Hattujen sota 1741–1743 ja Suomen miehitys

Miksi hatut halusivat sotaa Venäjää vastaan?

Hattujen sodan lähtökohdat olivat suuren Pohjan sodan tappiossa. Vuosina 1700–1721 käyty sota päätti Ruotsin suurvalta-ajan. Vuoden 1721 Uudenkaupungin rauhassa Ruotsi luovutti Venäjälle Inkerinmaan, Viron ja Liivinmaan sekä Käkisalmen läänin ja Viipurin ympäristön. Menetettyjen alueiden palauttamisesta tuli myöhemmin hattujen keskeinen tavoite.

Tappio muutti myös Ruotsin vallankäyttöä. Kaarle XII:n yksinvaltaista politiikkaa pidettiin huonon sotamenestyksen syynä. Vuoden 1719 hallitusmuodossa korkein päätösvalta siirrettiin valtiopäiville, ja kuninkaan itsenäinen valta jäi käytännössä olemattomaksi. Myös valtaneuvosto alistettiin valtiopäiville.

Politiikan keskeiseksi toimijaksi nousi kansliapresidentti Arvid Horn. Hän pyrki pitämään Ruotsin puolueettomana ja eurooppalaisten suurvaltakiistojen ulkopuolella. Hänen vastustajansa pitivät linjaa liian varovaisena ja halusivat korjata sekä arvovaltatappion että aluemenetykset uudella sodalla.

Oppositio nimitti Hornin kannattajia pilkallisesti yömyssyiksi. Nimi lyheni myssyiksi, ja opposition edustajia alettiin puolestaan kutsua hatuiksi. Myssyjen politiikka sai tukea Venäjältä ja Britannialta, hattujen Ranskalta. Vuoden 1738 valtiopäivillä hatut saivat enemmistön aatelis- ja porvarissäädyssä. Horn joutui eroamaan, hänen kannattajiaan poistettiin valtaneuvostosta, ja kansliapresidentiksi nousi Carl Gyllenborg.

Miten hattujen hallinto perusteli sotapäätöksen Venäjää vastaan?

Hattujen noustua valtaan valtiopäivien salainen valiokunta määritteli uuden ulkopoliittisen suunnan. Se piti sotaa Venäjää vastaan väistämättömänä ja halusi Ruotsin aloittavan hyökkäyksen sopivalla hetkellä. Venäjän sota Turkkia vastaan näytti tarjoavan tilaisuuden. Suomeen lähetettiin kaksi ruotsalaista rykmenttiä, noin 6 000 miestä, vahvistamaan rajapuolustusta.

Ranskan kanssa solmittu liittosopimus toi rahallista tukea sotaan. Vastineeksi Ruotsi sitoutui olemaan tekemättä sitoumuksia muiden maiden kanssa ilman Ranskan lupaa. Kun Venäjä ja Turkki solmivat rauhan 1739, lähtökohdat muuttuivat. Vuonna 1740 koolle kutsuttujen valtiopäivien piti ratkaista, jatkettaisiinko valmisteluja vai kotiutettaisiinko Suomeen sijoitetut joukot.

Keisarinna Annan kuolema avasi uuden mahdollisuuden. Venäjän keisariksi tuli alle yksivuotias Iivana VI, mutta valtaa käytti hänen äitinsä Anna Leopoldovna neuvonantajineen. Kruunua tavoitteli myös Pietari Suuren tytär Elisabet. Ruotsi päätti auttaa häntä valtaistuimelle ja odotti vastineeksi menettämiään alueita, vaikka Elisabetin lupaukset jäivät epämääräisiksi.

Heinäkuussa 1741 esitellyn sotasuunnitelman tavoitteet olivat suuret: takaisin haluttiin kaikki Uudenkaupungin rauhassa menetetyt alueet sekä Vienanmeren ja Laatokan välinen kannas. Vähimmäistavoitteena olivat Kaakkois-Suomi ja Inkerinmaa. Valtiopäivät hyväksyivät suunnitelmat, ja muodollinen sodanjulistus annettiin heinäkuussa.

Miten Lappeenrannan tappio vaikutti sodan kulkuun?

Sodan valmistelu jäi puolitiehen. Yksityiskohtaisia sotasuunnitelmia ei kirjoitettu, ja Ruotsin armeija oli heikosti varustettu. Venäjän vastaisella rajalla oli noin 18 000 miestä, pääosin Haminassa ja pienemmältä osin Lappeenrannassa. Kymijoen suulle koottu laivasto menetti taistelukykynsä jo ennen varsinaisen sodan alkua laivoissa levinneen tappavan punataudin vuoksi.

Ylipäälliköksi määrätty Charles Emil Lewenhaupt jäi odottamaan valtiopäivien päättymistä. Armeijaa johti aluksi Henrik Magnus von Buddenbrock. Elokuussa 1741 venäläiset ylittivät rajan ja hyökkäsivät kohti Lappeenrantaa, jossa Ruotsin joukot joutuivat puolustautumaan lähes kolminkertaista ylivoimaa vastaan. Buddenbrock ei siirtänyt pääjoukkojaan niiden avuksi.

Lappeenrannan taistelu päättyi ruotsalaisten nopeaan tappioon. Venäläiset valtasivat linnoituksen ja tuhosivat kaupungin, mutta vetäytyivät sen jälkeen takaisin rajan taakse. Ruotsista saapuneet lisäjoukot nostivat armeijan vahvuuden noin 23 000 mieheen. Syyskuun alussa tullut Lewenhaupt otti johdon.

Marraskuussa Lewenhaupt vei pääarmeijan rajan yli kohti Pietaria. Vaikeissa syystalven oloissa aloitetulla hyökkäyksellä pyrittiin aiheuttamaan hämmennystä ja auttamaan Elisabet valtaan. Elisabet kaappasi vallan ja tarjosi joulukuun alussa aselepoa. Lewenhaupt hyväksyi tarjouksen ja vetäytyi. Aselepo solmittiin 6. joulukuuta 1741 ilman ehtoja ja määräaikaa.

Mitä Elisabetin manifesti tarkoitti Ruotsin armeijalle?

Elisabetin valtaannousu ei tuonut Ruotsille sen odottamia alueita. Jo aselevon aikana venäläiset joukot ryöstelivät ja terrorisoivat Savoa ja Karjalaa. Helmikuussa 1742 Elisabet sanoi aselevon irti. Lewenhaupt yritti saada sen uudelleen voimaan, mutta tuloksetta.

Maaliskuussa keisarinna julkaisi manifestin, jota levitettiin Suomessa suomeksi ja ruotsiksi painettuna. Siinä hän syytti Ruotsia sodan aloittamisesta ja lupasi suomalaisille hyväntahtoisuutta, jos nämä lakkaisivat auttamasta Ruotsin armeijaa. Hän lupasi myös tukea, jos suomalaiset haluaisivat irtautua Ruotsista ja itsenäistyä.

Manifesti oli ensimmäinen kirjallinen ehdotus Suomen itsenäistymisestä. Se oli kuitenkin sodan aikana esitetty lupaus, ei Suomen itsenäistyminen. Ruotsin hallitus vastasi omalla manifestillaan ja muistutti suomalaisia vuosisataisesta uskollisuudesta Ruotsin kruunulle.

Kesäkuussa 25 000 venäläistä sotilasta eteni laivasto-osaston suojaamana rantatietä kohti Haminaa. Lewenhauptilla oli noin 17 000 miestä ja hyvät puolustusasemat. Kaupungin itäpuolella Mäntlahdessa tie kulki kapealla harjulla meren ja suon välissä. Hamina oli lisäksi linnoitettu ja aseistettu sodan aikana. Lewenhaupt jätti silti ensin Mäntlahden ja sitten Haminan ilman taistelua ja vetäytyi kohti Porvoota. Vastarintaa odottaneet venäläiset löysivät hylätyt asemat.

Mitä alueita Ruotsi luovutti Turun rauhassa ja mitä pikkuviha tarkoittaa?

Hattujen sota johti Suomen miehitykseen. Venäjän joukkojen miehitysaikaa kutsutaan pikkuvihaksi. Sota ja miehitys liittyvät siten toisiinsa, mutta nimitykset tarkoittavat eri asioita: hattujen sota oli Ruotsin ja Venäjän välinen sota, pikkuviha sen seurauksena alkanut miehitysaika Suomessa.

Sota päättyi 7. elokuuta 1743 Turun rauhaan. Ruotsi joutui luovuttamaan Venäjälle alueita Uudenkaupungin rauhan rajasta Kymijokeen. Aiemmin menetettyjen alueiden palauttamisen sijasta seurauksena oli siis uusia alueluovutuksia.

Lopputulos oli päinvastainen kuin hattujen sotasuunnitelmassa. Heinäkuussa 1741 tavoitteeksi oli asetettu kaikkien Uudenkaupungin rauhassa menetettyjen alueiden takaisin saaminen sekä lisäalue Vienanmeren ja Laatokan väliltä. Myös vähimmäistavoite, Kaakkois-Suomi ja Inkerinmaa, jäi saavuttamatta.

Sodan kulussa näkyi ero poliittisten tavoitteiden ja sotilaallisten valmiuksien välillä. Suuria aluevaatimuksia seurasi sota, johon armeija oli valmistautunut puutteellisesti. Elisabetin vallantavoittelun tukeminen ei tuonut odotettua vastapalvelusta. Lappeenrannan tappion, aselevon päättymisen ja Haminan puolustusasemien hylkäämisen jälkeen sodan lopputulokseksi jäivät Suomen miehitys ja Ruotsin uudet aluemenetykset.