Kalmarin unioni 1397–1523 ja Suomi osana Ruotsia

Miten Tanska, Norja ja Ruotsi yhdistyivät Kalmarin unioniksi?

Yhdistyminen alkoi Norjan kuningas Haakon V:n kuolemasta vuonna 1319. Hän kuoli ilman perillistä, ja valtaistuin siirtyi hänen tyttärenpojalleen Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpojalle. Norjassa kuninkuus oli tuolloin jo vakiintuneesti periytyvä, kun taas Ruotsissa ja Tanskassa järjestettiin kuninkaanvaalit.

Maunu Eerikinpojan poika Haakon Maununpoika peri Norjan kuninkuuden vuonna 1355 ja Ruotsin kuninkuuden vuonna 1359. Vuonna 1363 hän avioitui Tanskan kuningas Valdemar Atterdagin tyttären prinsessa Margareetan kanssa. Avioliitto liitti yhteen Norjan, Ruotsin ja Tanskan hallitsijasuvut.

Haakon menetti Ruotsin kuninkuuden jo seuraavana vuonna. Ruotsalaisaateliset pelkäsivät kuninkaan vallan vahvistuvan Tanskan liiton myötä. He tarjosivat kruunua Mecklenburgin herttua Albrektin pojalle Albrekt nuoremmalle, joka kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1364.

Kuka oli Margareeta I ja miten Eerik Pommerilainen nousi valtaistuimelle?

Kun Valdemar Atterdag kuoli vuonna 1375, Margareetan ja Haakonin viisivuotias poika Olavi nousi Tanskan valtaistuimelle 3.5.1376. Haakonin kuoltua vuonna 1380 Olavista tuli myös Norjan kuningas. Margareeta toimi holhoojana ja oli käytännössä sekä Tanskan että Norjan hallitsija.

Olavi kuoli yllättäen vuonna 1387. Kymmenen päivän kuluttua Skoonen maakuntakäräjät nimittivät Margareetan täysivaltaiseksi rouvaksi ja isännäksi ja koko Tanskan valtakunnan holhoojaksi. Hän haki samaa arvonimeä myös muilta maakuntakäräjiltä ja sai sen vuonna 1388 myös Norjassa.

Kuninkaaksi ei tuohon aikaan voitu valita naista. Kuninkaaksi nousi Margareetan sisaren kymmenvuotias tyttärenpoika Eerik Pommerilainen, mutta todellinen valta säilyi Margareetalla. Ruotsin ylimystö oli tyytymätön Albrektiin ja tarjosi kruunua Margareetalle. Margareeta voitti Albrektin Falköpingin taistelussa helmikuussa 1389, jossa Albrekt vangittiin.

Millaista valtaa Kalmarin unionin yhteisellä hallitsijalla oli?

Margareeta I valittiin vuonna 1389 Ruotsin hallitsijaksi. Unionin varsinaisena alkuna pidetään Eerik XIII Pommerilaisen kruunajaisia Kalmarissa 17.6.1397. Margareeta laaditutti tuolloin unionikirjeen, jossa valtakuntien johtomiehet sopivat unionin säilyttämisestä ja hallitsijan seuraajien valinnasta.

Kirjeen sitovuudesta on kiistelty, ja kruunajaisissa tehtyihin päätöksiin liittyy epäselvyyksiä. Vaikka Eerik kruunattiin kuninkaaksi, Margareeta käytti todellisuudessa valtaa kuolemaansa asti. Unionin päätökset tehtiin etupäässä Tanskassa.

Personaaliunionissa jäsenvaltakunnat säilyttivät omat lakinsa ja valtaneuvostonsa. Yhteinen hallitsija ei poistanut ristiriitoja. Ruotsi oli kiinnostunut itäisestä suunnasta, jossa sijaitsivat Novgorod ja Moskovan Venäjä. Tanskan intressit suuntautuivat etelässä sijaitsevaa Hansaliittoa kohti. Unioniin kuuluivat myös Färsaaret, Grönlanti, Islanti, suuri osa Suomea, pieni osa Pohjois-Saksaa sekä Shetlanti ja Orkneysaaret.

Miksi Kalmarin unioni ajautui sotaan Hansaliiton kanssa ja miksi verot kasvoivat?

Slesvigin herttuakunta eteläisessä Tanskassa oli nauttinut puolinaista itsenäisyyttä 1320-luvulta alkaen. Eerik Pommerilainen haki Lyypekistä tukea vaatimukselleen liittoutumalla Jordan Pleskowin puolueen kanssa kaupungin sisäisessä valtataistelussa. Kun Lyypekki ei tukenut Eerikin vaatimusta, Eerik alkoi suosia hollantilaisia ja englantilaisia kauppiaita.

Eerik vaati myös tullimaksuja kaikilta laivoilta, jotka kulkivat Tanskan salmien läpi. Tilanne kärjistyi sodaksi vuonna 1426, ja Hansaliitto saartoi Tanskan salmet. Sotaonni oli aluksi Eerikin puolella, mutta kääntyi 1430-luvulle tultaessa. Eerik joutui vetäytymään eteläiseltä Juutinmaalta 1431. Sota päättyi Vordingborgin rauhaan vuonna 1435.

Pitkä ja kallis sota kiristi veroja valtakunnassa, ja satamien saarrot haittasivat vientiä. Kiistaa aiheuttivat myös Eerikin nimitykset siviili- ja kirkollisvirkoihin. Ruotsalaiset kokivat hänen suosivan tanskalaisia ja saksalaisia ruotsalaisten kustannuksella.

Millaisia kapinoita Kalmarin unionissa syntyi Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa?

Ruotsissa kapinaliikkeen johtoon asettui aatelismies Engelbrekt Engelbrektinpoika. Kalmarissa heinä-elokuussa 1436 pidetyssä kokouksessa Eerikiä edustivat Tanskan valtaneuvosto ja hansalaiset lähettiläät. He sitoutuivat siihen, että hallitsija noudattaisi Ruotsin lakeja ja tapoja. Ruotsalaisia linnoja ja läänityksiä sai antaa vain ruotsalaisille ja Ruotsin valtaneuvoston suositusten mukaisesti.

Rahvas oli tyytymätön sopimukseen. Seurasi toinen kansannousu, niin sanottu Puken kapina, joka taltutettiin vuonna 1437. Norjassa Anund Sigurdinpoika Bolt asettui talonpoikaisen kapinaliikkeen johtoon. Oslossa helmikuussa 1437 sovitussa rauhassa Eerik armahti kapinalliset ja takasi, ettei rahvaan oikeuksia poljettaisi. Norjalaisiin virkoihin ei enää saanut nimetä tanskalaisia, elleivät he olleet naimisissa norjalaisten kanssa.

Suomessa vastarintaan nousi talonpoika nimeltä David Ylä-Satakunnassa. Davidin kapinan taustalla on nähty kartanotalouden kehitys, eli maanomistuksen siirtyminen talonpoikien käsistä aatelisille. Eerik ei hyväksynyt Kalmarissa neuvoteltua sopimusta. Kun hän vuonna 1438 nimesi serkkunsa Pommerin herttua Bogislav IX:nnen perijäkseen, Tanska ja Ruotsi pitivät sitä vallankaappausyrityksenä, koska ne olivat vaalikuningaskuntia.

Miten Eerik Pommerilainen syrjäytettiin ja miten Kalmarin unioni hajosi ensimmäisen kerran?

Tanskan valtaneuvosto pyysi Eerikin sisarenpoikaa Kristoffer Baijerilaista Tanskan valtakunnan suojelijaksi. Ruotsissa Kaarle Knutinpoika Bonde valittiin valtionhoitajaksi. Eerik syrjäytettiin virallisesti kesäkuussa 1439, ja Kristoffer nousi unionikuninkaaksi 1440. Kristofferin aikana laadittiin uusi maanlaki ja nautittiin pitkästä rauhanjaksosta. Nälänhätien vuoksi hän sai pilkkanimen Pettukuningas.

Kristoffer kuoli yllättäen ilman perillistä tammikuussa 1448. Kaarle Knuutinpoika Bonde matkusti Viipurista Tukholmaan suuren sotajoukon kanssa, ja hänet valittiin Ruotsin kuninkaaksi saman vuoden kesäkuussa. Perusteena oli vanha maanlaki, jonka mukaan kuninkaaksi piti valita kotimainen mies, jos hallitsijalla ei ollut perillistä. Tanskan kuninkaaksi valittiin syyskuussa Kristian I. Tanskalaiset syyttivät Ruotsia unionisopimuksen rikkomisesta.

Kiistaa aiheuttivat Gotlannin omistajuus ja Norjan kuninkuus. Eerik Pommerilainen oli asettunut syrjäyttämisensä jälkeen Gotlantiin. Ruotsalaiset valtasivat saaren Visborgin linnaa lukuun ottamatta joulukuuhun 1448 mennessä, mutta Eerik teki tanskalaisten kanssa itselleen edullisemman sopimuksen. Kaarle kruunautti itsensä Norjan kuninkaaksi Nidarosissa marraskuussa 1448, mutta Norjan valtaneuvosto tuki Kristiania. Halmstadin kokouksessa virallistettiin unionin purkautuminen, kun valtaneuvokset tunnustivat toistensa hallitsijat. Suomen historian myöhempiä vaiheita Ruotsin valtakunnan osana käsittelen myös sivuilla Noitavainot Ruotsin valtakunnassa, Seili ja Hvitträsk.

Miksi Tanska ja Ruotsi ajautuivat sotaan unionin aikana?

Gotlannin kiistan sovittelua oli tarkoitus jatkaa Avaskärissä. Tanskalaiset vaativat kuningatar Dorotea Brandenburgilaisen huomenlahjan lunastamista. Dorotea oli Kristian I:n puoliso ja edesmenneen kuningas Kristofferin leski. Hänelle oli myönnetty huomenlahjana läänityksiä kaikissa kolmessa kuningaskunnassa, ja Kristian vaati nyt Ruotsin osuutta. Tilanne johti sotaan Ruotsin ja Tanskan välillä.

Sota aiheutti vakavia taloudellisia ongelmia Ruotsissa. Tanska häiritsi ruotsalaisten kaupankäyntiä Itämerellä ja verojenkeräys rajamailla vaikeutui. Vuonna 1453 Kaarle alkoi suunnitella kirkon omaisuuden reduktiota kruunulle sodan rahoittamiseksi. Hän joutui vastakkain kirkon mahtimiesten kanssa.

Arkkipiispa Jöns Pentinpoika Oxenstiernan johtama kapina puhkesi vuonna 1457. Kaarle joutui pakenemaan Danzigiin, ja valtionhoitajiksi asetetut Jöns Pentinpoika ja Eerik Akselinpoika Tott hyväksyivät Kristianin kuninkuuden myös Ruotsissa. Unioni palautettiin siten. Uusi verokiista syttyi, kun Kristian pyrki Slesvigin herttuaksi ja Holsteinin kreiviksi herttua Aadolf VIII:n kuoltua vuonna 1459. Uplannissa syttyi talonpoikainen kapina vuonna 1463. Kun Kristian vangitutti Jöns Pentinpojan, Linköpingin piispa Kettil Kaarlenpoika Vaasa nostatti uuden kapinan. Heinäkuussa 1464 kapinalliset päättivät kutsua Kaarle Knuutinpoika Bonden takaisin Ruotsin kuninkaaksi. Pohjoismaiden historialliset valtataistelut muistuttavat sitä, miten pienikin osapuoli on voinut pitää puolensa suurempaa vastustajaa vastaan, aivan kuten suomalaiset myöhemmin Kollaanjoella talvisodassa, jossa pienempi puolustusvoima piti asemansa neuvostojoukkojen miesylivoimaa vastaan.