Olavinlinna – Savonlinnan keskiaikainen puolustuslinna

Missä Olavinlinna sijaitsee ja miksi se rakennettiin?

Olavinlinna sijaitsee Kyrönsalmen kalliosaarella Savonlinnassa. Salmi yhdistää Haukiveden ja Pihlajaveden. Rakennuspaikan valinnassa ratkaisi puolustus: saarta ympäröi vesi, ja voimakas virtaus esti sitä jäätymästä. Linnoituksen tehtävänä oli turvata itärajaa ja pitää alueen vesireitit hallinnassa.

Linnan rakentamisen taustalla olivat Kalmarin unionin ja sen itäisten naapureiden väliset jännitteet. Norjan, Tanskan ja Ruotsin muodostaman unionin merkittävin vihollinen oli Novgorodin tasavalta. Myös Iivana III:n johtama Moskovan ruhtinaskunta aiheutti sotilaallisen uhan Suomeen, vaikka Novgorodin kanssa oli solmittu rauhan- ja aseleposopimuksia.

Pähkinäsaaren rauhassa rajalinja oli vedetty Kyrönsalmen ja Haukiveden vesireittiä mukaillen. Itä-Suomessa unionin puolustusta turvasi vain Viipurin linna, joten uudelle linnakkeelle nähtiin tarve. Rakennuskiviä kerättiin Juvan pitäjän maanviljelijöiden pelloilta ja mailta.

Olavinlinnasta on käytetty myös nimiä Savonlinna ja Uusilinna. Linnan ja kaupungin vaiheet liittyvät läheisesti toisiinsa: rakennustöiden myötä linnan ympärille kasvoi Savonlinna, joka sai kaupunkioikeudet vuonna 1639.

Milloin Olavinlinnan rakentaminen alkoi ja kuka sen rakennutti?

Päälinnan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1475. Linnanherrana toimi Eerik Akselinpoika Tott, joka oli perehtynyt Keski-Euroopassa linna-arkkitehtuuriin. Työn johtoon tuotiin Tallinnasta 16 muurarimestaria. Rakentaminen yhdisti siten muualta hankittua ammattitaitoa ja lähiseudun asukkaiden työpanosta.

Paikalliset asukkaat maksoivat verojaan tekemällä työtä linnalla. Heidän oli myös tuotava rakennusaineita, kuten kiviä ja hirsiä. Linna ei siis noussut pelkästään muurarimestareiden käsissä, vaan sen rakentaminen vaati lähiseudun väeltä sekä työtä että materiaaleja.

Venäläiset pyrkivät häiritsemään rakentamista, sillä heidän mielestään linna sijaitsi väärällä puolella rajaa. Ennen varsinaisen rakennustyön etenemistä oli tehtävä puiset suojavarustukset. Sotilaat suojasivat työmaata, jolla puolustuslinnaa rakennettiin samalla kun sen sijainnista kiisteltiin.

Tott nimesi linnan Pyhän Olavin mukaan. Norjan kuninkaana tunnettu Pyhä Olavi oli ritareiden suojelupyhimys. Päälinnaan rakennettiin kolme tornia, joista yhdessä oli hälytyskello.

Päälinna valmistui noin vuonna 1485. Sen jälkeen aloitettiin esilinnan rakentaminen, joka saatiin valmiiksi 1400-luvun loppupuolella. Pyöreine torneineen valmis Olavinlinna edusti aikansa parasta puolustusteknologiaa. Myöhempinä vuosisatoina puolustusta kuitenkin vahvistettiin ja rakennuksia muutettiin useaan otteeseen.

Miten hyökkäykset ja Ruotsin ajan vahvistustyöt vaikuttivat Olavinlinnaan?

Vuonna 1495 syttynyt vanha viha toi Olavinlinnan ensimmäisten hyökkäysten kohteeksi. Ennen sotaa venäläiset olivat tarjonneet 5–10 vuoden rauhaa ja vaatineet linnan luovuttamista heille. Puolustuksesta vastasi Pietari Kylliäinen, jonka käytettävissä oli 150 nihtiä ja talonpoikaa.

Venäläiset hyökkäsivät vanhan vihan aikana Olavinlinnaan kolme kertaa, mutta eivät saaneet sitä vallatuksi. Sodan päättyminen ei silti ratkaissut kaikkia erimielisyyksiä. Rajakiistat jatkuivat vielä sodan jälkeen ja päättyivät vuonna 1510.

Ruotsin hallitsijaksi vuonna 1523 noussut Kustaa Vaasa määräsi linnan korjattavaksi ja parannettavaksi. Päälinnan torneja korotettiin ja muureja vahvistettiin. Esilinnaan rakennettiin suuri tykkitorni, jonka rakennustöitä johtamaan kuningas lähetti Henrik von Cöllenin. Torni valmistui vuonna 1565.

1500- ja 1600-luvuilla linnaan rakennettiin myös Kijlin torni, puisia asuintupia, komendantin rakennus, sauna sekä paja- ja varastorakennuksia. Puolustusvarustusten rinnalla tarvittiin tiloja asumiseen, työhön ja tarvikkeiden säilyttämiseen.

Stolbovan rauhan jälkeen Ruotsin itäraja siirtyi huomattavasti idemmäksi, eikä Olavinlinna enää ollut rajalinnoitus. Vuonna 1622 linnassa vieraili Kustaa II Aadolf palatessaan sotaretkiltä Puolasta. Hän jäi ainoaksi Olavinlinnassa vierailleeksi kuninkaaksi. Vuonna 1654 suuri tulipalo vaurioitti linnaa.

Miten Venäjän vallan aika muutti Olavinlinnaa?

Suuri Pohjan sota alkoi vuonna 1700. Olavinlinna antautui venäläisille vuonna 1714, ja venäläiset purkivat Pyhän Eerikin tornia niin, että siitä jäi jäljelle vain kaksi alinta kerrosta. Sodan päättänyt Uudenkaupungin rauha palautti Savonlinnan alueen Ruotsille vuonna 1721.

Hallinta vaihtui uudelleen hattujen sodan seurauksena. Vuonna 1741 alkanut sota päättyi Turun rauhaan vuonna 1743, jolloin Olavinlinna jäi Venäjän alueelle. Venäläiset rakensivat linnoituksen alueelle bastioneja ja muuttivat sen puolustusratkaisuja.

Vedenhaku oli piirityksissä vaarallista. Suomalaiset ja ruotsalaiset tarkka-ampujat pystyivät ampumaan linnan vedenhakijoita, minkä vuoksi linnaan rakennettiin vuonna 1788 suojamuurattu vesikanava. Uusi linnanosa sai Aleksandr Suvorovin mukaan nimen Suvorovin esilinna.

Vuonna 1791 ruutivaraston räjähdys tuhosi Paksun tornin. Sen paikalle rakennettiin Paksu bastioni. Linnan nykyinen rakenne sisältää näin myös menetyksiä ja niiden jälkeen tehtyjä korvaavia rakennelmia.

Olavinlinnan sotilaallinen merkitys päättyi vuonna 1809, kun Suomesta tuli Suomen suuriruhtinaskunta. Varuskunta jäi silti linnaan vielä vuosikymmeniksi ja poistui vasta vuonna 1847.

Miten Olavinlinnasta tuli historiallinen muistomerkki?

Varuskunnan poistuttua vuonna 1847 Olavinlinna jäi muutamaksi vuodeksi tyhjilleen. Sen seuraava käyttötarkoitus oli tutkintavankila, joka toimi linnassa vuosina 1855–1861. Vangit siirrettiin tämän jälkeen Käkisalmeen valmistuvaan uuteen tutkintavankilaan, ja linna jäi jälleen tyhjäksi.

Vuosina 1868 ja 1869 linnassa syttyi kaksi suurta tulipaloa. Ne tuhosivat lähes kaikki alkuperäiset puuosat. Kivimuurien säilyminen ei siis tarkoita, että linnan sisätilat ja rakenteet olisivat välttyneet suurilta menetyksiltä.

1870-luvulla Olavinlinnaa alettiin kunnostaa historiallisena muistomerkkinä. Vuonna 1875 vietettiin sen 400-vuotisjuhlia, joissa juhlapuheet pitivät muun muassa J. V. Snellman ja August Ahlqvist. Samalla linnan alueelle istutettiin puita.

Vuonna 1961 käynnistyi suuri restaurointi. Tavoitteena oli palauttaa linna mahdollisimman lähelle alkuperäistä asuaan. Aiemmin istutettuja puita kaadettiin, koska ne eivät kuuluneet alkuperäiseen linnaan ja niiden juuret vaurioittivat muureja.

Kunnostusvaiheet ovat osa Olavinlinnan myöhempää historiaa siinä missä sen sotilaalliset muutoksetkin. Vuonna 1974 linnaan rakennettiin kääntyvä ponttonisilta. Tyhjäksi jääneestä puolustuslinnasta oli tullut historiallisena muistomerkkinä hoidettu rakennus ja vierailukohde.

Mitä Olavinlinnan tornit, kuninkaansali ja kappeli sisältävät?

Olavinlinnan pääakseli kulkee idästä länteen. Länsipäässä on kolmionmuotoinen päälinna, itäpäässä sitä suurempi, suorakaiteen muotoinen esilinna. Päälinnan muurissa kulkee ylimpänä ampumakäytävä. Kolmikerroksisen palatsin pohjakerroksessa on varastoja ja keskikerroksessa linnantupa. Ylintä kerrosta kutsutaan kuninkaansaliksi.

Nykyiset kolme tornia ovat kirkkotorni, kellotorni ja Kijlin torni. Viimeksi mainittu on nimetty linnan käskynhaltijan Nils Pederinpoika Kijlin mukaan. Lisäksi alueella ovat Pyhän Eerikin tornin rauniot. Tornin nimi viittaa Ruotsin suojelupyhimykseen Eerik Pyhään.

Kirkkotornissa sijaitsee pieni kappeli. Sen rakentamista suunniteltiin todennäköisesti jo linnan rakentamisen alussa, sillä lähiseudulla ei tuolloin ollut muita kirkkoja. Kappelia käytettiin kirkkotilana 1630-luvulle asti. Kun kuninkaansali muutettiin kirkolliseen käyttöön, vanhasta kappelista tuli varasto, ja hoitamatta jääneet kattomaalaukset tuhoutuivat.

Venäläisten vallan aikana vuosina 1714–1721 kappeli oli ortodoksisessa käytössä ja tunnettiin Profeetta Elian kappelina. Nykyään siellä on rekonstruoitu pääalttari sekä kaksi sivualttaria.

Kappelin pienessä sivuhuoneessa on hagioskooppi eli aukko, jonka takaa rikolliset ja sairaat saattoivat seurata jumalanpalvelusta. Ratkaisu on Suomen oloissa harvinainen. Nykyisin kappeli on ekumeenisessa käytössä, ja siellä järjestetään muun muassa vihkimisiä ja kasteita.

Miten Olavinlinna toimii vierailukohteena ja oopperan näyttämönä?

Olavinlinna on ympäri vuoden avoinna oleva vierailukohde. Sen tiloissa järjestetään myös juhlia ja muita tilaisuuksia, kuten häitä. Vuonna 2019 linnassa kävi 149 873 vierasta. Tunnetuin linnan tapahtumista on kuitenkin Savonlinnan oopperajuhlat, joiden alku ulottuu vuoteen 1912.

Ensimmäiset oopperajuhlat järjestettiin Aino Acktén aloitteesta. Hän oli käynyt linnassa vuonna 1907 pidetyissä juhlissa ja havainnut sen sopivan oopperan esityspaikaksi. Ensimmäistä juhlakertaa seurasivat vuosien 1913, 1914 ja 1916 tapahtumat.

Tauon jälkeen oopperajuhlat järjestettiin vielä vuonna 1930. Sen jälkeen kului 37 vuotta ennen seuraavaa kertaa. Vuodesta 1967 lähtien juhlia on järjestetty vuosittain. Oopperajuhlilla käy vuosittain noin 70 000 vierasta, joista noin kymmenesosa on ulkomaalaisia.

Linnan tapahtumat eivät rajoitu oopperaan. Siellä on järjestetty myös ammattilaisnyrkkeilyä, ja pääsiäisviikolla linnanpihalla esitetään pääsiäisnäytelmää. Savonlinnassa vietetään Pyhän Olavin päivää 29. heinäkuuta. Päivä on samalla kaupungin syntymäpäivä, ja myös Olavinlinnassa järjestetään silloin tapahtumia.

Puolustuslinnaksi rakennettu Olavinlinna on siten saanut sotilaallisen käyttönsä jälkeen useita muita tehtäviä: se on historiallinen muistomerkki, juhlatila ja esittävän taiteen tapahtumapaikka.