Joukahainen – nuori Lapin tietäjä Kalevalassa

Kuka Joukahainen on Kalevalassa?

Joukahainen on Kalevalan ja kalevalaisten kansanrunojen henkilö. Hän on nuori ja laiha Lapin tietäjä.

Hän esiintyy ennen kaikkea Väinämöisen vihollisena. Kertomukset hänestä liittyvät myös maailman syntyyn.

Kansantaruissa hänellä on muitakin nimiä, kuten Joutavoinen ja Jompainen. Joskus nimeä ei kerrota, vaan puhutaan vain lappalaisesta kyyttösilmästä.

Miksi Joukahainen haastoi Väinämöisen kilpalaulantaan?

Joukahainen kadehti huhuja Väinämöisen laulutaidosta. Hän päätti lähteä haastamaan tämän miekan mittelöön eli kaksintaisteluun.

Hän matkusti kolme päivää, kunnes törmäsi Väinämöisen rekeen. Väinämöinen ei suostunut miekkailemaan.

Sen sijaan Väinämöinen keksi muita kilpailuja paremmuuden selvittämiseen. He alkoivat loihtia kilpaa.

Kilvan päätteeksi Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon. Laulu oli voimakkaampi kuin nuoren haastajan taidot.

Mitä Joukahainen lupasi suossa ja mitä Ainolle tapahtui?

Suohon vajonneena Joukahainen yritti pelastautua. Hän lupasi Väinämöiselle siskonsa Ainon puolisoksi, jos pääsisi suosta.

Aino ei kuitenkaan halunnut vaimoksi vanhalle Väinämöiselle. Siksi hän hukuttautui.

Siskonsa menetyksestä suuttuneena Joukahainen päätti kostaa. Hän ampui merta ylittävää Väinämöistä varsijousellaan.

Nuoli osui ja suisti Väinämöisen mereen. Näin nuoren tietäjän kosto toteutui.

Milloin Joukahaisen ja Väinämöisen taistelu tapahtui?

Kalevalaisessa kansanrunoudessa, sellaisena kuin Elias Lönnrot ja muut runonkerääjät sitä matkoillaan kohtasivat, Joukahainen taisteli Väinämöisen kanssa jo maailman luomisen aikoihin.

Yleinen maailman syntykertomus alkaa siitä, että lappalainen vihaa Väinämöistä ja vaanii tätä. Väinämöinen ratsastaa veden päällä, ja lappalainen ampuu hänet mereen.

Jotkut kertomukset ulottuvat vielä aikaisempiin tapahtumiin. Niissä perimätieto kertoo Väinämöisen ja Joukahaisen olevan saman äidin, Iro-neidon, lapsia.

He lähtevät tarinan mukaan yhtä matkaa kulkemaan, mutta ajautuvat erilleen ja käyvät toistensa kimppuun. Väinämöinen voittaa joko taikansa tai miekkansa avulla, mutta katkera Joukahainen kostaa.

Maailmankaikkeus syntyy, kun sotka munii munansa Väinämöisen polvelle hänen suistuttuaan veteen. Lönnrot siirsi Joukahaisen ja Väinämöisen kilpalaulannan huomattavasti luonnollisempiin olosuhteisiin ja aikaan, jolloin maailma oli jo hyvän aikaa valmistunut.

Kansanuskon mukaan ennen maailman syntymää vallitsi alkuaika. Silloin jumalaiset ensimmäiset olennot vaikuttivat ja tekivät ensimmäisiä asioita. Näistä teoista polveutuvat maailman piirteet.

Mistä lappalaisten vihamielisyys ja vihanpidot juontuvat?

Perimätieto kertoo, että lappalaisen ja Väinämöisen yhteenotoista polveutuu maailmankaikkeuden ohella muutakin. Niistä polveutuu lappalaisten ja muidenkin noitien oletettu katkera vihamielisyys sekä ihmisten vihanpido yleensä.

Kaikista todellisista ja myyttisistä vihollisista juuri lappalainen koettiin perustavimmaksi ensimmäiseksi viholliseksi. Hän oli vihollisuuden perikuva.

Tämä saattoi johtua siitä, että lappalaiset edustivat mytologian pahinta ilmansuuntaa, pohjoista. Toisaalta tämä päävihollinen oli alun perin Väinämöisen veli.

Ehkä Joukahaisesta tuli varsinaisesti lappalainen vasta hänen alkaessaan hautoa kostoa. Vasta silloin häntä alettiin tarinoissa kutsua lappalaiseksi.

Tuolloin hän sai tarinan mukaan lapinnoidan tunnusmerkit. Niitä olivat katkera taikavoimainen viha ja noidannuolet.

Joukahaisen myöhemmistä vaiheista tiedetään varsin vähän. Ehkä hänen ajateltiin ottavan aika ajoin yhteen sankarien kanssa.

Eräs runonlaulaja kertoi itse Pohjolan isännän olevan Joukahainen. Hän tarkoitti Pohjolan hääjuhlista kertovissa tarinoissa esiintyvää isäntää.

Myyttiset Pohjolan häät tapahtuvat kuitenkin toisissa kertomuksissa aivan toisessa paikassa, nimittäin Päivölässä, joka lienee alkuperäisempi tapahtumapaikka. Päivölän isännäksi Joukahainen tuskin sopisi.

Joukahaisen ja Väinämöisen kohtaaminen kiehtoi myös taidemaailmaa, sillä Akseli Gallen-Kallela kehitti vuosikymmenten ajan suunnitelmaa Kalevalan kuvittamiseksi, jonka lopullinen versio tunnetaan Suur-Kalevalana – Kansallis-Kirjokirjana.