Pöytiön linnamäki Perttelissä

Missä Pöytiön linnamäki sijaitsee?

Pöytiön linnamäki sijaitsee Salossa, Perttelin Pöytiössä. Paikka on Perttelin kirkosta noin 6,2 kilometriä kaakkoon. Mäki näkyy Pöytiön kylästä Juvankoskelle vievältä tieltä sen lounaispuolella. Salo mainitaan paikan kuntayhteytenä, ja kaupungin vaiheita voi seurata erikseen Salon historiasta.

Mäki työntyy pohjoiseen kahden notkon välistä. Tien puolella rinteet ovat jyrkimmät. Mäen laki kohoaa noin 30 metriä korkeammalle kuin tien pinta, ja länsi-, pohjois- ja koillispuolella kohoavat jyrkänteet. Maaston muoto tekee paikasta helposti hahmotettavan myös tieltä katsottuna.

Linnamäki kuuluu muinaislinnojen aihepiiriin, jossa maaston korkeuserot ja kallioiset laet toistuvat. Samasta syystä sitä voi lukea rinnakkain esimerkiksi Haveråkersbergetin kanssa, vaikka jokainen paikka on oma kohteensa.

Millaista Pöytiön linnamäen lakialue on?

Mäen laki on epätasaista kalliota, kooltaan 50×80 metriä. Epätasaisuudesta huolimatta siellä on ollut tilaa oleskella. Rakennuksille on sen sijaan voinut jäädä vähän tilaa. Tämä kertoo siitä, miten kallion muoto on ohjannut paikan käyttöä.

Linna-alueen eteläpuolelle on pitänyt rakentaa varustuksia. Niiden jäännöksiä löytyy itä-länsisuuntaisena kivikkona. Eteläpuolen loivuus on kaivannut esivarustuksen, josta on jälkiä edempänä sijaitsevana kivikkona. Linnan alueelle johtaa kaakosta polku.

Kivikkoja ja loivan puolen esivarustusta voi verrata muihin linnavuoriin, joissa suojan tarve on näkynyt maaston eri tavoin. Tässä aihepiirissä Sutarkullan linnavuori ja Valkkisten linnamäki tarjoavat luontevan vertailukohdan ilman, että paikkoja tarvitsee asettaa samaan tarinaan.

Miten Pöytiön linnamäkeä on tutkittu?

Linnamäellä on tehty vain pintapuolisia tutkimuksia. Hjalmar Appelgren teki vuonna 1886 ensimmäisen paikan tarkastuskäynnin. Sitä ovat seuranneet Matti Huurteen ja Jouko Pukkilan inventoinnit vuosina 1965 ja 2002. Tutkimusten niukkuus jättää paikan käyttövaiheen avoimeksi, mutta maastossa näkyvät rakenteet on kirjattu tarkastuskäyntien yhteydessä.

Appelgren löysi kivivallin pohjoispuolen itärinteestä pienen kalliotasanteen. Tasanteella sijaitsi muutamien kivien varaan jääneen ison paaden. Sen alla oli onkalo, jota oli täydennetty tukkimalla se ulkopuolelta isoilla kivillä ja tiivistämällä seinämää sisäpuolelta pienemmillä kivillä.

Rakennelma on kuitenkin nuori eikä liity linnamäen käyttövaiheeseen. Se on hyvä muistutus siitä, että kaikki kiviset jäljet eivät ole saman ikäisiä. Vastaavaa varovaisuutta tarvitaan myös Mantereenlinnan kaltaisia kohteita tulkittaessa, joissa maasto ja myöhemmät jäljet voivat kertoa eri asioista.

Mitä Pöytiön linnamäestä voi sanoa?

Pöytiön linnamäestä voi sanoa sen, mitä maasto ja pintapuoliset tutkimukset antavat: kyse on mäkilinna, jonka laki on kallioinen ja epätasainen, jonka jyrkänteet ovat länsi-, pohjois- ja koillispuolella ja jonka eteläpuolella on varustusten ja esivarustuksen kivikkoja. Kaakosta tulee polku linnan alueelle.

Paikan käyttövaihetta ei ole lähemmin määritelty. Myöskään rakennusten määrää tai muotoa ei voi päätellä, sillä laella on voinut jäädä niille vähän tilaa. Kansanuskon mukaan linnamäkiin on usein liitetty tarinoita, mutta Pöytiön linnamäen kohdalla perimätietoa ei ole tässä yhteydessä kerrottu, joten sitä ei pidä lisätä kuvaan.

Muinaislinnoja lukiessa huomio kiinnittyy usein siihen, miten vähälläkin aineistolla paikka saa selkeän hahmon: notkot, jyrkänteet, kalliolaki ja kivikot riittävät kertomaan puolustuksen suunnasta. Saman aihepiirin kohteista myös Sulkavan Linnavuori muistuttaa, että maaston lukeminen on osa muinaislinnan ymmärtämistä.