Pälkäneen historia – kivikausi, Kostianvirta ja kuntaliitos (max 75 merkkiä)

Miten Pälkäneen asutushistoria alkoi esihistoriasta itsenäiseksi seurakunnaksi?

Pälkäneeltä on löydetty runsaasti kivikaudelta peräisin olevia esineitä, ja myös rautakautisia löytöjä on paljon. Varhaisimmiksi ajoitetut esineet osoittavat suomalaisten asettuneen Pälkäneelle jo 300-luvulla ajanlaskun alun jälkeen. Todennäköisimmin ensimmäiset asukkaat saapuivat läheisestä ikivanhasta keskuksesta Kangasalta.

Aikaisemmin luultavasti Sääksmäkeen kuulunut Pälkäne mainittiin itsenäisenä seurakuntana vuonna 1405, ja ainakin jo vuonna 1445 sillä oli oma kirkkoherra. Sahalahden seurakunta erotettiin Pälkäneestä vuonna 1581. Varhaisista yhteyksistä Sääksmäkeen kertoo, että kun paavi vuonna 1340 julisti 25 sääksmäkeläistä talonpoikaa pannaan, näiden joukossa oli kolme pälkäneläistä, jotka asuivat Onkkaalassa ja Harhalassa.

Vuonna 1539 Pälkäneellä oli 38 kylää ja niissä yhteensä 202 taloa; luvuissa oli mukana myöhempi Sahalahti. Pälkäneläisillä talonpojilla oli keskiajan lopulla laajoja erämaa-alueita ja kalavesiä nykyisen Keski-Suomen pohjoisosissa muun muassa Pihtiputaan, Viitasaaren, Kannonkosken ja Konginkankaan tienoilla. Kuningas Kustaa Vaasa lakkautti erämaaomistukset 1500-luvun puolivälissä, minkä jälkeen näille alueille asettui savolaisia uudisasukkaita.

Miten Kostianvirta syntyi ja miten se liittyy Pohjan sotaan?

Kostianvirta syntyi luonnonmullistuksessa vuonna 1604, kun Pälkänevesi puhkaisi itselleen uuden lasku-uoman Mallasveteen harjujakson matalimmasta kohdasta. Aikaisemmin Pälkänevesi oli laskenut Längelmäveteen ja sen vanhan lasku-uoman Sarsanvirran kautta Roineeseen. Mullistuksen seurauksena Sarsanvirta kuivui, ja Längelmävesi alkoi laskea samassa yhteydessä syntyneen Iharinkosken kautta Pälkäneveteen.

Pälkäneellä käytiin vuonna 1713 Kostianvirran taistelu, joka oli osa suurta Pohjan sotaa. Sodan vuoksi Viipurista pakenemaan joutunut kirjanpainaja Daniel Medelplan oleskeli Kukkolan kylässä, jossa hän kaiversi aapisen puulaatoille ja painoi niillä pienehkön määrän kirjoja vuonna 1719. Viimeinen tiedossa ollut kappale Medelplanin painamaa aapista ostettiin Turun akatemian kirjastoon ja tuhoutui Turun palossa vuonna 1827. Pälkäneellä on kaksi Medelplanille omistettua muistokiveä: toisen pystytti Pälkäneen seurakunta vanhan kirkon pihaan vuonna 1949 ja toisen Kukkolan kyläläiset hänen vanhalle asuinpaikalleen vuonna 1964.

Mitä Pälkäneellä tapahtui kansalaissodasta nykypäivään?

Pälkäne joutui uudelleen sotanäyttämöksi kansalaissodan aikana kevättalvella 1918. Tällöin tuhoutuivat tulipaloissa muun muassa Närin ja Kuiseman kartanoiden päärakennukset. Laitikkalan taistelussa kaatuneiden teiskolaisten ja ylöjärveläisten valkoisten muistomerkki on kylän lounaispuolella keskellä peltoaukeaa, nykyisen kantatie 57:n varrella.

Toisen maailmansodan jälkeen Pälkäneelle asutettiin Kivennavan siirtoväkeä. Luopioinen muodostettiin Hauhoon kuuluvaksi Vesikansan saarnahuonekunnaksi vuonna 1682, ja kappeliseurakunnaksi se korotettiin vuonna 1693. Itsenäiseksi seurakunnaksi Hauhosta Luopioinen tuli vuonna 1880.

Pälkäneeseen aikaisemmin kuulunut Roineen länsipuolella sijaitseva, muusta kunnasta erillään ollut Painon kylä siirrettiin Valkeakoskeen vuonna 1975. Pälkäne ja Luopioinen yhdistyivät kuntaliitoksessa 1. tammikuuta 2007. Uuden kunnan nimeksi tuli Pälkäne ja vaakunaksi Luopioisten vaakuna. Kuntaliitokseen saakka käytössä olleen vaakunan oli suunnitellut Gustaf von Numers, ja se oli vahvistettu vuonna 1956.

Millaiset ovat Pälkäneen liikenne ja kulttuuriympäristö?

Pälkäneen kautta kulkee Tampereen ja Lahden välinen valtatie 12. Myös valtatie 3:n Hämeenlinnan ja Tampereen välinen osuus kulki 1960-luvulle asti Pälkäneen kautta; valtatiet yhtyivät Laitikkalassa. Tuolloin vielä sorapintainen tie rakennettiin uudelleen 1960- ja 1970-lukujen taitteessa, ja nykyisin se on kantatie 57. Valtatie 3:n vanha linjaus noudattaa historiallisen, Hämeestä Pohjanmaalle kulkeneen maantien reittiä.

Pälkäneellä on 1400- ja 1500-lukujen vaihteen tienoilla rakennettu kivikirkko, joka hylättiin uuden kirkon valmistuttua. Nykyisin käytössä oleva tiilikirkon suunnitteli arkkitehti Carl Ludvig Engel.

Pälkäneen pitkää historiaa hallinnollisena keskuksena ilmentää kunnan keskusta-alueen Onkkaalan ja valtatien 12 itäpuolella sijaitsevien Epaalan ja Kuulialan peltoaukeiden määrittely valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Pitäjänkeskus siirtyi Epaalan-Kuulialan alueelta nykyiselle paikalleen 1800-luvun kuluessa. Uuden keskustan historiaa ilmentäviä rakennuksia ovat kirkon ja hautausmaan ohella muun muassa nimismiehen ja lääkärin talot, seurojentalo Nuija, Vilpolan tanssilava, Kuulialan tilan tuulimylly, koulurakennukset 1800-luvun lopulta sekä pankki- ja liikerakennukset. Museoviraston määrittelemään arvoalueeseen sisältyvät myös Kostianvirran alueen sotahistoriaa ilmentävät rakennukset, muinaisjäännökset sekä puolustusvarustukset.