Suomenlinna – Viaporin historia ja merilinnoituksen nähtävyydet

Missä sijaitsee Suomenlinna ja mitkä ovat sen saaret?

Suomenlinnan bastionilinnoitus sijaitsee kuudella kaupunginosan kahdeksasta saaresta. Suurin saarista on Iso Mustasaari, mutta päälinnoitus rakennettiin Susisaareen. Sen eteläpuolella oleva Susiluoto nimettiin vuonna 1749 Kustaanmiekaksi. Muita linnoitussaaria ovat Pikku Mustasaari, Länsi-Mustasaari ja Särkkä. Kaupunginosan maapinta-ala on 2,21 neliökilometriä.

Kustaanmiekka, Susisaari, Iso Mustasaari, Pikku Mustasaari ja Länsi-Mustasaari ovat yhteydessä toisiinsa siltojen tai maakannaksen kautta. Susisaaren ja Kustaanmiekan välissä oli aikaisemmin salmi, joka on täytetty. Saariryhmän itäpuolella kulkee Kustaanmiekan salmi ja länsipuolella Särkänsalmi. Ne ovat tärkeimmät avomereltä Kruunuvuorenselälle ja Eteläsatamaan johtavat laivaväylät.

Suomenlinna ei ole pelkästään historiallinen muistomerkki, vaan myös asuttu kaupunginosa. Saarilla asuu yli 600 ihmistä, ja siellä järjestetään ympäri vuoden kaupunginosa- ja kulttuuritapahtumia. Linnoituksen merkitys ulottuu myös Helsingin historiaan: sen sotilaallinen asema vaikutti siihen, että kaupungista tehtiin Suomen pääkaupunki vuonna 1812. Linnoitus on samalla vahva osa Helsingin identiteettiä.

Miksi Viapori rakennettiin?

Linnoituksen rakentamisen taustalla olivat Ruotsin menetykset Venäjälle. Hattujen sota vuosina 1741–1743 päättyi Ruotsin tappioon. Jo vuoden 1721 Uudenkaupungin rauha oli vienyt valtakunnalta alueita, ja uusi sota toi lisää menetyksiä. Turun rauhassa Ruotsi menetti Kymenlaakson Kymijoen länsihaaraan asti sekä Haminan rajalinnoituksen.

Puolustusta haluttiin vahvistaa niin, että uuden sodan syttyessä jäisi aikaa saada vahvistuksia Ruotsista. Vuonna 1747 linnoituskomissio ehdotti linnoituksia Helsinkiin ja Loviisaan. Kaupunkien suojaamisen lisäksi niiden edustalle oli tarkoitus rakentaa merilinnoitukset. Valtakunnan itäinen osa tarvitsi myös oman rannikkolaivaston tukikohtineen, sillä alukset eivät olisi ehtineet Karlskronasta tai Tukholmasta ajoissa varsinkaan keväisen jäidenlähdön aikaan.

Suomenlinnan ja Loviisan edustalle rakennettavan Svartholman työt aloitettiin vuonna 1748. Molemmista vastasi linnoitusupseeri Augustin Ehrensvärd. Ranska tuki rakentamista, koska se oli huolissaan Venäjän vaikutusvallan kasvusta. Suuri osa muurien kivistä louhittiin saarten omista kallioista. Suomenlinnaa ei silti koskaan saatu valmiiksi Ehrensvärdin suunnittelemassa laajuudessa. Viaporiin vuonna 1756 perustettu saaristolaivasto käytti linnoitusta myöhemmin korjaustelakkanaan Kustaan sodassa.

Miten Viapori antautui Venäjälle?

Suomen sodan alussa vuonna 1808 venäläiset etenivät maateitse ja miehittivät nopeasti suuren osan Etelä-Suomea. Viaporia piiritettiin kahden kuukauden ajan. Carl Olof Cronstedtin johtama linnoitus antautui 3. toukokuuta 1808. Sen valtaaminen oli Venäjän tärkein tavoite, ja Pietarissa tapahtumaa juhlittiin huomattavalla voitonjuhlalla.

Suomesta tuli vuonna 1809 Venäjän keisarikunnan autonominen suuriruhtinaskunta. Viaporia ei kuitenkaan hallinnollisesti liitetty siihen, vaan se jäi venäläiseksi laivastotukikohdaksi ja rannikkolinnoitukseksi. Linnoituksen merkitys oli yksi syy pääkaupungin siirtämiseen Turusta Helsinkiin vuonna 1812. Ruotsinkielinen nimi Sveaborg säilyi koko Venäjän vallan ajan.

Rakentamisen painopiste siirtyi Susisaaresta ja Kustaanmiekalta Isoon Mustasaareen. Sinne nousi suuria kasarmeja ja ortodoksinen kirkko. Varuskunnan väkiluku vaihteli 4 000:n ja 12 000:n välillä. Enemmistö oli venäläisiä ja ortodokseja, mutta myös muita kansoja ja uskontoja oli edustettuina.

Elokuussa 1855 ranskalaiset ja englantilaiset sotalaivat tulittivat Viaporia kahden vuorokauden ajan Oolannin sodassa. Osa alkuperäisistä rakennuksista tuhoutui. Vuonna 1906 linnoituksessa puhkesi Viaporin kapina, ja ensimmäisessä maailmansodassa se toimi Helsinkiä suojanneen Krepost Sveaborgin keskuslinnakkeena.

Miksi Viapori sai nimen Suomenlinna ja vankileiri?

Suomen itsenäistyessä vuonna 1917 Viapori oli yhä venäläisen sotaväen hallussa. Sisällissodan aikana venäläiset luovuttivat osan linnoituksesta Suomen punaisille maaliskuussa 1918. Valkoiset valtasivat sen saksalaisten tuella huhtikuun alussa. Linnoitus sai nykyisen nimensä Suomenlinna 12. toukokuuta 1918 senaattori Kyösti Kallion ehdotuksesta.

Nimenvaihdon juhlassa Kustaanmiekan lippusalkoon nostettiin punakeltainen leijonalippu, jota käytettiin tuolloin väliaikaisesti Suomen lippuna. Kahdella venäläisellä kenttäkanuunalla ammuttiin kahdeksan kunnialaukausta. Tilaisuuteen oli kutsuttu senaatin jäseniä, kaupunginvaltuusto ja korkea-arvoisia sotilaita. Samalla sotilasalue liitettiin Uudenmaan lääniin.

Vuosina 1918 ja 1919 saarilla toimi suuri vankileiri. Sen 10 000 punavangista yli 1 000 kuoli nälkään ja tauteihin. Teloitettuja oli 80. Vankileiri kuuluu Suomenlinnan historian raskaimpiin vaiheisiin.

Myöhemmin linnoitus toimi suomalaisena varuskuntana. Merisotakoulu sijoitettiin sinne 1920-luvulla, ja vuosina 1921–1936 saarilla toimi Ilmailuvoimien lentokonetehdas. Toisen maailmansodan aikana Suomenlinna oli myös Suomen sukellusveneiden päätukikohta. Vuoteen 1948 asti saarille tarvittiin kirjallinen maihinnousulupa. Sen jälkeen ne avattiin yleisölle pääsymaksua vastaan, vaikka alue oli edelleen Puolustusvoimien hallinnassa.

Mitä Kuninkaanportti ja Suuri linnanpiha ovat?

Kuninkaanportti sijaitsee Suomenlinnan eteläkärjessä Kustaanmiekan salmen rannalla. Se oli alun perin linnoituksen ensisijainen sisäänkäynti, ja sitä pidetään yleisesti Suomenlinnan tunnuksena. Portin kuva oli myös tuhannen markan setelissä vuosina 1986–2002. Kustaanmiekassa ja Susisaaressa on lisäksi tunneleita, jotka kuuluvat saarten suosittuihin käyntikohteisiin.

Susisaaren Suuri linnanpiha oli linnoituksen vanha hallinnollinen keskus. Bastionien Ekeblad ja Höpken väliin jäävä alue muutettiin 1750-luvun alussa Suomen ensimmäiseksi myöhäisbarokin sommitteluperiaatteita soveltavaksi monumentaaliaukioksi. Sen keskellä on Augustin Ehrensvärdin hauta. Kustaa III muurasi hautaholvin päätekiven itse 5. heinäkuuta 1783, ja graniittipaaden veisti Nils Stenstam.

Osa linnanpihaa ympäröineistä rakennuksista tuhoutui Krimin sodan tykistötulessa. Säilyneessä komendantin talossa toimii nykyisin Ehrensvärd-museo. Aukion reunalla on myös vuonna 1756 valmistunut Paikallismajurin talo. Se on Suomenlinnan ja koko Helsingin vanhin alusta lähtien asuinkäytössä ollut kerrostalo.

Linnoituksen varhaisiin rakenteisiin kuuluu myös vuosina 1748–1750 rakennettu bastioni Zander. Sen paikalla on liehunut linnoituksen lippu koko Suomenlinnan historian ajan.

Mitä nähtävää Suomenlinnassa on: kirkko, Vesikko ja rakennukset?

Suomenlinnan kirkko sijaitsee Isossa Mustasaaressa. Se rakennettiin vuosina 1850–1854 ortodoksiseksi kirkoksi sipulitorneineen. Nykyisen luterilaisen ulkoasunsa rakennus sai 1920-luvulla. Kirkon tornissa toimii majakka, jonka neljä lyhyttä välkähdystä muodostavat Morse-aakkosten H-kirjaimen Helsingin mukaan.

Susisaaren kaakkoiskärjessä on museosukellusvene Vesikko. Vuonna 1933 valmistunut alus palveli Suomen merivoimissa talvisodan ja jatkosodan aikana. Vesikkoa voi katsoa vuoden ympäri, mutta sisätiloihin pääsee tutustumaan kesäkuukausina.

Vaaleanpunaiseksi rapattu Rantakasarmi on Venäjän vallan aikana rakennettu pääportti. Sen itäpäädyssä on äänitysstudio ja työhuoneita. Länsipäädyssä toimivat panimo, ravintola ja Helsingin taiteilijaseuran galleria. Rakennuksessa yhdistyvät näin vanha sotilaallinen käyttötarkoitus ja nykyiset työ- ja kulttuuritilat.

Kruunulinna Ehrensvärdin peruskiven laski Kustaa III vuonna 1775. Kahdesta siipirakennuksesta ja niiden välisestä puolustusrintamasta muodostunut varustus suojasi telakkaa ja varikkoa. Sen siivissä oli telakan tuotantoa ja toimistoja. Nykyisin rakennuksessa on muun muassa hoitokunnan toimisto, päiväkoti, asuntoja sekä juhla- ja kokouskäyttöön vuokrattavat Pirunkirkon juhlasali ja Pajasali.

Millaista käyntikohde Suomenlinna on ja asuttuko siellä?

Suomenlinnaan pääsee ympäri vuoden. Saarilla on museoita, taidenäyttelyitä, opastettuja kierroksia, ravintoloita ja kahviloita. Käyntikohteiden rinnalla siellä on asuntoja, työtiloja ja kaupunginosan arkeen kuuluvia palveluja. Kulttuuri- ja kaupunginosatapahtumia järjestetään eri vuodenaikoina.

Suomenlinna liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1991. Se kuuluu Suomen suosituimpiin matkailukohteisiin: vuonna 2019 linnoituksessa kävi noin miljoona vierailijaa. Historiallisten rakennusten säilyttäminen vaatii jatkuvaa kunnostusta ja ylläpitoa, joista vastaa opetus- ja kulttuuriministeriön alainen Suomenlinnan hoitokunta.

Keskeinen osa muurien, vallien ja rakennusten korjaamisesta tehdään vankityönä. Ison Mustasaaren eteläkärjessä sijaitseva Suomenlinnan vankila perustettiin vuonna 1971, ja se kuuluu Rikosseuraamuslaitoksen alaisuuteen. Vankilassa on paikkoja noin sadalle vangille. Ison Mustasaaren luoteisosassa on puolestaan hoitokunnan käytössä oleva arkisto- ja museoluolasto.

Saarten ainoa nykyinen sotilaallinen laitos on Pikku Mustasaaressa toimiva Merisotakoulu. Bastioneja ja muureja löytyy toki muualtakin Suomen rannikolta, kuten Haminasta, jonka 1720-luvulla alkunsa saaneen ympyrälinnoituksen esikuvana on pidetty Pohjois-Italian Palmanovaa – lisää siitä kerrotaan sivulla Haminan linnoitus – ympyräkaupungin muurit ja bastionit. Suomenlinnassa ovat siten yhä rinnakkain sotilaallinen toiminta, asuminen, historiallisten rakenteiden hoito ja vierailijoille tarkoitetut palvelut. Linnoitussaarilla käynti ei rajoitu vain entisen varuskunnan muistomerkkeihin.