Lemminkäinen – Kalevalan soturi ja hänen monet tarinansa

Kuka Lemminkäinen on Kalevalassa?

Lemminkäinen on suomalaisen kansanperinteen heeros eli sankari. Hänestä käytetään myös nimiä Lemminki ja Lemmin poika. Kalevalassa samaan henkilöön kuuluvat lisäksi nimet Ahti Saarelainen ja Kaukomieli. Nimet kertovat hahmon rakentumisesta: eri kansanrunojen henkilöt ovat saaneet yhteisen paikan kertomuksessa.

Elias Lönnrot loi Kalevalan Lemminkäisen yhdistelemällä useita erillisiä kansanrunouden hahmoja. Tärkeimmät runokokonaisuudet ovat Lemminkäisen virsi, Kaukomielen runo sekä Ahdin ja Kyllikin runo. Mukana on myös muita aiheita, kuten Hiiden hirven hiihdäntä ja naisen ryöstöstä kertova Äijön pojan runo.

Kalevalan Lemminkäinen on korea, kiivasluonteinen nuorimies, jonka on vaikea vastustaa naisia ja sodankäyntiä. Hänen tavallinen epiteettinsä on lieto. Sana voi tarkoittaa pehmeää tai lempeää, mutta myös kevytmielistä ja huikentelevaista. Nimitys sopii hahmoon, joka tekee lupauksia mutta lähtee herkästi uusille retkille.

Kertomuksessa Lemminkäinen kasvaa perheineen korkeassa kodissa Kaukoniemen vierellä. Kalevala selittää hänen punaiset hiuksensa ja henkiset kykynsä runsaalla kalan syömisellä. Samalla hänen kerrotaan kasvaneen turmiolliseksi naistenmieheksi. Hän ei kuulu suureen sukuun, mutta kerskuu suurentavansa sukuaan tulisella miekallaan. Loitsutaidot ja aseellinen voimankäyttö kulkevat hänen vaiheissaan rinnakkain.

Kuka oli Kyllikki ja miksi vala rikottiin?

Kalevalan kertomuksessa Lemminkäinen ryöstää Saarelta vaimokseen hyväsukuisen Kyllikin. Kyllikki ei haluaisi sodankävijän puolisoksi. Heidän yhteiselämänsä ehdoksi tulee vala: Lemminkäinen lupaa pysyä poissa sodista, ja Kyllikki lupaa olla käymättä kylillä.

Kyllikki moittii uutta kotiaan nälkäraunioksi. Lemminkäinen puolestaan lupaa rakentaa uudet, suuremmat tuvat. Kun Kyllikki kuitenkin lähtee kylille, Lemminkäinen katsoo olevansa vapaa lähtemään vaaralliselle matkalle Pohjolaan. Hänen tarkoituksenaan on kosia Pohjolan neitoa.

Kansanrunouden Ahdin ja Kyllikin runossa suhteen alku on toisenlainen. Ahti ja Kyllikki avioituvat pitkän ja vaikean seurustelun jälkeen. He vannovat luopuvansa entisistä tavoistaan: Ahti sodankäynnistä ja Kyllikki kylillä käymisestä. Runossa huomio kohdistuu siihen, mitä rikottu lupaus merkitsee kummallekin.

Kyllikki ei pidä omaa rikkomustaan riittävänä syynä koko valan mitätöimiseen. Hän yrittää saada Ahdin jäämään, mutta tämä kuvailee seikkailunkaipuutaan ja lähtee vanhan sotatoverinsa Teurin tai Tieran kanssa. Katkelmina säilynyt runo katkeaa tässä vaiheessa. Jäljelle jää vain niukkoja viittauksia siihen, että aikainen talvi estää sotaretken.

Ahdin ja Kyllikin suhteen jatkoa ei kansanrunossa ratkaista. Kalevalan yhtenäinen kertomus ja säilyneiden runokatkelmien avoimuus on siksi syytä erottaa toisistaan. Sama vala kuuluu molempiin, mutta henkilöiden vaiheita ei kerrota samalla tavalla.

Mitkä olivat Pohjolan tehtävät ja miten Lemminkäinen kuoli?

Saavuttuaan Pohjolaan Lemminkäinen karkottaa loitsuillaan tuvan muut loitsijat. Jäljelle jää märkähattu karjapaimen, jota hän solvaa. Louhi, Pohjolan emäntä, määrää kosijalle tehtäviä: Pohjolan tyttären saa vasta niiden suorittamisen jälkeen.

Ensimmäinen tehtävä on Hiiden hirven hiihtäminen. Lemminkäinen onnistuu siinä lopulta metsänjumalien avulla. Toinen tehtävä on tulisen Hiiden ruunan suistaminen. Sen hän saa tehdyksi, kun raekuuro sammuttaa hevosen tulen. Tehtävissä hänen omat kykynsä eivät siis yksin riitä, vaan onnistuminen vaatii myös apua.

Kolmantena Lemminkäinen lähtee ampumaan Tuonen joutsenta. Suomalaisen mytologian mukaan joutsen on pyhä vesilintu, jonka ampujaa kohtaa tuho. Kalevalan tarinassa solvaamisesta katkeroitunut karjapaimen iskee Lemminkäisen läpi vesikyyn tai umpiputken ja syöksee hänet Tuonen mustaan virtaan.

Tuonen verinen poika nostaa Lemminkäisen joesta rautaverkolla ja hakkaa hänet miekalla kappaleiksi. Kosintamatka päättyy kuolemaan eikä tavoiteltuun avioliittoon. Surman yhteydessä kertomukseen palaa myös aiempi loukkaus: tuvan ainoa karkottamatta jäänyt paimen on juuri se, joka surmaa Lemminkäisen.

Kansanrunojen Lemminkäisen surmassa tapahtumat vaihtelevat. Eräässä muodossa Lemminkäinen tekee hyvää kaikille paitsi yhdelle läsnäolijalle. Syrjitty mies, joka on usein sokea, kostaa tappamalla hänet. Kalevalan karjapaimen kuuluu siten laajempaan runoaiheeseen, jossa syrjään jätetty henkilö aiheuttaa sankarin kuoleman.

Miten Lemminkäisen äiti palauttaa poikansa eloon?

Kalevalan tarinassa Lemminkäisen äiti saa tiedon poikansa kuolemasta, kun harjasta alkaa valua verta. Hän pyytää Ilmarista takomaan haravan, jolla voi nostaa poikansa palaset joesta. Äiti kokoaa ruumiin ja sitoo suonet sekä lihat kiinni mehiläisen medellä.

Äidin toiminta muodostaa Lemminkäisen virren toisen pääteeman: pojan kuolemaa seuraa yritys palauttaa hänet eloon. Ensimmäinen pääteema puolestaan käsittelee matkaa kilpailijan kotiin, vaarallisten esteiden voittamista ja loitsukilpailua. Virressä yhdistyvät samanistiset ja varhaiskristilliset uskomukset.

Kansanrunouden eri toisinnoissa äidin työ ei aina johda samaan lopputulokseen. Joissakin versioissa henkiin herättäminen näyttää epäonnistuvan, ja Lemminkäisen täytyy jäädä tuonpuoleiseen. Kalevalan tapahtumaketjua ei siksi voi sellaisenaan ulottaa kaikkiin Lemminkäisestä kerrottuihin runoihin.

Myös kuolintiedon saapumisesta on erilaisia kertomuksia. Arhippa Perttuselta kerätyssä toisinnossa kauan sitten tapettu härkä nousee mylvimään. Tällä tavoin kotiväki saa tietää Lemminkäisen kuolemasta. Verinen harja on siis yksi runoperinteen käyttämistä merkeistä, ei kaikkien toisintojen yhteinen yksityiskohta.

Martti Haavio vertasi Lemminkäisen kuolemaa ja eloon palaamista egyptiläiseen Osiris-myyttiin. Siinäkin jumala paloitellaan ja kootaan uudelleen. Haavion tulkinnassa kertomukset liittyvät vuodenkierrossa vanhan satokauden kuolemaan ja uuden syntymään. Kyse on tutkijan esittämästä vertailusta, ei osoitetusta yhteisestä alkuperästä.

Miksi Lemminkäinen meni kutsumattomana häihin ja mitä tapahtui?

Kalevalassa Pohjolassa vietetään häitä, joihin riitapukari Lemminkäistä ei ole kutsuttu. Hän lähtee silti paikalle, surmaa Pohjolan isännän kaksintaistelussa ja pakenee saarelle. Alkuperäisessä kansanrunoudessa pitojen paikkana on Päivölä.

Saarella Lemminkäinen viettelee piikoja ja leskiä. Samaan aikaan Pohjolan väki kostaa isäntänsä kuoleman tuhoamalla hänen talonsa. Turvapaikkakaan ei jää pysyväksi: Lemminkäinen huomaa saaren miesten teroittavan miekkoja ja tapparoita hänen surmaamisekseen.

Kotiin paettuaan hän löytää rakennusten rauniot ja luulee perheensä kuolleen. Perhe on kuitenkin elossa piilopirtissä. Lemminkäinen lähtee vielä uudelle sotaretkelle Pohjolaan ja pyytää mukaansa taitavan keihäänkäyttäjän Tieran. Louhi jäädyttää meren, joten soturit joutuvat jättämään laivansa ulapalle. Kylmä ja nälkä pakottavat heidät lopulta palaamaan kotiin.

Pakomatkan keskeiset aiheet esiintyvät myös Kaukomielen runossa. Siinä olutpidoissa tapahtunut loukkaus johtaa kaksintaisteluun. Vastustajansa surmannut Kaukomieli pakenee meren yli, saa naisväen suosion ja joutuu jälleen lähtemään miesten vihaa pakoon.

Kaukomielen runon tavallinen turvapaikka on Saari. Sen sijaintia ei tunneta: ehdotuksia ovat Gotlanti, Saarenmaa, Ahvenanmaa ja Mietoisten Saari. Paikka voi olla myös kokonaan kuvitteellinen. Kansanrunon Saarta ei näin ollen voi varmasti sijoittaa yhdelle kartan kohdalle, vaikka sille on etsitty vastineita todellisista paikoista.

Miten Lemminkäinen osallistui Sammon ryöstöön?

Myöhemmin Kalevalassa Lemminkäinen liittyy Väinämöisen ja Ilmarisen matkaan ryöstämään Sampoa. Väinämöinen vaivuttaa Pohjolan väen maagiseen uneen. Lemminkäisen tehtävänä on kyntää härällä Sammon juuret irti, minkä jälkeen ryöstäjät kantavat Sammon veneeseensä ja lähtevät kotimatkalle.

Lemminkäisen epäsointuinen laulu kuitenkin herättää Pohjolan väen. Seuraa taistelu, jossa Sampo hajoaa kappaleiksi. Hänen viimeinen esiintymisensä Kalevalassa liittyy jälleen ulkopuolelle jäämiseen: hän moittii Väinämöistä siitä, ettei tämä ottanut häntä mukaan vapauttamaan aurinkoa ja kuuta Pohjolan kivimäestä.

Kansanrunouden tutkijat ovat verranneet Lemminkäistä useisiin muiden perinteiden hahmoihin. Skandinaavinen Balder kuolee jumalten pidoissa sokean jumalan surmaamana. Tämä samankaltaisuus on antanut aihetta olettaa kertomuksille yhteisiä juuria, mutta vertailu ei sellaisenaan osoita niitä. Skandinaavisista saagoista ja kronikoista on säilynyt tietoja myös Suomen muinaisista kuninkaista, joiden kertomukset kuuluvat samaan varhaiseen perinteeseen.

Kutsumattomana pitoihin saapuminen ja muiden loukkaaminen puolestaan muistuttavat Lokin käytöstä Runo-Eddan Lokasenna-runossa. Lemminkäiseen liittyvää tulisuutta on tarkasteltu myös sanojen kautta: muinaissuomen lemmes ja lemmenet merkitsivät tulta ja tulenliekkejä. Samaan sananjuureen kuuluu Lempo-jumalolennon nimi.

Nämä rinnastukset koskevat runojen aiheita, nimiä ja tutkijoiden tulkintoja. Kalevalan Lemminkäisessä yhdistyvät silti ennen kaikkea suomalaisen kansanrunouden erilaiset kertomukset: loitsijan vaarallinen matka, äidin yritys voittaa poikansa kuolema, merisankarin pakoretket sekä aviopuolisoiden vaikea vala. Niistä Lönnrot rakensi yhden henkilön vaiheet.