Loviisan historia – linnoituskaupungista kylpyläkaupungiksi

Miksi Degerby muutettiin Loviisaksi ja milloin kaupunki perustettiin?

Degerbyn kaupunki perustettiin vuonna 1745 Pernajan Degerbyn ratsutilan maille. Se oli raja- ja linnoituskaupunki, ja Itäinen Suomi tarvitsi uutta tapulikaupunkia, koska Turun rauhan vuonna 1743 siirtämän itärajan taakse oli jäänyt Itä-Suomen ainoa tapulikaupunki Hamina.

Kaupunki perustettiin Kuninkaantien varteen. Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik vieraili Degerbyssä vuonna 1752 ja antoi kaupungille uuden nimen Loviisa puolisonsa, kuningatar Loviisa Ulriikan mukaan. Vuoteen 1752 kaupunki oli siis tunnettu nimellä Degerby.

Ensimmäisenä pormestarina toimi vuosina 1747–1765 Jakob Forsell. Hän oli Haminasta paennut kauppias, joka yhdessä ruukinpatruuna Anders Nohrströmin kanssa oli ostanut Petjärven eli Strömforsin ruukin.

Miten Loviisan linnoitus ja Svartholma rakennettiin?

Vasta perustettuun kaupunkiin ryhdyttiin vuonna 1748 rakentamaan Loviisan linnoituksena tunnettua rajalinnoitusta. Työ jäi kesken Ruotsin kuningaskunnan rahavaikeuksien vuoksi. Valmiiksi ehti valmistua ainoastaan osa ulkovarustuksista.

Linnoituskaupungin historiasta muistuttavat nykyisen keskustan itäpuolella sijaitsevat bastionit Rosen ja Ungern. Ne ovat jääneet paikoilleen kertomaan siitä, mihin linnoitusta alettiin rakentaa.

Samaan aikaan Loviisan linnoituksen kanssa ryhdyttiin kaupungin eteläpuolella rakentamaan Svartholman merilinnoitusta. Sen tarkoituksena oli suojata kaupunkia mereltä päin sekä tarjota suojasatama Ruotsin rannikkolaivastolle. Svartholman ruotsalainen aikakausi päättyi vuonna 1808, kun linnoitus antautui venäläisille lähes ilman vastarintaa.

Miten Loviisan vuoden 1855 palo vaikutti kaupungin asemakaavaan?

Vuosi 1855 Krimin sodan aikana oli dramaattinen Loviisassa. Myöhään illalla 5. heinäkuuta kaupungissa syttyi tulipalo, joka tuhosi suuren osan vanhoista keskustakortteleista. Noin 70 asuintalon ohella tuhoutui myös Loviisan silloinen puukirkko.

Tulipaloa edeltäneenä päivänä englantilainen laivasto-osasto oli alkanut tulittaa Svartholmaa, ja palon syttymispäivänä linnoitus oli räjäytetty raunioiksi. Sota-alusten tulituksella ei ollut suoranaista yhteyttä kaupungin paloon, jonka syttymissyytä ei koskaan saatu selville. Kesän 1855 tapahtumat kuvataan Runar Schildtin novellissa Sateenkaari vuodelta 1916, tietyin taiteellisin vapauksin.

Palon jälkeen suunniteltiin kaupungin siirtämistä etelämmäksi, mutta keisarillinen senaatti päätti huhtikuussa 1856, että Loviisa rakennettaisiin uudelleen entiselle paikalleen. Uudelleenrakentamisessa noudatettiin Ernst Lohrmannin asemakaavaa, joka kuitenkin suurelta osin perustui G. T. Chiewitzin jo ennen paloa tekemään ehdotukseen. Kaupunki tunnetaan erityisesti uusgoottilaisesta kaupunkiarkkitehtuurista.

Miten Loviisasta tuli kylpyläkaupunki ja teollistuiko se?

1860-luvun alussa Loviisasta alettiin määrätietoisesti kehittää kylpyläkaupunkia. Vesihoitolaitoksen päärakennus valmistui vuonna 1865 nykyisen Kappelinpuiston tienoille. Samalle viheralueelle rakennettiin muun muassa ravintola, ja läheisiä terveyslähteitä alettiin taas hyödyntää.

Hoitolaitoksen ylilääkäri Georg Öhman suositteli 1880-luvulla Myllyharjua sopivaksi kävelypaikaksi kylpylävieraille. 1890-luvun alussa harjulle rakennettiin näköalapaviljonki, ja vuosikymmenen lopussa Kukkukiven läheisyyteen rakennettiin Mossebackenin pensionaatti ja kesäravintola Casino, molemmat Lars Sonckin suunnittelemina. Kukkukiven puinen paviljonki korvattiin vuonna 1906 nykyisellä valurautatornilla. Loviisa oli suosittu kylpyläkaupunki vielä ensimmäisen maailmansodan aikana.

1880-luvulle saakka tärkeimmät elinkeinot olivat kaupankäynti ja käsityöläisyys. Loviisassa oli tupakkatehdas jo 1750-luvulla, ja 1770-luvun lopussa kruunun viinanpolttimo aloitti toimintansa. Vuonna 1858 kreivi Carl Magnus Creutz perusti kaupunkiin olutpanimon. Vuonna 1874 panimo siirtyi baijerilaisen Heinrich Lehmannin omistukseen, ja oluen valmistus jatkui hänen suvussaan lähes sadan vuoden ajan.

Kaupungin teollistuminen alkoi toden teolla vuonna 1882, kun kauppias Arseni Terichoff rakennutti nykyiseen Sahaniemeen höyrysahan. 1890-luvulla sahalla oli jo viitisenkymmentä työntekijää ja 1900-luvun alussa yli sata. Vuonna 1912 toimintansa aloitti kartonkitehdas, josta pian tuli työntekijämäärältään kaupungin toiseksi suurin teollisuuslaitos. Vuosisadan vaihteessa rautatie Loviisasta Lahteen eli Vesijärvelle oli valmistunut. Laivasillan väylä ei ollut tarpeeksi syvä höyrylaivoille, joten satamatoiminta siirtyi ensin Tullisiltaan ja rautatien valmistuttua Valkoon.

Miten lakot ja vuoden 1918 taistelut vaikuttivat Loviisaan?

Ensimmäinen maailmansota heijastui Loviisaan työttömyytenä ja nousevina elintarvikehintoina. Sahan toiminta pysähtyi jo vuonna 1914, ja toiminta satamissa väheni. Keväällä 1917 Loviisan työväenyhdistys esitti vaatimuksia elintarvikekomitean paikkajaosta. Elokuussa alkoi poliittinen lakko, teleliikenne katkaistiin ja rautatieasema miehitettiin. Kaupunginvaltuusto päätti perustaa suojeluskunnan, johon 19. elokuuta ilmoittautui 150 loviisalaista.

Venäjän vallankumouksen innoittamana Loviisassa alkoi uusi suurlakko 15. marraskuuta. Vain kolme päivää myöhemmin sosialistit kutsuivat venäläissotilaita apuun. Valkoon saapui myös punakaartilaisia Kotkasta, ja 19. marraskuuta 200–300 aseistautunutta miestä marssi Valkosta Loviisaan. Poliisikamari, puhelinkeskus ja rautatieasema vallattiin. Punalippu vedettiin salkoon raatihuoneella, ja 20–30 kaupungin johtohenkilöä vietiin vangittuina Uuteenkaupunkiin.

Sisällissota alkoi 27. tammikuuta. Helmikuun alussa Loviisan punakaartin vahvuus oli lähes sata miestä, ja seudun suojeluskuntien miehistön vahvuus oli tammikuun lopussa lähes 200. Helmikuun 6. päivänä punaiset hyökkäsivät Loviisaan Kotkan suunnasta lähes 550 miehen voimin. Valkoiset vetäytyivät linnakkeille Rosen ja Ungern. Illansuussa käytiin tulitaistelu, jossa valkoiset menettivät 10 miestä. Seuraavana päivänä, 7. helmikuuta, punaiset marssivat Loviisaan ja perustivat päämajansa Seurahuoneelle.

Huhtikuun alussa Mannerheimin joukot valtasivat Tampereen, ja Valkossa nousi maihin 3000 miehen saksalainen osasto Brandenstein. Se poistui Loviisasta 16. joulukuuta 1918. Vesihoitolaitos avasi jälleen ovensa vuonna 1919. Nykyinen kunta syntyi, kun Pernaja, Liljendal ja Ruotsinpyhtää ja Loviisa liitettiin yhteen vuoden 2010 alussa. Entisen Pernajan kunnan alueella sijaitsee Malmgårdin kartano, jota Creutzin aatelissuku on omistanut vuodesta 1614. Naapurikuntiin kuuluvat nykyisin Kouvola, Lapinjärvi, Myrskylä ja Porvoo.