Aseet ja varusteet suomalaisessa tarustossa: miekat, jouset ja panssarit

Miksi miekka on sankarin ase suomalaisessa tarustossa?

Suomalaisten tarujen sankareilla ja vastustajilla on erilaisia aseita, joista jotkut ovat merkittävässä asemessa kertomuksissa. Sankarin ase on usein miekka, joka on muinoin ollut kalleimpia aseita ja ilmeisesti myös statusarvoltaan suurimpia. Jousi taas koetaan useammin pahojen ja vihollisten aseeksi.

Miekka esiintyy usein suomalaisessa kansanrunoudessa ja Kalevalassa esimerkiksi Väinämöisen aseena. Tarujen miekat takoi usein seppä Ilmarinen. Suomalaisen sepän takomat miekat tunnettiin myös virolaisessa runoudessa ja Kalevipoeg-eepoksessa. Taiteessa taruhahmojen miekat on yleensä kuvattu rautakautisten miekkojen kaltaisiksi.

Miekkaa kuvaillaan usein erityisen kiiltäväksi tai taivaankappalein koristelluksi. Eläimet, kuten hevonen ja koira, ovat usein miekan koristeina.

Mitkä olivat miekankäytön säännöt ja kuuluisat miekat tarustoissa?

Kansantarinoiden kaksintaistelut miekoin olivat tapojen säätelemiä tapahtumia. Ensin mentiin sopivalle taistelutanterelle – sisällä ei esimerkiksi sopinut tapella. Sitten verrailtiin miekkoja, mistä käytettiin nimitystä miekan mittelö eli mittaaminen. Se, jolla oli pitempi miekka, sai lyödä ensin.

Kullervo, joka suunnittelee itsemurhaa, puhuu miekalleen. Perimätiedon mukaan miekka sanoo tappavansa Kullervon mielellään, sillä se on syönyt paljon syytöntä lihoa ja juonut paljon syytöntä verta, ja voisi välillä syödä syyllistäkin. Kullervo syöksyy miekkaansa.

Lemminkäinen ei ole suurta sukua, mutta hän omistaa tulisen miekan, jolla kerskuu suurentavansa sukunsa. Tarinan mukaan hän tappaa sillä Pohjolan isännän, vaikka tämän miekka on pitempi.

Millainen on Väinämöisen miekka Kalevalassa?

Kalevalan alkuvaiheessa Väinämöinen välttää miekkansa käyttämistä. Hän kieltäytyy miekkailemasta Joukahaisen kanssa ja laulaa tämän suohon sen sijaan.

Suunnitellessaan hyökkäystä Pohjolaan Väinämöinen käskee Ilmarista takomaan uuden miekan. Miekka on kullattu ja hopeoitu, ja sen kerrotaan olevan kaikkein paras. Väinämöinen kolistelee saamaansa miekkaa kahden kallion välissä ja kehuskelee, että sillä löisi vaikka vuoret poikki.

Väinämöinen käyttää miekkaa Pohjolan väkeä vastaan. Kun Louhi hyökkää Kokkolintuna Sampoa kuljettavaan laivaan, Väinämöinen kuitenkin käyttää airoa aseenaan, sillä miekka ei ylettäisi. Väinämöisen miekka on tärkeässä osassa myös Don Rosan Sammon Salaisuus -nimisessä Aku Ankka -tarinassa.

Mitä muita aseita ja varusteita esiintyy suomalaisessa tarustossa?

Jousi oli entisaikoina tärkeä ase, mutta tarustossa se on useammin pahojen ja vastustajien ase. Esimerkiksi lappalainen Joukahainen ampuu kostoksi sankari Väinämöistä jousellaan. Kansanuskon mukaan lapinnojat ampuivat näkymättömiä noidannuolia, joista ei jäänyt haavaa, mutta jotka tekivät kipeää.

Kirvestä tai tapparaa käytettiin esimerkiksi Ison Tammen ja kasken kaatoon sekä työkaluna, mutta harvemmin taistelussa. Soturi Tiera oli tunnettu keihään käyttäjä. Jumalilla ja riistanhaltijoilla oli omia aseitaan: usein loitsuissa riistanhaltijaa pyydettiin tulemaan avuksi kultainen kurikka kädessään. Joissain uudemman ajan tarinoissa esiintyy myös tuliaseita, kuten tykki, pyssy ja putki. Tällainen on esimerkiksi tarina Laiska-Jaakosta.

Kalevalaisessa runoudessa sodankävijän varusteiksi mainitaan lustot, teräsvyöt, rautapaidat ja rautapannat. Nämä on yleensä tulkittu panssaripaidoiksi, mutta jotkut tutkijat, kuten Martti Haavio, olettavat että kyseessä olisi ainakin joissain tapauksissa taikavarusteet, voimavyöt. Sodankävijän loitsuissa pyydetään toisinaan Ukko ylijumalaa pudottamaan umpiputki, suojaava taikaesine.

Kypärästä puhutaan toisinaan: surullisella mielellä olevan sanotaan olevan kallella kypärin, ja uljaan sulhasen kehuntalauluissa voidaan huomioida tämän päässä oleva pysty tai kultainen kypärä. Sotasaaliina saatua kultaa ja hopeaa mitattiin sillä, miten monta kypärää se täyttää. Kilpi mainitaan varusteena Kalevan pojalla, josta tunnetaan myös nimi Kullervo. Hän pyytää seppää takomaan itselleen miekan, kilven ja kirveen.