Lemminkäisen äiti – Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-maalaus ja sen guassimysteeri

Mitä maalauksessa Lemminkäisen äiti kuvataan?

Maalaus kuvaa kohtauksen Kalevalasta. Lemminkäinen oli tapettu ja silvottu, ja ruumiin palat oli heitetty tummaan jokeen, Tuonelan virtaan. Lemminkäisen äiti on haravoinut poikansa ruumiinosat joesta ja ommellut hänet taas kokonaiseksi.

Maalauksessa äiti odottaa katse ylös suunnattuna mehiläistä, joka toisi hunajaa Ukko yljumalan halleista. Hunaja herättäisi Lemminkäisen taas henkiin. Kansanrunouden tapaan pelastus tulee pienimmästä olennosta: mehiläisestä, jolla on voima hakea taivaallista makeutta.

Miksi Lemminkäisen äiti on niin synkkä maalaus?

Maalaus on sävyiltään tumma ja synkkä. Se on täynnä kuoleman ja epätoivon merkkejä: Tuonelan joutsen, äidin ilme, Lemminkäisen kalvakka iho ja osin liinalla peitetty ruumis, kalman kukat sekä virran veren punaamat kivet. Kuvailmaisu korostaa aiheen myyttisyyttä. Gallen-Kallela maalasi teoksen himmeillä temperaväreillä öljyvärien sijaan, mikä antaa pinnalle kumean, hautamaisen hehkun.

Teos syntyi Gallen-Kallelan Ruoveden erämaa-ateljeessa vuoden aikana. Taiteilija oli jo uudistanut kuvakieltään ja käytti tässä maalauksessa piirustusta ja isoja värikenttien korostusta syntetismin tapaan. Tätä suuntaa hän oli seurannut jo vuodesta 1893 lähtien Aino-tarun jälkeen.

Miten Gallen-Kallela sai äidin epätoivoisen ilmeen maalaukseen?

Akseli Gallen-Kallelalle maalauksen ydin oli äidinrakkauden kuvaaminen. Mallina hän käytti omaa äitiään. Kerrotaan, että hän kertoi tälle surullisia ja kauheita tarinoita, jotka saivat äidin kasvoille aidon epätoivoisen ilmeen. Se ilme, joka maalaukseen jäi, ei ollut näyttelemistä vaan kuultua pelkoa ja tuskaa, jonka tarinat herättivät.

Mistä Serlachiuksen guassiversio Lemminkäisen äidistä on peräisin?

Taiteen keräilijä Gösta Serlachius osti vuonna 1930 kokoelmiinsa guassi- eli vesiväriversion Lemminkäisen äidistä. Kyseessä oli rinnakkaisversio Ateneumin teoksesta. Maalauksen myi kapteeni Antti Pohjanheimo, joka oli perinyt teoksen sedältään, Virallisen lehden päätoimittajalta Werner Blomqvistilta.

Samana vuonna Serlachius isännöi Gallen-Kallelaa esitellen teosta. Teoksen nähdessään Gallen-Kallela sanoi: tuota taulua en ole maalannut! Serlachius ei ollut uskoa korviaan. Pian hämmentävän vierailun jälkeen hän sai vaikean sydänkohtauksen, ja sairasvuoteensa äärelle hän käski ripustaa Lemminkäisen äidin. Gallen-Kallelalle hän lähetti kirjeen, jossa aneli taiteilijaa tutkimaan vanhoja muistiinpanojaan, sillä hänen mielestään maalausta ei ollut voinut kukaan muukaan maalata. Vastauskirjettä ei kuulunut, ja Gallen-Kallela kuoli seuraavana keväänä vuonna 1931. Serlachius sen sijaan toipui ja käynnisti tutkimukset teoksen alkuperän selvittämiseksi, mutta selvitykset ajautuivat umpikujaan.

Teoksen alkuperä pysyi mysteerinä vuosikymmenestä toiseen. Osa maan parhaista taiteentuntijoista piti guassityötä aitona, osa julisti sen väärennökseksi. Välillä teos oli yleisön nähtävillä, välillä se oli lukittuna varastossa. Vuonna 2015 Serlachius-museossa päätettiin selvittää teoksen alkuperä, ja tutkijaryhmä kävi arkistot perusteellisesti läpi sekä tutki teosta kaikilla mahdollisilla menetelmillä: paperi ja värit analysoitiin, ja teoksesta otettiin röntgen- ja infrapunakuvat. Neljä vuotta myöhemmin, syksyllä 2019, tutkimus valmistui. Lopullista vastausta ei kuitenkaan saatu: osa todistusaineistosta viittasi aitouteen, osa väärennökseen. Teos pysyy mysteerinä.