Ruotsin vallan aika Suomessa – pitkä ja epäselvä alku

Miten Ruotsi sai vallan Suomeen?

Ruotsi valloitti nykyisen Suomen alueet ristiretkien myötä. Niiden seurauksena Moisioiden suurtalonpojat joutuivat luopumaan asemastaan, ja heidän tilansa siirtyivät Ruotsin kruunun ja kirkon omistukseen. Rannikon kolonisaatio muutti myös vanhoja oikeuksia: sen suomalaiset asukkaat menettivät lähtökohtaisesti kalastusoikeutensa alueella. Tulokkaiden ja suomalaisten välille syntyi yhteenottoja myös viljelyoikeuksista.

Vallan alkaminen ei ollut yksi selvä hetki. Se oli pitkä prosessi, joka koski Suomen eri alueita vaihtelevasti eri aikoina. Suomesta, tai Ruotsistakaan, ei tässä vaiheessa voi puhua yhtenäisenä hallintokokonaisuutena. Ruotsin kuningaskunta levittäytyi Suomeen kesken oman synty- ja vakiintumisprosessinsa.

Katolisen kirkon lähetystyö liittyi alkuvaiheisiin olennaisesti. Pohjoinen Itämeren alue oli kirkon näkökulmasta pakanallista aluetta, ja tavoitteena oli alueen käännyttäminen katolilaisuuteen. Käytännössä tavoitetta ajoivat alueen katolista uskoa tunnustaneet kuninkaat sekä ristiretkeläiset, jotka saivat kristinuskon nimissä valloittaa uusia alueita hallintaansa. Tästä keskiajan vaiheesta voi jatkaa sivulle Suomen keskiaika.

Mikä kieli oli Ruotsin vallan aikana Suomessa?

Ruotsin kielestä tuli aateliston ja ylemmän porvariston kieli. Myös pappien sekä oppineiden oli pakko käyttää sitä virkakielenään. Suomen kieli oli vaarassa näivettyä, sillä sitä ei voinut käyttää viranomaisten kanssa, eikä sillä kirjoitettu sanomalehtiä tai laadittu riittävästi tietokirjallisuutta.

Maiden koko yhteyden ajan suomalaisia pidettiin erillisenä kansana. Kielikysymyksestä johtuen sillä ei ollut samoja oikeuksia kuin ruotsalaisilla. Ruotsin kuninkaat kävivät Suomessa harvoin, ja suomalaisia pidettiin alkukantaisempina kuin ruotsalaisia tai saksalaisia. Heidän kieltään pidettiin alempiarvoisena. Ruotsin valtakunnankansleri Axel Oxenstierna piti suomalaisia 1600-luvulla elukoina.

Suomen kieli sekä jotkin suomalaisen muinaisuskon ja -kulttuurin piirteet säilyivät suunnitelmallisesta ruotsalaistamisesta huolimatta, vaikka muuttuivatkin uusiin olosuhteisiin mukautuessaan. Kansanuskon ja perimätiedon kanssa kulkeva hahmo Piispa Henrik liittyy Pyhän Eerikin legendaan, jonka mukaan kuningas Eerik Pyhä ja englantilainen piispa Henrik tekivät 1150-luvulla niin sanotun ensimmäisen ristiretken Suomeen. Legenda kertoo kuninkaan palanneen retken jälkeen Ruotsiin piispan jäädessä järjestelemään Suomen kirkollisia oloja. Sotaretkeä ei kuitenkaan pidetä nykyään todellisena tapahtumana. Tarinan jatkosta voi lukea myös Ensimmäinen ristiretki Suomeen -sivulta.

Millaista Suomen asema oli Ruotsin vallan aikana?

Ruotsin vallan aikana Suomi tuli periferiseksi osaksi läntistä kristikuntaa sekä läntisen Euroopan kulttuurista, yhteiskunnallista ja taloudellista järjestystä. Sen pohjalta syntyivät myöhemmin muun muassa markkinatalous, perustuslailliset valtiomuodot ja legalistisiin laillisuusperiaatteisiin sidottu hallinto.

Suomen sijainti valtakunnan rajamaana toi alueelle lukuisia sotia ja ryöstöretkiä. Ruotsin vallan aikana Suomi oli riistomaa. Ruotsin suurvalta-aika vuosina 1617–1721 vei hengen kaikkiaan arviolta noin 110 000 suomalaiselta sotilaalta, mikä oli tuon ajan väkilukuun suhteutettuna sama määrä kuin 1900-luvun Suomessa heitä olisi kuollut yli miljoona.

Pietari Suuri piti Suomea Ruotsin ruoka-aittana. Kruununprinssi Aadolf Fredrik totesi vuonna 1746, että Suomi oli Ruotsin varasto ja suojamuuri. Suomesta kerätyistä veroista arviolta puolet päätyi maan omaan käyttöön ja puolet siirrettiin Tukholmaan. Ruotsissa vallan laajentamista itään ei pidetty poliittiselta tai moraaliselta kannalta ongelmallisena myöhemminkään, pikemminkin päinvastoin, ja suurvalta-ajalla Suomea pidettiin nimenomaan valloitettuna maana.

Ajanjakson loppu tuli Suomen sodan seurauksena 17. syyskuuta 1809. Sitä ennen Vanhan Suomen osalta ajanjakso oli päättynyt jo vuonna 1721. Historioitsija Peter Englund on todennut, ettei Suomi Ruotsin vallan aikana ollut valtioliiton osa tai provinssi vaan ”sen valtakunnan itäinen puolikas, joka käytännössä tuhoutui vuonna 1809, minkä jälkeen molemmat osat lähtivät omille teilleen.”

Mitä Ruotsi-Suomi tarkoitti?

Ruotsin valtakunnasta on tänä ajanjaksona käytetty myös nimitystä Ruotsi-Suomi. Käsite on kehitetty jälkikäteen kuvaamaan sitä valtakuntaa, johon kuuluivat pääosat nykyisestä Ruotsista ja Suomesta. Englund pitää erityisesti Ruotsin suurvalta-aikaa nykyisten Ruotsin ja Suomen yhteisenä ”omaisuutena”, koska nousu suurvallaksi olisi rutiköyhälle valtiolle ollut mahdotonta ilman valtakunnan itäisen osan voimavaroja.

Alkuvaiheen lähteissä valtakunta ei vielä näy yhtenäisenä. Vielä 1200-luvun alussa Länsi-Götanmaan laissa kutsuttiin itägötanmaalaisia ja uplantilaisia jatkuvasti ulkomaalaisiksi. Ruotsin ensimmäisessä kirjallisessa tuotoksessa, 1320-luvulla kirjoitetussa Eerikinkronikassa, ei puhuta ruotsalaisista vaan esimerkiksi svealaisista, gööteistä ja uplantilaisista. Ruotsi sai koko valtakunnan kattavan yhteisen lainsäädännön noin vuonna 1350.

Ristiretkiä Suomeen tekivät ainakin ruotsalaiset ja tanskalaiset, mahdollisesti myös saksalaiset ja norjalaiset. Myös ortodoksinen Novgorod kävi ajalle tavanomaista sotaretkin käytyä sotaa Suomen heimoja vastaan. Hämäläiset, tai yleisemmin länsisuomalaiset, olivat käyneet vähintään vuodesta 1042 lähes jatkuvasti sotaa Novgorodia ja Karjalan alueen itämerensuomalaisia kansoja, kuten vatjalaisia ja inkeroisia, vastaan. Nämä yhteenotot vaikuttivat osaltaan ruotsalaisten mahdollisuuksiin valloittaa alueita Suomesta. Ristiretkiaikaan liitetään myös Lalli, köyliöläinen talonpoika, jonka kansanperinteen mukaan kerrotaan surmanneen piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä 1100-luvulla.