassa. Alueella kasvaa mäntymetsää.

Mäki kohoaa vajaat 30 metriä merenpinnan yläpuolelle. Sen huipulla on lähes suorakulmion muotoinen keskustasanne, jonka koko on 32 × 47 metriä. Tasannetta ympäröi kaksi vallihautaa, jotka ovat aina olleet kuivat eli ne olivat niin sanotut kuivahaudat. Vallihautojen rakentaminen on vaatinut mittavia maansiirtotöitä.

Vallien päälle rakennetuista puolustusvarusteista ei ole jäänyt jälkiä, joten ne olivat todennäköisesti olleet puuta. Linnanpihan tasanteella ei erotu muita rakenteita kuin kaksi halkaisijaltaan kymmenmetristä ja syvyydeltään kaksimetristä kuoppaa. Ne on tulkittu varastokellareiden jäännöksiksi. Lisäksi tasanteella ovat sijainneet linnantupa, keittorakennus sekä paja. Kohde kuuluu osana valtakunnallisesti merkittäviin muinaisjäännöksiin, johon sisältyy Linnamäen lisäksi Vanha Porvoo.

Milloin Isoa Linnanmäkeä on käytetty rautakaudella?

Alueen kaivauksissa on erotettu noin 700–900-luvuille ajoitettuja palaneen maan kerroksia, jotka kertovat ihmistoiminnasta paikalla. Linnamäen varhaisin rakennusvaihe on mahdollisesti peräisin 800-luvulta. Näihin rautakautisiin varustuksiin liittyisi silloin myös viereinen saman ajanjakson asuinpaikka ja Pikku Linnamäen kalmisto.

Kalmiston käyttöaikana kalmisto sijaitsi Porvoonjoen suistossa saaressa, joka on nykyään maatunut kiinni mantereeseen. Mäkilinnaa on muuteltu tämänkin jälkeen muutamaan otteeseen. Keskiaikaisia rakenteita on epäilemättä muuteltu ja osa nykyisistä näkyvistä piirteistä ovat nuoria. Esimerkiksi vallihautoja on syvennetty 1900-luvun alussa. Myös etelärinteestä on otettu hiekkaa.

Linnamäen myöhemmän historian on nähty liittyneen tanskalaisten Uudellemaalle vuosina 1191 ja 1202 tekemiin ristiretkiin, mutta konkreettisia todisteita tästä ei ole. Kirjallisiin lähteisiin linnamäki ilmaantuu vasta vuosina 1555–1556, jolloin mainitaan Jakob Teitin valitusluettelo.

Kuka rakensi Porvoon linnan 1300-luvulla ja mitä Wartholm tarkoittaa?

Nykyaikaan säilyneiden rakenteiden oletetaan ajoittuvan 1300-luvun loppupuolelle. Näiden varustusten rakennuttaja voisi siinä tapauksessa olla mahdollisesti joko Bo Joninpoika Grip tai Jeppe Djäkn. On myös mahdollista, että Linnamäki on keskiaikaisissa lähteissä mainittu nimellä Wartholm, kuten eräissä yhteyksissä on pohdittu.

Linnamäkeä on käytetty tällöin vain muutamia vuosia tai muutaman vuosikymmenen. Linnan eteläpuolella on ollut Maarin satamaksi kutsuttu lahti, joka on nykypäivänä maatunut. Lahden ja mäen välinen kulkuyhteys on siten muuttunut täysin, kun rantaviiva on siirtynyt ja mataloitunut.

Kaivauksilta löytyi erilaisia raudasta valmistettuja käyttöesineitä. Ajoituksen kannalta hyödylliset löydökset olivat 13 jalkajousiin liittyvää panssarinuolenkärkeä ja saksalaisen kivitavarakannun palaset. Löydetyn kaltaisia nuolia käytettiin yleisesti 1200–1400-luvuilla ja kannuja 1300-luvun puolivälissä. Tehdyt rahalöydöt ovat kuitenkin nuorempia kuin Isovihan aika ja kiväärilukkojen osat ajoitetaan keskiajan jälkeiseen aikaan. Sotilaallista toimintaa olisi siis ollut myös keskiajan jälkeen.

Miten Isoa Linnanmäkeä on tutkittu ja mitä siellä kasvaa?

Tiedetään, että vuonna 1864 Cajander kävi tutkimassa paikkoja, mutta ei löytänyt mainittavia esineitä. Vuonna 1886 J. R. Aspelin ja vuonna 1971 Torsten Edgren suorittivat paikalla kaivauksia. Aspelin tutki linnanpihan lähes kokonaan, vaikka ei ehkä koko kulttuurikerrosta pohjaan asti.

Aspelin kaivauksilla alueelta löytyi tuolloin kivistä koottuja tulisijoja ja kaksi suurta varastoiksi tulkittua kuoppaa. Edgren teki kaivauksensa sisemmän vallihaudan ulkoreunalla. Vuonna 1994 Sirkka-Liisa Seppälä kävi paikalla tarkastamassa kohteen osana alueellista inventointia.

Iso Linnanmäki on ollut vuosikymmeniä puistomaisena alueena, mutta vuosisatoja vierailu- ja käyntikohteena. Nykyiset hoitoalueen ja suojelualueen rajat seuraavat mäen juurta mäen ympärillä. Mäen alla on parkkipaikka, jossa sijaitsee opastaulu. Sieltä lähtee mäelle johtavat polut, joihin on rakennettu portaat jyrkkiin kohtiin.

Maarin sataman ja Linnamäen välistä löytyy arkeofyyttejä eli Suomen luontoon varsin myöhään tulleita uusia kasvilajeja, joita käytettiin mausteina tai lääkkeenä. Niitä ovat muun muassa rantalitukka, keltakynsimö, koiruoho, ketomaruna, ketokaunokki, vuohenputki ja tummatulikukka.

Samalta seudulta, nykyisen Maskun alueelta, löytyy myös muutama kilometri päässä sijaitseva Louhisaaren kartano, Flemingien ja Mannerheimien omistama kartanolinna, joka tunnetaan Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin syntymäkotina.